Lukijalta: Aurinkovoima on rakennettava voimalinjojen alle ‒ maanomistajakin saisi vihdoin reilun korvauksen

Aurinkopuistojen rakennusbuumi, jossa puistoja suunnitellaan vanhoille turvesoille, soille, pelloille ja jopa metsäalueille tuntuu järjettömältä (MT 6.3.). Turvesuot voitaisiin ennallistaa tai metsittää sitomaan hiiltä, puhumattakaan soista, pelloista ja metsistä, joista tulisi aurinkopuistona päästölähteitä.

Aurinkopuistoille on maassamme parempiakin sijoitusalueita. Pitkin Suomea, pääasiassa aurinkovoiman kannalta edullisesti pohjois–eteläsuunnassa kulkevilla voimajohtokäytävillä on 14000 kilometriä joutomaata ja lisää tulee kymmenen vuoden sisällä yli 5000 kilometriä. Tuhansia hehtaareja päästölähdettä, jonka menetetty hiilensidontakyky meidän on korvattava jossain muualla.

Aurinkopuistot pitää rakentaa johtokäytäville, alueille joiden hiilensidontakapasiteetti on lopullisesti menetetty, eikä alueille, jotka ovat, tai voidaan palauttaa hiilinieluiksi.

Samalla vältyttäisiin uusien johtokäytävien rakentamisilta, koska puistot sijaitsisivat valmiilla käytävillä. Maanomistajillakin olisi viimein mahdollisuus saada korvausta käytännössä ilmaiseksi lunastetuista maistaan vuokraamalla tai myymällä ne aurinkosähkön tuotantoon.

Jos joku viisas väittää tämän olevan teknisesti tai muuten mahdotonta, sanon että pötyä. Kyse on halusta ja tahdosta eikä muusta. Sen yli viidenkymmenen vuoden kokemuksen perusteella, mitä olen tuota omien maidenikin yli kulkevaa, lähes sata metriä leveää Alajärvi–Seinäjoki-voimalinjaa läheltä seurannut, olisi ollut aivan yhdentekevää, olisiko linjan alla kasvattanut joulukuusia vai tuottanut aurinkopaneeleilla sähköä.

En vastusta aurinko- tai tuulivoimaa. Vetytalous on tulevaisuutta, johon nämä tuotantomuodot hyvin nivoutuvat. Nykyään vihreän energian suhteen meno vain on kuin villissälännessä. Näyttää siltä, ettei valtiovallalla ole asiassa suunnitelmaa eikä kokonaisnäkemystä. Eletään hypessä, jossa markkinavoimat vievät ja valtio ei edes vikise.

Päättäjien on korkea aika ryhdistäytyä ja ottaa kokonaisuus haltuun. Eduskunta ja hallitus sen lopulta päättävät, minne aurinkopuistot luvitetaan. Eiköhän täytetä ensiksi linjanaluset. Jos 20000 kilometriä ei riitä, mietitään sitten vasta muuta.

Jyrki Korpela

Alajärvi