Maitotilalla Lempäälässä tehtiin vasikkakasvatuksessa hämmästystä herättänyt ratkaisu, jota ei ole tarvinnut katua

Yksin maitotilan pyörittäminen ei ole se polku jota kulkea, kun elämässään haluaa päästä helpolla.

Itselliseen tilanpitoon liittyy kuitenkin kiistaton etu: Kun jotakin haluaa tehdä, ketään ei tarvitse puhua ympäri.

Lempääläinen Hanna Myrskyranta halusi tehdä asiat toisin, eikä hänen tarvinnut kysyä siihen kenenkään lupaa.

Vasikat alkavat jo muutaman viikon iässä hakeutua vasikkaporukoihin, joista ne käyvät viettämässä aikaa oman emänsä kanssa. Tilalla on keskimäärin 75 lypsävää. Erityisesti vanhojen lehmien viisautta vasikoiden hoidossa Hanna Myrskyranta ihailee: ”Ne eivät turhia hötkyile.” Kuva: Rami Marjamäki

Kotitilan suojaisaa pihapiiriä reunustavat punaiset puutalot ja navetta. Ilman navetan katolle asennettuja aurinkopaneeleja mielikuva vanhan ajan maitotilasta olisi täydellinen.

Perinteinen maalaistalon pihapiiri kätkee kuitenkin sisäänsä kaikkea muuta kuin perinteisen järjestelyn.

Hanna Myrskyrannan kotitilalla Lempäälässä talossa asuu lapsista vielä kolme nuorimmaista. Myös Myrskyrannan äiti asuu samassa pihapiirissä. Kuva: Rami Marjamäki

Myrskyrannan emännöimällä tilalla vasikat varttuvat omien emiensä kanssa. Vierihoito on ollut täällä käytössä liki kahdeksan vuotta.

Hän kouluttautui aikanaan hoitoalalle ja oli ajatellut sillä tiellä pysyäkin. Suunnitelmat muuttuivat, kun suvun kotitilaa pyörittänyt sisko siirtyi miehensä tiluksille.

Myrskyrannalle maitotilan pyörittäminen yksin lapsiperhearjen kanssa oli kuitenkin työlästä. Rikkana rokassa olivat allergiaoireet.

Lypsyrobotti tuli tilalle vuonna 2015. Pian sen jälkeen hän päätti siirtää karjan vasikat kokeilumielessä vierihoitoon.

Myrskyranta oli aiemmin törmännyt netissä vierihoitoa toteuttaneeseen suomalaistilaan. Myös siskon tilan emolehmät inspiroivat. Ei se lypsylehmä niin erilainen ole, hän pohti.

”Eipä sen jälkeen ole palattu.”

Vasikoiden touhujen katselu pihatossa on lisännyt Henna Myrskyrannan työstään saamaa iloa. Kuva: Rami Marjamäki

Kun karjan seassa robottipihatossa liikkuu, tunnelma on yllättävän rauhallinen. Vasikat kuljeskelevat aikuisten lehmien seassa rennon oloisina.

Myrskyrannan on tosin pitänyt aluksi varovaisesti huomauttaa tilalla kävijöille, etteivät vasikat ole pihatossa lehmien seassa sattumalta.

Järjestely on kirvoittanut pääasiassa positiivisia kommentteja, hän sanoo.

”Joku on voinut nostaa kulmakarvojaan enemmänkin. Vaan kun ovat hetken seuranneet, kriittistä suhtautumista on ollut aika vähän.”

Robottilypsyn ja vierihoidon yhdistämisessä ei ole ollut Lempäälässä haasteita. Vasikat odottavat, kun emät käyvät lypsyllä. Kuva: Rami Marjamäki

Huolenaiheet ovat samoja, mitä aihetta käsittelevissä keskusteluissa on muutenkin noussut esiin: Miten vasikat oppivat syömään karkearehua, kun maitoa on tarjolla vapaasti? Kuinka lypsy onnistuu?

Sotkevatko vasikat rehun ruokintapöydällä? Miten niiden käsittely onnistuu, tuleeko niistä ihmisarkoja?

Karkearehun osalta tilanne on pikemminkin päinvastoin, Myrskyranta kertoo. Mallioppiminen on niin vahvaa, että maitovasikat näyttävät märehtimisen elkeitä varhain.

Myös ihmisen käsittelyyn vasikat ovat tottuneet mutkattomasti.

Lehmien sopeutuvaisuus on yllättänyt Myrskyrannan: Ne pitävät robotilla käymisestä, vaikka juotettavana on myös oma vasikka.

Ensikoilta saattaa joskus jäädä maitoa vähän antamatta, hän mainitsee. Suurin osa niistäkin käy hyvin, hän jatkaa. Toisen poikimisen kohdalla hapuilua ei enää ole.

Toissapäivänä navetasta lähti lauma ternivasikoita välitykseen. Nyt navetassa on kuitenkin hiljaista: lehmät eivät huutele vasikoiden perään. Eilen meteliä oli vielä jonkin verran, Myrskyranta kertoo. Kuva: Rami Marjamäki

Joskus kuulee myös puhuttavan, että lypsylehmien emo-ominaisuudet voisivat olla heikot.

Karjasta löytyy sekä ayrshirejä, holsteineja että maatiaisrotuja kuten länsisuomenkarjaa sekä erilaisia risteytyksiä.

Millään niistä Myrskyranta ei ole havainnut olevan ongelmia vasikoiden hoidossa. ”En ole huomannut roduissa eroa.”

Kaikille tiloille järjestely ei silti tule koskaan sopimaan, Myrskyranta linjaa. ”Tämä vaatii oman ajattelumallinsa. On varmasti tiloja, joiden on ehdottomasti parempi jatkaa nykyistä tapaa.”

Vierihoito vaatii karjasilmää, sanoo Hanna Myrskyranta. Emänsä kanssa olevan vasikan terveyden seuraaminen edellyttää tarkkaavaisuutta. Kuva: Rami Marjamäki

Myrskyrannan kohdalla vaihtoehto on niin toimiva, ettei hän ole siitä valmis hevin luopumaan.

”Tuntuu, että vierihoito antaa vasikalle tosi hyvät eväät elämän alkuun. Lehmällekin kokemus on sellainen, jossa se saa toteuttaa omia tarpeitaan.”

Hän toivoo, että vierihoito voisi joskus kuulua hyvinvointituen ehtoihin.

On kuitenkin otettava puheeksi näkökulmista ilmeisin: raha. Maito on lopulta maitotilan valuuttaa.

Olemme lisäksi Etelä-Suomessa alueella, jossa maitotilan rahavirtoihin vaikuttavia C-alueen tukia ei makseta. ”Ratkaisusta koituu kuluja, se on ihan totta”, Myrskyrinta virkkoo.

Maitoa voi mennä päivässä noin 15 litraa, mutta määrä vaihtelee kumpaankin suuntaan. Terninä kulutus voi hetkellisesti nousta jopa yli 20 litraan.

On kuitenkin asioita, joista samalla säästää, hän huomauttaa. Tilalle ei tarvitse hankkia maitojauhetta eikä erillisiä juottojärjestelmiä rakentaa saati pitää puhtaana.

Työntekijän aikaa ei kulu vasikoiden juottoon ja pitäisipä sitä omalle työllekin laskea vastine.

Myrskyranta myös uskoo, että ratkaisussa voittaa vasikoiden paremmalla terveydellä.

”Olen puolustanut, että mikään ei ole tärkeämpää kuin vasikoiden hyvä alku. Pidemmän aikajakson päälle se on merkityksellinen asia, jos tavoitellaan pitkäikäisyyttä.”

Keskipoikimakerta tilalla on 3,5, mikä on yli tuotosseurantakarjojen keskiarvon.

Poistettujen elinikäistuotos on 56000:n kilon paikkeilla, kun valtakunnallinen arvo on 32000 kiloa.

Joskus lehmät hoitavat vasikoita ristiin. Kerran samana yönä poikineiden vasikoiden oikeat emät oli varmistettava genomitestillä. Yleensä lehmät kuitenkin pysyttelevät omissa vasikoissaan, Myrskyranta täydentää. Kuva: Rami Marjamäki

Vasikoiden vieroittaminen tapahtuu nenäläpän avulla.

Kyseessä on muoviläppä, joka laitetaan vasikalle kun se alkaa lähestyä kolmen kuukauden ikää.

Vaikka osa saattaa onnistua juomaan hieman maitoa läpänkin kanssa, juonti silti vähenee selvästi ja kirittää muiden rehujen syöntiä.

Valio järjesti kurssin vierihoidosta kaksi vuotta sitten, jolloin Myrskyranta sai myös idean nenäläpän käytöstä. Kuva: Rami Marjamäki

Noin viikon kuluttua läpän voi ottaa pois, Myrskyranta kertoo.

Vähäinen syy vierihoitoon ei ole myöskään järjestelyn vaikutus emännän omaan motivaatioon.

”Kun tulee hetkiä jolloin koneet hajoavat, lehmät sairastuvat ja ulkona on synkkää, itsellensä saa hyvän mielen kun katsoo vasikoita yhdessä lehmien kanssa.”