Tokmanni tuo Spar-brändin Suomeen, mutta mikä elintarvikemarkkinassa muuttuu vai muuttuuko mikään?

Tokmanni kertoi pari viikkoa sitten tuovansa Spar-brändin Suomeen, muuttavansa nykyiset tuore- elintarvikeosastot Spar-konseptin mukaisiksi ja mahdollisesti perustavansa itsenäisiä Spar-myymälöitä tulevaisuudessa.

Uutinen on odotetusti herättänyt vilkasta keskustelua. Mitä tämä tarkoittaa ruokakaupan kilpailulle? Miten kuluttajat tästä hyötyvät, entä mitä vaikutuksia tästä on elintarviketeollisuudelle ja maatilayrityksille?

Kilpailun lisääntyminen sinänsä on tervetullutta Suomen päivittäistavarakauppaan, joka on poikkeuksellisen keskittynyttä ja johon uuden toimijan on ollut vaikea saada jalansijaa.

Kaksi suurinta kaupparyhmittymää, S-ryhmä ja K-ryhmä, hallitsee markkinoista reilua 80 prosenttia. Lidl rantautui Suomeen reilut 20 vuotta sitten ja on yltänyt noin 10 prosentin markkinaosuuteen. Kolmisen vuotta sitten ruoan verkkokauppapalveluja tarjonnut norjalainen Oda kokeili siipiään Suomessa, mutta vierailu jäi varsin lyhyeksi.

Tokmannin markkinaosuus päivittäistavarakaupasta on noin kolme prosenttia. Sen etuna on jo olemassa oleva myymäläverkosto, jolloin Spar-konseptin lanseeraus onnistuu nopeammin kuin kokonaan uuden toimijan markkinoille tulo. Yhteistyön avulla Tokmanni saa volyymietua, kun se pääsee hyödyntämään Sparin kansainvälisiä hankintakanavia ja pystyy sitä kautta kasvattamaan markkina-asemaansa.

Tämä tuskin horjuttaa S- ja K-ryhmien valta-asemaa mutta kaventaa varmasti joidenkin myymäläketjujen markkinaosuuksia. Toisaalta kilpailun lisääntyminen ja uuden pelurin tulo markkinoille kirittää myös nykyisiä kaupan toimijoita tehostamaan omaa toimintaansa ja logistiikkaansa.

Tokmanni on profiloitunut halpakauppana ja houkuttelee Spar-konseptillaan etenkin hintatietoisia kuluttajia. Kaupan omien tuotemerkkien tuotevalikoima laajenee Tokmannin tuodessa kauppoihinsa Spar-tuotteet. Kuluttajille tämä tarjoaa enemmän vaihtoehtoja. Hintakilpailu kauppojen kesken vääjäämättä voimistuu mutta kokonaiskuvassa ruuan hinta tuskin merkittävästi laskee.

Kotimaiselle elintarviketeollisuudelle markkina-aseman vahvistamiseen tähtäävä ostaja tarjoaa uutta markkinointi- ja jakelukanavaa, esiin on nostettu myös vientimahdollisuudet Spar-kanavan kautta suomalaisille toimijoille. Tuoko tämä elintarvikevalmistajille ja edelleen maatalousyrittäjille parempaa neuvotteluasemaa hinnoista ja muista toimitusehdoista, jää nähtäväksi.

Tähän vaikuttavat monet tekijät kuten, mikä tulee olemaan kotimaisten elintarvikkeiden asema suhteessa tuontituotteisiin Tokmannin myymälöissä ja millainen on elintarvikevalmistajien välinen kilpailutilanne ja tuotteiden tarjonnan suhde kysyntään. Jos elintarvikeyritysten neuvotteluasema vahvistuisi, tämä voisi parantaa maatalouden tuottajahintoja – ainakin teoriassa – mutta hintakilpailun paineessa tämänkin todennäköisyys voi jäädä pieneksi.

Vaikka Tokmannin ja Sparin liitto ei lopulta isosti ruokaketjun toimintaa mullistaisikaan lyhyellä aikavälillä, on Sparin tulo Suomen markkinoille joka tapauksessa kiinnostava ilmiö, jota kannattaa seurata tarkasti.

Kirjoittaja on PTT:n tutkimusjohtaja