
Velvollisuus rekisteröidä eläinten pitopaikat koskee kaikkia paikkoja, joissa pidetään esimerkiksi nautoja, sikoja, lampaita, vuohia, kanoja tai hevosia. Velvoite koskee myös tilannetta, että eläimiä olisi vain yksi tai niitä pidettäisiin lyhytaikaisesti tai harrastemaisesti.
Miksi tällainen byrokratia koskee jokaista, eikä esimerkiksi vain tuotantoeläinten omistajia? Siksi, että eläintaudit eivät tee eroa ammattimaisen ja harrastajan eläintenpidon välillä.
Eläimillä on omat tautinsa, joista osa voi olla hyvinkin vakavia, vaikka ne eivät tarttuisi ihmisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi suu- ja sorkkatauti sekä afrikkalainen sikarutto. Lintuinfluenssan puolestaan tiedetään jossain tilanteissa tarttuvan eläinten lisäksi myös ihmisiin.
Eläintaudin puhjetessa on oleellista tietää, missä kukin eläin on ollut ja miten eläimiä on liikkunut tautialueelta pois. Näin tartunnan saaneet eläimet voidaan jäljittää ja erotella muista eläimistä. Ilman ajantasaisia rekisteritietoja eläinten ja taudin jäljittäminen on vaikeaa.
Eläinten pidon ilmoittaminen alkaa pitopaikan rekisteröimisestä eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin.
Pitopaikan rekisteröimisen jälkeen ilmoita siellä pidettävät eläinlajit eläintenpitoilmoituksilla.
Varmista, että nauta-, sika-, lammas-, vuohi-, hevos-, kameli- ja hirvieläimesi ovat merkitty tunnistimilla lainsäädännön mukaisesti.
Jos pidät nauta-, sika- vuohi- tai lammaseläimiä, sinun pitää lisäksi tehdä lakisääteiset ilmoitukset nauta-, sika-, lammas- ja vuohirekistereihin.
Pitopaikan eläintiedoista ja tapahtumista täytyy pitää pitopaikkakohtaista kirjanpitoa.
Koiria koskevat omat tunnistamis- ja rekisteröintivaatimukset.
On syytä muistaa, että moni vakava eläintauti on sellainen, että EU:n ulkopuoliset maat voivat saman tien kieltää suomalaisen lihan, maidon tai niistä valmistettujen elintarvikkeiden tuonnin.
Kiellot vaikuttaisivat paitsi maatiloihin ja tuottajien arkeen ja toimeentuloon myös esimerkiksi kotimaiseen elintarviketeollisuuteen eli siellä töitä tekevien arkeen.
”Vaatimusten laiminlyönnistä viranomainen voi määrätä 300–5 000 euron seuraamusmaksun.”
Ruokaviraston mukaan eläinten rekisteröinnillä on eläintautien torjumisen ja jäljittämisen lisäksi kaksi muuta tavoitetta.
Rekistereillä edistetään eläinten hyvinvoinnin valvontaa. Kun viranomaisille on selvää missä ja kuka eläimiä tuottaa, pitää ja myy, pystytään tätä toimintaa myös valvomaan.
Kolmanneksi eläinten merkitsemisellä ja pitopaikkojen rekisteröinnillä seurataan tuotantoeläinten jäljitettävyyttä, jotta voidaan varmentua eläinperäisen elintarvikkeen alkuperästä.
Vaatimus koskee kaikkia eläintenpitäjiä, vaikka eläinten pitäminen olisi pienimuotoista, harrastemaista tai lyhytaikaista.
Ely-keskusten tarkastajat, aluehallintovirastojen läänineläinlääkärit, tarkastuseläinlääkärit, valvontaeläinlääkärit sekä kunnaneläinlääkärit valvovat vaatimusten noudattamista.
Vaatimusten laiminlyönnistä viranomainen voi määrätä 300–5 000 euron seuraamusmaksun.
Myös eläinten pitämisen lopettamisesta pitää ilmoittaa, olipa kyseessä kokonaan lopettaminen tai vain toistaiseksi.
Vaatimus koskee kaikkia eläintenpitäjiä, vaikka eläinten pitäminen olisi pienimuotoista, harrastemaista tai lyhytaikaista.
Lisää tietoa on tarjolla Ruokaviraston verkkosivuilla eläintenpidosta, tunnistamisesta ja rekisteröinnistä.