Lukijalta: Onko syy kadonneeseen hiilinieluun jatkuvassa kasvatuksessa ja hirvieläinten määrässä?

Metsien kasvu on laskenut vuositasolla viidellä miljoonalla kuutiometrillä. Osin tämän takana on varttuneiden männiköiden kasvun hidastuminen pohjoisemmassa Suomessa. Etelän kuusikot taasen kasvavat aiempaa enemmän. Muitakin syitä tutkitaan.

Kaipaisin tutkittua tietoa jatkuvan kasvatuksen metsien kasvutaantumasta. Valtakunnallisen metsien inventoinnin koealoilla täytyy olla osumia myös toteutuneisiin jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin.

Suurin osa varttuneisiin kuusikoihin tehdyistä poiminta- ja pienaukkohakkuista on päättynyt uudistushakkuuseen viime aikoina lähitienoilla. Jäljelle jäävät ikääntyneet kuuset sekä väli- ja aluspuut eivät ole vahvimpiin puihin kohdistuneen hakkuun aiheuttamaa shokkivaikutusta kestäneet. Auringonvalon voimakas lisääntyminen yhdessä kuivien jaksojen sekä hyönteisparveilujen kanssa on tuhonnut monta kuusikkoa.

Jatkuvan kasvatuksen menetelmä sopii vain monipuulajisiin metsiköihin Etelä-Suomessa.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa poistetaan liikaa puuta kerrallaan. Menestyksekkäästi sitä pystyy tekemään oikeastaan vain maltillisesti, vuosittain vähän kerrallaan.

Entä paljonko metsien kasvua menetetään, kun metsänomistaja on metsälain mahdollistaman kymmenen vuotta uudistamatta hakkuualueitaan? Taimikon huolellisen perustamisen laiminlyönti kostautuu huonompana kasvuna ja tuottona koko kiertoajan! Metsälainsäädännön ”negatiivista” ohjausta olisi pikaisesti mietittävä uudelleen.

Hirvituhojen pelossa kuusta viljellään liian karuilla kasvupaikoilla ja männyn ja koivun viljely ovat romahtaneet. Hirvikantatavoitteeksi olisi asetettava 1,5 hirveä tuhannella hehtaarilla.

Hirvivahinkoilmoituksiin kaatoluvitusta ei voi enää perustaa. Kuusen taimikoita on niin paljon, ettei vahinkoilmoituksia taimikkotuhoista voikaan tulla. Alueellisiin tihentymiin tulisi voida vaikuttaa nopeillakin päätöksillä.

Lisäksi yhdyskuntarakentaminen, väylähankkeet, johtokadut, tuuli- ja aurinkovoimalat sekä pellon raivaus aiheuttavat vuosittain 16 000 hehtaarin alan poistumisen metsätalouden piiristä. Tämä ala siirtyy siis enemmän tai vähemmän päästölähteeksi!

Heikki Nikkinen

metsänomistaja

Kärkölä