Suomen viljakaupassa puhutaan Itämeri-vähennyksestä. Viljelijälle maksettavat viljan hinnat ovat yleensä vähintään laivarahtikustannuksen verran alemmat Suomessa kuin Keski-Euroopassa.
Omituista on, että Suomen etelänaapurilla Virolla vastaavaa vähennystä ei näytä olevan.
Virossa hinnat seuraavat jopa vain päivän viiveellä pörssihintoja. Suomen ja Viron viljakaupassa toimii osin samoja yrityksiä, kuten tanskalainen DLA, joten yrityskulttuurin voisi olettaa olevan samankaltainen molemmin puolin merta.
Tammikuussa MT kertoi eteläsuomalaisista viljelijöistä, jotka kuljettivat itse viljaa Viroon. Rahtien jälkeen rehuvehnästä jäi käteen lähes 50 euroa tonnilta enemmän Virossa kuin Suomessa.
Pystyykö tällaista hintaeroa enää selittämään Suomen ylituotannolla, väylämaksuilla tai ahtailla satamien varastoilla, kun Viro on kuitenkin aivan naapurissa?
Toisaalta, pitäisikö viljelijöiden miettiä entistä tarkemmin ennen kylvöjä, mitä kotimaiset ostajat suostuvat tyydyttävään hintaan ostamaan, ja jättää tappiolliset kasvit kylvämättä?
Tai, olisiko viljelijöiden etsittävä itse kannattavat markkinakanavat ulkomailta sekä lisättävä kotimaassa yhteistyötä vilja- ja karjatilojen kesken?
Tuure Kiviranta