Kuluttajat ovat paljon enemmän huolissaan sianlihantuottajan toimeentulosta kuin tuottajajärjestöt, pomarkkulainen Matti Peltomäki sanoo.
”Viimeksi kuluneen vuoden aikana kymmenet kaupunkilaistuttavani ovat kysyneet minulta, jääkö tuottajalle enää sianlihasta yhtään mitään, kun se on kaupassa niin halpaa.”
Peltomäen tilalla on kasvatettu sikoja yli 65 vuotta, joista 37 hänen isännyytensä aikana. Nyt menossa on viimeinen vuosi, sillä kannattavuus on painunut pohjamutiin.
”Yhteistyökumppanit ovat alkaneet hinnoitella oman osuutensa sianlihasta niin suureksi, että tuottajalle ei jää enää oikein mitään. Pienet tilat on hinnoiteltu ulos lihaketjusta.”
Peltomäellä oli parhaimmillaan kuutisenkymmentä emakkoa. Melkein kaikki porsaat lihotettiin itse.
Tuotantokustannukset on tilalla vedetty minimiin jo aikaa sitten. ”Velattomalla muovikauhalla lipotaan sioille omasta viljasta tehtyä jauhoa”, hän kuvaa.
Säästäväisyyskään ei nykyisillä tuottajahinnoilla auta.
Oheisessa taulukossa on Peltomäen omalta tilaltaan kokoamia lihasian perushintoja vuoden 2012 alusta.
Toukokuussa tilalta lähtivät viimeiset seitsemän emakkoa. ”Sain niistä kuusi senttiä kilolta. Tili 200-kiloisesta emakosta oli 12 euroa plus arvonlisävero.”
Peltomäki kertoo soittaneensa teurastamoon kysyäkseen, onko hinta todella aivan oikein laskettu.
”Vastaus oli, että sinulla oli tuuria, kun myit siat toukokuussa. Kesäkuun alusta emakon hinta tippui neljä senttiä. 200-kiloisesta terveestä emakosta saisi nyt neljä euroa plus alv.”
Karjun myyjä ei saa tiliä vaan laskun, Peltomäki toteaa.
”Se on kuitenkin pienempi kuin Honkajoen raatokeräilystä, joten karju on parempi laittaa teuraaksi”, Peltomäki perustelee.
Peltomäki toteaa, ettei ole luonteeltaan valittaja eikä ole hakemassa syyllisiä eikä selityksiä. ”Tosiasiat otetaan vastaan ja toimitaan niiden mukaan.”
Moni asia sikaketjussa kuitenkin harmittaa. ”Esimerkiksi se, että julkisuudessa esitetyt sianlihan tuottajahinnat ovat harhaanjohtavia. Ihmettelen, miksei totuutta tuottajahinnan kehityksestä kerrota.”
Taustalla saattaa vaikuttaa se, että moni tuottajia edustava henkilö toimii myös lihanjalostusteollisuuden tai kaupan hallintoelimissä, Peltomäki arvioi.
”Aina on jonkun muun etu ja kate tärkeämpi kuin alkutuottajan, joka tekee eniten ja saa vähiten. Tuottajille maksettava hinta on teollisuudelle ja kaupalle vain harmittava kuluerä, joka pitää saada mahdollisimman pieneksi.”
Satu Lehtonen