

Kuopiolainen maitotilayrittäjä Satu Jääskeläinen vastaa puhelimeen auton ratista. Hän on iloisen häkeltynyt, kun häntä onnittelee tänään myönnetystä Suomen Leijonan ansiorististä.
”En osannut odottaa tällaista. Voinko soittaa kohta takaisin, kun pääsen kotiin ja vähän sisäistän asiaa”, Jääskeläinen kysyy.
Parinkymmenen minuutin kuluttua hän palaa asiaan, varmistettuaan ensin, että oman nimi todella löytyy ansiomerkkien saajien listalta.
Maatalous pitää infraa yllä, koska se työllistää välillisesti niin paljon ihmisiä.
Jääskeläisen vapaa-aikaa ovat värittäneet erilaiset luottamustehtävät muun muassa Pro Agriassa, MTK:n paikallisyhdistyksessä, Osuuspankissa sekä meijeriosuuskunnan hallinnossa. Hän on hiljalleen luopumassa osasta luottamustehtävistään.
”On aika pitää itsestä parempaa huolta ja ottaa aikaa perheelle ja harrastuksille”, hän miettii. Harrastuksiin kuuluu musiikki ja käsityöt.
Jääskeläisellä on puolisonsa Marko Jääskeläisen kanssa yhden robotin maitotila. Sitä on kehitetty varmoin askelin.
Vuonna 2013 rakennettiin navetta ja paria vuotta myöhemmin saneerattiin nuorkarjalle tilat.
Jääskeläisten poika on ilmoittanut halukkuudestaan jatkaa tilaa, joten tilalla ei todellakaan jäähdytellä, vaan investointeja tehdään tasaisesti. Rehusiiloilla on haastattelun aikaan meneillään rakennustarkastus.
Jääskeläinen kertoo olevansa positiivinen ihminen, ja hänen silmissään suomalaisen maatalouden tulevaisuus on yhtä aikaa sekä toiveikas että haasteellinen.
”Investointihalukkuus on lisääntynyt”, hän kertoo.
Vaikka tilakoot ovat kasvussa, tarvitaan maaseudulle hänen mukaansa pienempiäkin tiloja.
”Pienempiä tiloja tarvitaan maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Kun maatila häviää kylältä, se alkaa näivettyä. Maatalous pitää infraa yllä, koska se työllistää välillisesti niin paljon ihmisiä.”
Maataloutta voi harjoittaa monella eri tapaa ja muun muassa sitä viestiä Jääskeläinen haluaa viedä eteenpäin.
”Itseään voi kehittää alalla jatkuvasti.”
Hän on itse hyvä esimerkki itsensä kehittämisestä, sillä hän sai agrologiopinnot vastikään päätökseen ja opiskelee nyt johtamisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.
Hän unelmoi, että voisi sukupolvenvaihdoksen jälkeen käyttää omaa osaamistaan ja kokemustaan muiden tukemiseksi.
”Haluaisin pystyä rohkaisemaan ja kannustamaan muita sekä välittämään viestiä maatalouden merkityksellisyydestä yhteiskunnalle.”
Haaveena on myös, että saisi terveenä katsoa seuraavan sukupolven tilan kehittämistä.
Jääskeläinen aikoo juhlia ansiomerkkiä oman perheen kanssa.
”Täytyy katsoa olisiko kaapissa skumppapulloa, vähintään itsenäisyyspäivänä täytyy juhlistaa.”
Hän haluaa lämpimästi kiittää niitä henkilöitä tai yhteisöä, jotka ansiomerkkiä ovat ehdottaneet.
”Olen otettu saamastani huomionosoituksesta ja siitä, että tekemääni työtä arvostetaan.”
Maitotilalla arki kuuluu juhlaankin, ja Jääskeläinen aikoo suunnata tapansa mukaan navetalle.