Poron ruokavaliossa väkirehun osuus voi olla talvella yhtä suuri kuin lypsylehmällä – säilörehu toi porotilalle tuhansien eurojen säästöt

Poronhoitoon liittyy erikoinen piirre: porojen ruokinnassa hyödynnetään paljon täysrehuja.

Teollista rehua on helppo käyttää ja syöttää, kuvailee Lantmännenin rehuliiketoiminnan johtaja Mikko Korhonen.

Täysrehun osuus ruokinnasta on talvikuukausina keskimäärin yli 40 prosenttia, eli täysrehua annetaan kilo tai enemmän poroa kohden päivässä. Määrä vastaa jo lypsävän lehmän väkirehutasoa.

Täysrehu on myös porotiloille merkittävä kustannus.

Säilörehulla voitaisiinkin saavuttaa isoja säästöjä.

Asia selvisi Lapin ammattikorkeakoulun ja Helsingin yliopiston toteuttamassa sekä Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen rahoittamassa hankkeessa.

Täysrehua paikallisesti tuotetulla, hyvälaatuisella säilörehulla korvannut tila säästi ruokinnan muutoksen ansiosta yli 7 000 euroa talviruokintakauden aikana.

Sataa poroa kohden kustannussäästö oli 1 300 euroa.

Porojen ruokintaohjeissa ei yleensä oteta huomioon säilörehun laatua.

Väkirehun lisäys on kokeissa myös vähentänyt säilörehun syöntiä, kertoo projektipäällikkö Laura Post.

Jos talviruokinta kestää useita kuukausia, porojen lihomisen riski kasvaa. Post suositteleekin kuntoluokittamaan eläimet säännöllisesti.

Säilörehulla lihomisen riski ei ole yhtä merkittävä, hän jatkaa.

Väkirehun suosioon on useita syitä. Timotein huono maine porojen ruokinnassa juontuu osin tilanteista, joissa sillä on yritetty ruokkia nälkiintyneitä poroja.

Timotein korret voivat puhkaista nälkiintymisen takia ohentuneen pötsin seinämän, Post virkkoo.

Poro ei myöskään pysty sulattamaan yhtä hyvin karkearehua kuin nauta.

Porolle suuri valkuaispitoisuus on myös todennäköisesti haitallisempaa kuin naudalle, mainitsee vanhempi yliopistonlehtori Tuomo Kokkonen Helsingin yliopistosta.

11.5. klo 11:13: Otsikko vaihdettu.