Mikään ratkaisu ei täysin varmasti suojaa kotieläimiä suurpedoilta – ”Kekseliäitä eläimiä"

"Käytössä olevista suojausmenetelmistä petoaita on osoittautunut parhaaksi antamaan suojan kaikkia suurpetoja vastaan," sanoi suunnittelija Mikko Jokinen SusiLife-hankkeesta MTK:n järjestämässä petovahinkowebinaarissa 19. huhtikuuta.

Muutamia vahinkotapauksia on sattunut kuitenkin petoaidoista huolimatta. Tyypillinen kompastuskivi aidan toiminnassa on maaston vaihtelevuus tai lankoihin osuva kasvillisuus.

"Jos alimman langan korkeus nousee maaston painanteen takia liian korkeaksi, susi on päässyt ryömimään aidan alta. Tällaisista tilanteista meillä on esimerkkejä", kertoo SusiLifessa suunnittelijana toimiva Jenni Pirinen.

"Karhu pyrkii kaivautumaan aidan ali. Se on myös kekseliäs eläin ja voi halutessaan rikkoa aidan. Susi voi yrittää kaivaa itsensä aidan ali tai hypätä sen yli. Ilves voi hypätä suhteellisenkin korkean aidan yli", Pirinen jatkaa.

"Susi myös kiertää aitaa ja etsii siitä heikkoja kohtia. Samoin on nähty, että susi halutessaan myös ui laitumelle, jos sitä ei ole suojattu aidalta myös vesistön puolelta."

Petoaidassa on tehokas sähköpaimen, jossa on viisi johdinta. Alin on 20‒25 sentin ja ylin 130‒140 sentin korkeudella, Jenni Pirinen kertoo.

Tähän asti petoaitaa on SusiLife-hankkeen kautta mennyt vuosina 2019‒2022 noin 70 kilometriä.

Petoaita vaatii sekä pystytyksen että kunnossapidon osalta paljon työtä. Aidan alusta täytyy pitää koko kesän ajan puhtaana, jotta aidan sähkö toimii. Maadoittavan kasvuston poisto pitää tehdä rehevillä paikoilla jopa 2–3 viikon välein.

Ensi kesänä hankkeessa testataan aitojen alla erilaisia kateratkaisuja, jotta kasvuston kasvua saataisiin aidan alla hillittyä. Aidan kuntoa on myös tarkkailtava myös siitä huolimatta jatkuvasti, sillä esimerkiksi hirvieläimet voivat rikkoa aidan.

Erityisesti liiketunnistimella aktivoituvista kameroista on saatu hyviä kokemuksia. Kuvituskuva sudesta. Kuva: Markku Vuorikari

SusiLife-hanke on hankkinut suuren määrän erilaista välineistöä lainattavaksi tiloille. Lainattavissa on 90 riistakameraa, 111 valokarkotetta, 60 äänikarkotetta ja yhdeksän ilmanpainekarkotinta.

"Erityisesti liiketunnistimella aktivoituvista kameroista on saatu hyviä kokemuksia. Kun susi astuu kameran eteen, siitä lähtee hälytys tilallisen puhelimeen. Näin tilallisella on mahdollisuus häätää suurpeto kotieläinten kimpusta ainakin ennen pahempia vahinkoja", Jokinen sanoo.

"Hyviä kokemuksia kameroista on kuitenkin saatu. Hankkeen aikana on saatu kuvattua paljon suurpetoja tilojen läheisyydestä. Näin on saatu tietoa, mitä laitumien läheisyydessä tapahtuu. Jos kamerassa ei ole näkynyt petoja, sekin on koettu tärkeäksi tiedoksi. Laiduntavien eläinten rauhalllinen käytös kertoi myös sen, että mikään ei ole uhkaamassa."

Toisaalta riistakameroiden käytössä ja laidunten valvonnassa suurimpina heikkouksina on nähty puhelimeen tulevat turhat hälytykset sekä yhden kameran kapea valvonta-alue.

Hankkeessa on testattu myös GPS-pantoja, joilla pystytään paikallistamaan laiduntavat eläimet ja reagoimaan poikkeavaan käytökseen. Osassa pantoja on myös kuolinkello, joka hälyttää, jos eläin ei liiku neljään tuntiin.

"Erot pantojen välillä on suuria. Osassa pantoja on kuitenkin ollut vaikeuksia signaalien saamisen kanssa, osasta taas on saatu hyviä käyttökokemuksia.”

Lyhytaikaiseen käyttöön hyvä on myös "scareman", joka on ilmalla täytettävä ihmishahmo, johon voi yhdistää myös valon ja äänen.

Eläinomistajien käyttöön on julkaistu myös vahinkojen ehkäisyoppaan ensiversio, joka löytyy SusiLife-hankkeen verkkosivuilta.