Tiloilta haetaan lupaa mitata pellon turvekerros, pyyntö herättää kysymyksiä – kielletäänkö turvelohkojen viljely tulevaisuudessa?

Monelle maatilalle on tullut kysely, jossa Geologian tutkimuskeskus (GTK) pyytää lupaa tehdä tietyllä peltolohkolla maaperäkartoitusta ja maalajinäytteenottoa. Pellolla mitataan muun muassa mahdollisen turvekerroksen paksuus.

Asia herättää maatiloilla kysymyksiä.

Yksi sähköpostiviestin saaneista on isokyröläinen Kari Vaismaa. Hän kertoo, että tutkimuslupaa haettiin hänen suurimmalle lohkolleen, joka ei ole turvemaa.

”Samaa on kertonut muutama muukin viljelijä: lupaa haetaan kivennäismaalohkolle, ja nimenomaan tilan suurimmalle peruslohkolle.”

Vaismaa itse antoi tutkimusluvan. Hän toteaa, että faktatiedon lisääntyminen on aina hyvä asia.

Vaismaa arvelee, että turvemaiden viljelijät saattavat olla hiukan epäileväisempiä tutkimusluvan suhteen.

”He miettivät varmasti, määrätäänkö tulosten perusteella jotain toimenpiteitä juuri tietyn viljelijän tietyille lohkoille vai kerätäänkö tässä valtakunnan tasolla yleisempää tietoa, jota ei yksilöidä tiettyihin lohkoihin.”

GTK:n tutkimuslupien haku liittyy Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimaan Maatalousmaiden turvetieto -hankkeeseen. Se on osa Hiilestä kiinni -kokonaisuutta, jolla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja.

Hankkeen vetäjä on johtava tutkija Tapio Salo Lukesta.

Salo kertoo, että syksyn näytteenottokierrosta varten lähetettiin lähes 1 100 lupahakemusta. Vastauksia on saatu 250, joista 13 kielteisiä.

Määrä on Salon mukaan riittävä tälle syksylle. Keväällä lähetetään lisää kirjeitä eri vastaanottajille.

Maastotyön tulokset, kuten turpeen määrä ja turvekerroksen paksuus sekä mahdollisesti orgaanisen hiilen määritys liitetään osaksi peltolohkojen ominaisuuksien tietokantaa, Salo kertoo. Tieto siis todella kohdennetaan lohkoittain.

Hanke lähti liikkeelle siitä, että turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä halutaan vähentää, Salo kertoo.

Turvemaiden määrästä ja sijainnista ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa, jotta toimia voitaisiin kohdentaa tehokkaasti.

”Esimerkiksi viljavuusanalyyseissä on edustettuna käytännössä kaikki Suomen peltolohkot, mutta ne on arvioitu pääasiassa aistinvaraisesti ja lähinnä vain kyntökerroksen perusteella”, Salo toteaa.

Hankkeessa yhdistetään saatavilla oleva kaukokartoitustieto, aikaisemmat maanäytteet ja uudet maastonäytteet, jotta saadaan nykyistä tarkempi kuva turvepeltojen ominaisuuksista ja sijainnista.

Keskusteluissa on ollut esillä, että turvepeltojen viljelijöille tarjottaisiin mahdollisuuksia muun muassa säätösalaojitukseen, nurmen viljelyn lisäämiseen tai kosteikkoviljelyyn.

Salo ymmärtää, että viljelijöillä on pelko siitä, että viljely lähdettäisiin kategorisesti kieltämään turvemailla.

”Ei tutkimus kuitenkaan voi johtaa siihen, että todetaan, että tässä on kolme metriä turvetta, lopeta viljely viiden vuoden sisällä.”

Hän korostaa, että tärkeintä on puolueettoman tiedon keruu.

Maastotutkimusten avulla pystytään tunnistamaan myös sellaiset alueet, joilla turvemaiden säilyttäminen tehokkaassa tuotannossa on tärkeää Suomen maataloudelle ja huoltovarmuudelle, Salo toteaa. ”Esimerkiksi Forssan Koijärven turvemailla viljellään paljon porkkanaa”, hän mainitsee lähiympäristöstään.

Ukrainan sota on nostanut huoltovarmuuden ja ruokamarkkinoiden arvoa ympäristökeskustelussakin, Salo toteaa.

Maastokartoituksia tehdään ainoastaan niillä peltolohkoilla, joille Geologian tutkimuskeskus (GTK) saa viljelijältä tai maanomistajalta luvan, geologi Matti Laatikainen GTK:sta kertoo. ”Emme mene kenenkään pellolle ilman viljelijän tai maanomistajan lupaa.”

Nyt menossa on jo toinen Maatalousmaiden turvetieto -hankkeeseen liittyvä maastotyökierros. Kevään kierrokselle lohkot valittiin olemassa olevien maaperäaineistojen perusteella.

Syksyn kierroksella lohkot valittiin satunnaisotannan perusteella, painottuen alueille, joilla ensimmäinen kierros antoi epävarmimmat tulokset.

"Joukossa on siis varmasti paljon kivennäismaapeltoja”, Laatikainen toteaa. ”On mallin tarkentamisen kannalta hyvä asia, ettei meillä ole kartoituskohteina pelkästään turvepeltoja.”

Suuria lohkoja painotettiin otannassa käytännön syistä: ”Saamme käytettyä maastotyöresurssit tehokkaasti, eikä työaika mene pelkästään autolla ajamiseen.”

Viljelijät ovat Laatikaisen mukaan ihmetelleet, kun yhdelle on tullut lupahakemus mutta naapurille ei. ”Selitys on se, että kohteita ei ole mitenkään kohdennettu viljelijän tai sen mukaan, mitä pellolla kasvatetaan.”

Laatikainen vakuuttaa, että satoa ei tallata eikä salaojia vahingoiteta näytteenoton yhteydessä.