Väitöskirja: Pelkkä hiilijalanjälki ei anna riittävää kuvaa maataloustuotannon kestävyydestä
Suuri osa maatalouden ympäristövaikutusten arviointiin tarjolla olevista menetelmistä on alun perin kehitetty teollisten prosessien aiheuttamien ympäristövaikutusten arvioimiseen.
Peltomaan laatua kuvaavia keskeisiä indikaattoreita ovat eroosio, orgaanisen aineksen väheneminen ja maan tiivistyminen. Kuva: Kari SalonenMaataloustuotannon kestävyyttä tulisi mitata monipuolisesti erilaisia ympäristövaikutuksia, kuten ilmastovaikutusta ja luonnonvarojen käytön tehokkuutta kuvaavien indikaattorien avulla.
Aiheesta väittelevän Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijan Katri Joensuun mukaan maatalouden tuotantojärjestelmien kestävyyttä arvioitaessa olisi tärkeää huomioida esimerkiksi viljelyn vaikutus peltomaan laatuun ja ravinteiden käytön tehokkuus tuotantoketjun eri vaiheissa.
Joensuu tunnisti väitöstutkimuksessaan maataloustuotannon kannalta olennaisimpia ympäristövaikutusindikaattoreita. Tutkimuksessa myös kehitettiin maaperän laatuun ja ravinteiden käytön tehokkuuteen liittyvien uusien ympäristövaikutusindikaattoreiden arviointimenetelmiä.
Maataloudella on todettu olevan suuri vaikutus muun muassa ilmastonmuutokseen, rehevöitymiseen ja biodiversiteettikatoon. Ympäristövaikutusten suuruuden arviointiin soveltuu esimerkiksi elinkaariarviointi (LCA), joka on laajalti käytetty menetelmä tuotteiden ja tuotantojärjestelmien ympäristötehokkuuden määrällistämiseksi.
Elinkaariarvioinnin avulla voidaan tunnistaa parhaita keinoja hallita ja pienentää tuotannon ympäristövaikutuksia.
Laajimmin käytössä olevat LCA-menetelmät sisältävät joukon erilaisia ympäristövaikutusluokkia, kuten kasvihuonekaasupäästöt, yläilmakehän otsonikato sekä happamoittava, rehevöittävä ja ekotoksinen vaikutus.
”Suurin osa näistä menetelmistä on kuitenkin alun perin kehitetty teollisten prosessien aiheuttamien ympäristövaikutusten arvioimista varten, eivätkä ne välttämättä ole riittäviä kuvaamaan suurelta osin biologisiin prosesseihin perustuvan maataloustuotannon aiheuttamia ympäristövaikutuksia”, Joensuu pohtii.
Maataloustuotannon kannalta tärkeimpiä ympäristövaikutuksia olivat biodiversiteettikato, globaalien typpi- ja fosforikiertojen häiriintyminen, maankäytön muutokset ja ilmastovaikutus.
Maankäytön osalta peltomaan laatua kuvaavia keskeisiä indikaattoreita ovat eroosio, orgaanisen aineksen väheneminen ja maan tiivistyminen, joiden arviointia varten on olemassa LCA:han soveltuvia menetelmiä.
”Näiden lisäksi erillinen ravinteiden käytön tehokkuutta kuvaava indikaattori auttaisi hahmottamaan paremmin tuotantoketjuun liittyviä ravinnevirtoja ja hallitsemaan rehevöittäviä päästöjä”, sanoo Joensuu.
Katri Joensuun väitöskirja ”Improving the Life Cycle Assessment of agricultural products: Focus on soil quality and nutrient footprint” tarkastetaan 9. syyskuuta Helsingin yliopiston Maatalous-metsäteellisessä tiedekunnassa.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
