Sonkajärveläisellä tilalla jo toinen sukupolvi mielisi karjanäyttelykehään – vanhempien intoa hillitsee tautipaine ja kohonneet kustannukset

Sonkajärveläiset Kati ja Ari Luukkonen sanovat elävänsä savolaista unelmaa, jonka keskiösssä ovat hyvä ja terve jalostuskarja, mukavasti maitoa sekä taloudellinen tasapaino. Mitään ei tehdä puolivaloilla eikä sinne päin.

”Karjan hyvinvointi ja sen kehittäminen lähtee pienistä asioista. Ongelmiin puututaan heti ja korjausliike virheiden osalta tehdään välittömästi”, Arin kotitilaa kipparoiva isäntäpari luonnehtii.

Maidontuotanto on Katin ja Arin kaltaisille karjaihmisille elämäntapa.

"Ajattelutapaa tukee vilpitön eläinrakkaus. Navetan asukit tuovat elannon, mutta samalla myös hienoja tähtihetkiä. Karjanäyttelyt ovat avanneet ovia yhteisöllisyyteen ja opettaneet peilaamaan maidontuotantoa omaa navettapolkua pidemmälle.”

Karjanäyttelyt ovat kuuluneet Katin elämään 1990-luvun puolivälistä lähtien. Vieremäläinen maitotilan tyttö astui ensimmäisen kerran kehään 14-vuotiaana.

"Näyttelytoiminta oli vielä tuolloin hyvin alkeellista. Kehään hypättiin usein navettahaalareissa ja eläin esiteltiin omalla, mielikuvituksen rikastuttamalla tyylillä. Ei ollut värivaloja eikä tähtisumua, kimallussuihkeista puhumattakaan. Ja narun päässä oli luonnollisesti se navetan rauhallisin eläin”, Kati muistelee naureskellen.

Katin kohdalla laji iski kipinää. Olihan taustalla jo vuosia kestänyt ja osittain puolisalaa toteutettu eläinten kouluttaminen.

"Loimme kaksossiskoni kanssa jo lapsuudessa hyvät pohjat tulevalle harrastukselle. Tapoihimme kuului raahata hiehot ulos ja kuljettaa niitä narun nokassa pitkin poikin kylänraittia. Koulutusohjelmaan kuului myös esteiden ylittäminen, mutta tämän lajin kohdalla ukki puuttui peliin.”

Siinä vaiheessa kun eläinrakkaat kaksossiskot saivat naapureiltaan ylioppilaslahjaksi vasikan, näyttelytoimintakin sai aivan uuden merkityksensä. Holsteinkaunotar New-Time keräsi uransa aikana runsaasti menestystä ja valittiin jopa rotunsa Vara Championiksi.

Katilla on vahva kokemuspohja karjanäyttelyistä. ”Onnistumisen avain on aina eläimen ja esittelijän saumaton yhteistyö.” Kuva: Anne Anttila

Oma kohokohtansa sijoittuu vuoteen 2002, jolloin Kati osallistui viiden muun suomalaistytön kanssa Belgiassa järjestettyyn Europan Young Breeders Schooliin.

"Reissu oli tämän lajin yliopisto. Opettelimme muun muassa näyttelyyn valmistautumista sekä eläimen esittelyä kehässä. Kotiin tuomisena oli paljon uudenlaista oppia. Jopa niin uutta, että näiden pohjalta myös suomalainen näyttelytoiminta sai ympärilleen aivan uudenlaiset raamit.”

Kati on jatkojalostanut Belgiasta saamiaan oppeja myös omiin toimintamalleihinsa.

"Aina tarvitaan toimivaa pelisilmää, mutta ykkösasia niin kehässä kuin kehän ulkopuolellakin on hyvä karjasilmä. Tätä ei opita kirjoista, vaan käytännön kautta.”

Kati ja Ari ovat kiertäneet suomalaisia karjanäyttelyitä ripeään tahtiin.

"Aktiiviura kesti lähemmäs kymmenen vuotta. Kesät kiersimme näyttelyitä ja muu aika meni näyttelyyn valmistautuessa. Ja näkyi harrastus lompakossakin. Esiintymisasu irtoaa edelleen muutamalla kympillä, mutta suurin kuluerä muodostui kuitenkin kuljetuksista vakuutuksineen. Navetan parhaimmat lehmät ansaitsevat aina arvoisensa kuljetuksen ja sen turvallisuudesta ei kannata tinkiä.”

Kovatuotoksinen ja hyvillä pitoisuuksilla varustettu jalostuskarja on koko Luukkosen perheen ylpeyden aihe. Katin ja Arin mukana tilan töissä ovat usein myös tytöt, Melissa (vas.) ja Hanna-Kaisa. Kuva: Anne Anttila

Vaikka aktiiviura on näyttelyiden osalta ohitse, navetan kauneimman lypsäjän tittelistä kisaillaan edelleen Pohjois-Savon Karjakerhon järjestämillä Tila-Mansikki -mittelöissä.

"Tuomari tulee tilalle ja karja esitellään vain pestynä. Arkisempi toimintamalli säästää aikaa, rahaa ja madaltaa osallistumiskynnystä.”

Vuonna 2009 naulaan ripustetulle näyttelyriimulle tulee kuitenkin uutta käyttöä, sillä perheen toinen polvi, Hanna-Kaisa ja Melissa ovat kiinnostuneita astumaan kehään.

"Tämä kesä vielä harjoitellaan ja haetaan tuntumaa muun muassa junior handler-leiriltä. Vuoden päästä olisi kiva päästä tositoimiin ja kokeilla, mihin opitut taidot riittävät”, siskokset suunnittelevat innokkaina.

Lue lisää:

Vieläkö maajussin kvartaali on 25 vuotta? Maatalousyrittäjien ja elintarvikeyhtiöiden johdon onkin yhtäkkiä osattava tehdä nopeita ja näyttäviä käänteitä

Lypsylehmien ruokinta on tasapainottelua kannattavuuden kanssa – voiko siinä säästää?

Pienellä tilalla pienemmät huolet ‒ ”Kun karja on terve ja pellot tuottavassa kunnossa, parsinavetassakin on pärjäämisen mahdollisuudet”