Tuottajahintojen muutokset eivät juuri näy rehukaupassa – hintojen heilunta jatkunee, jolloin rehuostojen ajoitus ratkaisee paljon

Viime vuosina tuottajahinnat ja tuotantopanosten hinnat ovat heiluneet paljon.

Viimeisin muutos oli maidon hinnanlasku syyskuussa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan e-luokan normimaidon hinta laski 49 senttiin litralta, kun se elokuussa oli 52 senttiä. Keskimääräisessä maidon hinnassa muutos oli hieman pienempi. Sitä nostanee pitoisuus- ja muut mahdolliset lisät.

Talousteorioiden mukaan tuottajahinnan laskiessa tuotantomäärien pitäisi reagoida siihen ja vähentyä, jos myös kustannukset eivät laske.

Vähentävätkö tuottajat nyt tuotantoaan eli siirtyvätkö esimerkiksi käyttämään vähemmän tuottavia rehuja tai pieneneekö eläinmäärä? Toisaalta maidon keskimääräinen hinta on edelleen korkeampi kuin aiempina vuosina.

”Maidon tuottajahinnan lasku ei ole näkynyt rehukaupassa. Enemmänkin kysyntään vaikuttaa kotoisten rehujen määrä”, sanoo toimitusjohtaja Reijo Flink A-Rehulta.

”Säilörehusato muodostui keskimäärin erittäin hyväksi määrältään ja kohtuullisen hyväksi myös laadultaan. Se vaikuttaa teollisten rehujen kysyntään”, Flink toteaa.

”Lisäksi teollisten rehujen kysyntää laskee nautojen määrän lasku, joka jatkuu vuodesta toiseen.”

Myös rehujen hinta vaikuttaa ostopäätöksiin enemmän kuin kotieläintuotteiden tuottajahinnat.

Jonkin verran rehun hinnan merkitys on korostunut ostopäätöksissä ja se on lisännyt vaihtoehtojen kartoitusta ja muutoksia edullisempaan suuntaan, sanoo rehuliiketoiminnan johtaja Mikko Korhonen Lantmännen Agrosta.

”Toisaalta maidon hinnoittelurakenteen muutos tukee edelleen erityisesti pitoisuuksien merkitystä. Pitoisuuksia kannattaa tavoitella ja niitä saadaan rehuilla, jotka ovat jonkin verran kalliimpia”, Korhonen sanoo.

Reagointi hintavaihteluun vaihtelee tiloittain.

Flink toteaa, että vuoden 2022 viljojen hintojen erittäin voimakas nousu vähensi naudoilla väkirehujen käyttöä. Tilat nostivat kotoisen nurmiruokinnan osuutta niin korkealle kuin kokonaisuuden kannalta oli mahdollista.

Hankkijalla vuositasolla rehujen kysyntä on vahvistunut, sanoo rehuliiketoiminnan johtaja Henrik Willberg Hankkijalta.

Willbergin mukaan on tärkeää panostaa laadukkaisiin rehuratkaisuihin, jotta tuottavuus pysyy korkeana.

Säilörehun määrä ja laatu vaikuttavat huomattavasti nautatilojen ostorehujen määrään. Kuva: Markku Vuorikari

Kesän säilörehusatoa kuvaillaan vaihtelevaksi, keskimääräiseksi tai hyväksi.

”Nurmisatoa kuvaisin sanalla vaihteleva eli alueiden välillä on isot erot. Joillakin alueilla kuivuus verotti ja voi olla tilakohtaisesti pulaa, kun taas toisilla alueilla rehua on riittävästi, jopa niin, ettei kolmatta satoa tehtykään”, Korhonen sanoo.

”Nurmisato on määrällisesti keskimääräinen, mutta laadultaan hyvin energiapitoista, sulavaa ja vähäkuituista. Tämä tuo haasteita erityisesti pötsiterveydelle, josta seuraa monia tuotannollisia ongelmia. Yhdessä asiakkaiden kanssa olemme onnistuneet löytämään tilakohtaisesti toimivat ruokintaratkaisut”, Willberg kertoo.

Flink toteaa, että kahtena edellisenä vuotena rehuja ostettiin enemmän, koska silloin tilojen omat sadot olivat heikkoja. Kesä 2021 oli kuiva ja myös vuonna 2022 paikoin kuivuus aiheutti säilörehupulaa.

Hankkijan sikarehujen kysyntä on vähentynyt. Kuva: Pasi Leino

Sianlihan tuotanto on tänä vuonna vähentynyt tammi–syyskuussa kahdeksan prosenttia viime vuodesta, ilmenee Luken tilastosta.

Rehumyynti on laskenut lihantuotannon laskun suhteessa, kertoo Hankkijan Willberg.

”Kysyntä on varmasti valtakunnallisesti laskenut, mutta meillä se ei ole näkynyt. Olemme ilmeisesti saaneet markkinaosuutta lisää tai sitten kotoisten rehujen määrä on laskenut ja on ostettu enemmän teollisia rehuja”, A-Rehun Flink arvioi.

Vuonna 2022 rehujen hinnat nousivat selvästi. Hinnat ovat sen jälkeen jonkin verran laskeneet.

”Rehujen hinnat nousivat johtuen kaikkien raaka-aineiden ja kustannusten hintapiikistä. Kehitys on ollut jonkin verran laskeva, mutta tällä hetkellä ollaan korkeammalla tasolla kuin ennen hintojen nousua”, Korhonen toteaa.

”Lähes kaikki peltoviljelyn kustannukset ovat edelleen merkittävästi korkeammat kuin vuonna 2020 ja siitä taaksepäin. Markkina ei ole siltä osin rauhoittunut. Inflaatio, sota ja muut epävarmuustekijät pitävät kustannuksia normaalia korkeammalla”, Flink sanoo.

”Maailma on nyt niin epävarma, että hintavaihtelut todennäköisesti jatkuvat hyvin suurina ja hankintojen oikea ajoitus on entistä tärkeämpää”, hän jatkaa.

Willberg muistuttaa mahdollisuudesta tehdä rehuissa termiinikauppaa ja varautua siten tulevaisuuteen ja mahdollisiin hintavaihteluihin sitomalla hintoja pitkälle tulevaisuuteen.

Viljaa jokainen rehutehtailija kertoo olevan tarpeeksi saatavilla.