Tiina Aallon ja Mikko Kivelän talo jatkuu kesäisin terassille, joka on laajentunut vähän kerrallaan. Pihalla on myös leikkimökki lastenlasten kahvilaleikeille. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Kiikalassa sijaitseva puutalo rakennettiin vanhan hirsimökin ympärille – kahdesta ulkoseinästä tuli sisäseiniä
Tiina Aalto ja Mikko Kivelä remontoivat vaivaa säästämättä vanhasta hirsitalosta oman makunsa mukaisen uudisrakennuksen.Tilaajalle
Vehreän puutarhan keskellä kohoaa arvokkaasti harmaantuva talo. Rakennus on uusi, mutta se kätkee sisäänsä toisen, vanhan hirsimökin.
Salon Kiikalassa sijaitsevan talon ja sen asukkaiden Tiina Aallon ja Mikko Kivelän yhteinen tarina alkaa juhannuksesta 2010. Tiina ja Mikko olivat etsiskelleet omaa taloa jo pitkään.
”Asuimme Salossa rivitalossa, mutta tiesimme koko ajan, että asunto on väliaikainen. Kaipasimme omaan rauhaan.”
Eräänä päivänä Mikko oli lähdössä katsomaan taloa parinkymmenen kilometrin päässä ja ennen lähtöään tarkisti vielä netistä, olisiko uusia kohteita tullut myyntiin. Silmiin osui 1930-luvun alussa rakennettu hirsitalo, alle 50 neliömetrin kokoinen.
”Se toinen talo oli pilattu lastulevyllä, lateksilla ja muovimatolla, mutta täällä ei ollut tehty paljon mitään. Sisäseinissä oli vanhat pinkopahvit. Tulin katsomaan tätä toisen kerran ja kolmannenkin. Koska talon alustakin oli kunnossa, ostopäätös vei vain muutaman päivän”, Mikko kertoo.
Ensimmäinen kesä meni mökkeillessä ja taloon tutustuessa. Kaupunkiin lähtiessä ahdisti. Miksi ei muutettaisi mökille kokonaan? Tiina kävi töissä Helsingissä, ja matka työpaikalle oli yhtä helppo Kiikalasta kuin Salon keskustastakin.
Kesällä 2011 pariskunta teki ratkaisunsa ja muutti maalle. Kun rivitalonpätkä oli myyty, Mikko jätti työnsä ravintola-alalla ja omistautui talon remontoinnille.
”Hyvä, ettei tiennyt, mihin siinä ryhtyi”, Mikko toteaa nyt.
Ikkunoista tuli sisäovet
Tiina ja Mikko suunnittelivat laajennusremontin pääasiassa itse, koska heillä oli jo tuntumaa siihen, millaista talossa oli asua.
Remonttisuunnitelmat elivät aluksi; esimerkiksi keittiö vaihtoi paikkaa. Aikansa vei sekin päätös, kuinka suurta laajennusta alettaisiin tehdä. Lopulta tehtiin suunnitelma, jossa laajennusosa rakentui vanhan talon päälle siten, että kaksi vanhaa ulkoseinää jäi sisäseiniksi.
Vanhaa taloa ovat makuukamari, eteinen ja pieni keittiö puuliesineen. Entisten ikkuna-aukkojen kohdalle avattiin sisäovet, jotka johtavat uuteen tupakeittiöön. Laajennusosan alakerta on käytännössä yhtä huonetilaa.
”Tämä on luultavasti Kiikalan suurin yksiö. Tänne mahtuu levittämään raivaussahat ja ompelukoneet”, Tiina sanoo tupakeittiön pitkän lankkupöydän äärellä.
Laajennus aloitettiin keväällä 2012. Kaivinkone iski kauhan talon nurkalle nykyisen keittiön kohdalla, ja pian seurasi yllätys: kuoppa täyttyi vedellä. talohan tähän piti rakentaa eikä allasta, pariskunta ihmetteli.
Kävi ilmi, että vanha talo oli kallion päällä, mutta laajennusosa ei. Pohjavesi valui viereisestä rinteestä kuoppaan.
”Kun täällä päin kaivaa, vettä tulee joka paikasta. Tehtiin vahva salaojitus, eikä vedestä ole sen jälkeen ollut ongelmia”, Mikko kertoo.
Allaskin kyllä rakennettiin, puutarhaan uimalammeksi. Se monttu taas yllätti pysymällä tyhjillään, kunnes vesi löysi sinne tiensä syksyllä ja on sittemmin pysynyt. Jopa hellekesänä 2018 lampi oli uimakunnossa.
”Uimme siinä ympäri vuoden. Se oli täydellisen onnistunut investointi”, Tiina sanoo.
Tuvan patinoitunut hirsiseinä on vanhan puolen entinen ulkoseinä. Kuva: Vesa-Matti VääräUudisrakennus vanhan ehdoilla
Laajennusosan rakentaminen kesti noin vuoden. Mikko oli paikalla käytännössä koko ajan. Apuna oli useita eri alojen ammattimiehiä, mutta pariskunta laskee, että työhön käytetty oma aika kannatti.
”Kun on itse paikalla, tietää myös, mitä rakentajat tekevät. Vesikiertoisen lattialämmityksen asentaja teki lamellien asennuksessa virheen, jonka huomasin, ja korjasin lamellit itse asentajan esimiehen valvomana. Jos en olisi ollut paikalla, sinne se olisi jäänyt lattian alle piiloon.”
Talon pinta-alaksi tuli 116 neliömetriä, ja lisäksi siinä on kylmä vintti. Koska laajennusosa on suurempi kuin vanha talo, kokonaisuus luokitellaan uudisrakennukseksi. Uudisrakennuksissa on tietyt vaatimukset, joista esimerkiksi koneellinen ilmanvaihto tuntui Tiinasta ja Mikosta hölmöltä.
”Meidän olisi pitänyt asentaa kallis ilmanvaihtokone, jota emme kuitenkaan käyttäisi. Lopulta päädyttiin tulkintaan, että vanhassa osassa on toimiva, painovoimainen ilmanvaihto, ja keittiöön asennettiin liesituuletin tehostamaan ilmanvaihtoa.”
Tiina ja Mikko pitivät ongelmana myös sitä, että moderni talotekniikka on riippuvainen sähköstä. Alueella on usein sähkökatkoja, ja esimerkiksi Tapani-myrskyn jälkeen joulukuussa 2016 talo oli neljä päivää ilman sähköä.
Pariskunta halusi, että myös laajennusosa toteutetaan perinteisellä, ekologisella rakennustavalla. Seinissä on eristeenä ekovillaa, ja kierrätysmateriaaleja on käytetty aina kun mahdollista.
Talon ulkoseinät jätettiin maalaamatta.
”Ensin harkitsimme käsittelyä rautavihtrillillä, mutta luonnollinen harmaantuminen tuottaa elävämmän seinäpinnan. Harmaantuminen etenee eri tahtiin sen mukaan, miten sää vaikuttaa pintaan”, Mikko sanoo.
Myös sisätiloissa on paljon puupintaa. Sisäseinien materiaaliksi valittiin hirsipaneeli, joka pintakäsiteltiin Osmon puuvahalla. Väriä tulee muusta sisustuksesta. Retrohenkisessä kodissa on käytössä heleä väripaletti sitruunankeltaisesta violetinsiniseen.
”Puun väri saa kaikki muut värit hehkumaan”, Tiina sanoo.
Sisätiloissa on suihku ja kuivakäymälä, mutta suihkua käytetään vähän. Piharakennuksessa on vanha sauna, joka lämmitetään joka päivä, ja ulkohuussi, joka sekin on ympärivuotisessa käytössä.
Takka kuin tilkkutäkki
Talossa on puulämmitys. Vanhassa osassa on varaava takka, joka tuottaa lämmön uudisosan vesikiertoiseen lattialämmitykseen. Katolla on myös aurinkokeräimet.
”Takka palaa läpi talven iltaisin, ja siitä riittää lämpöä koko vuorokaudeksi. Kovimmilla pakkasilla saatamme lämmittää takan myös aamulla.”
Vanhaan osaan riittää lämmöksi takan säteilylämpö. Vanhan keittiön leivinuunia käytetään harvoin, makuuhuoneessa olevaa Porin Mattia ei ole edes kytketty.
Riemukkaan tilkkutäkkimäisesti kaakeloitu takka on rakentunut hitaasti ja inspiraatiota odotellen. Ensin paikalla oli vain itse takka, sitten sille rakennettiin kipsilevykuori. Tiinalla oli visio kaakeloinnista, mutta kesti pitkään ennen kuin palat olivat koossa ja idea kirkastui.
”Kaakeloinnin tekeminen vei intensiivisen viikon. Paloissa on korkeuseroja, ja saumausaineita meni hurja määrä. Onhan tämä vähän häiriintynyt”, Tiina myöntää ja nostaa sarvikoristeesta luukkua, jonka alta paljastuu takan tekniikka.
Sähköä talossa kuluu alle 5 000 kilowattituntia vuodessa, ja siitä suurimman osan nielaisee arkkupakastin.
Vanhan puolen keittiön puuhella säilytettiin ja se sai turkoosin pinnan. Kuva: Vesa-Matti VääräPusikosta puutarhaksi
Piha on nyt hedelmäpuiden, perennojen ja monenlaisten hyötykasvien kehystämä vehreä paratiisi, mutta ostovaiheessa 7 000 neliömetrin tontti puski tiuhaa pusikkoa. Seassa oli vanhoja omena- ja luumupuita, mutta varsinaisesta puutarhasta ei voinut puhua.
Kahdeksan vuoden raivaamisen ja uurastamisen jälkeen puutarha tuntuu jo aika valmiilta. Taloa reunustaa suuri terassi, joka on rakennettu haapalankuista. Ensimmäiset lankut olivat oman tontin haapaa.
”Haapa kestää säätä kyllästämättä. Tarkoitukseni oli ensin vetää tervankusta pintaan, mutta eräs vanha taitaja sanoi, ettei se ole tarpeen”, Mikko sanoo.
Terassi on laajentunut vähitellen, ja puutarhaan on noussut paitsi nurmikkoa ja runsaita perenna- ja hyötykasvi-istutuksia myös useita rakennuksia. Ensimmäinen niistä oli vanhoista ikkunoista rakennettu kasvihuone, jossa nyt on Mikon tomaatti- ja chiliviljelmä.
Uusin piharakennus on mansardikattoinen leikkimökki. Sekin projekti kasvoi edetessään. Harjakatosta tulikin mansardi, ja lisäksi mökki sai terassin kahvilaleikkejä varten.
Koko tonttia on raskasta pitää siistinä pelkällä ihmistyövoimalla, ja muutamana kesänä pihalla onkin ollut kesälampaita.
Projekteja pitää olla
Koko ikänsä puutöitä harrastanut Mikko kaipaa rakennusprojekteja. Usein työnjako menee niin, että Tiina suunnittelee ja Mikko toteuttaa. Käsistään taitava Tiina esimerkiksi ompelee mielellään, ja häneltä on ilmestynyt ompelukirja nimeltä Vaatteen uusi elämä.
Oma projektinsa on ollut vanhan saunan kunnostaminen. Se vaati aiottua suuremman remontin, koska oven paikkaa siirrettäessä paljastui lahovaurio, joka johti yhden nurkan uusimiseen kokonaan.
Sauna on kummankin suosikkipaikkoja, ja vierashuoneenakin toimivaa saunakamaria koristaa Tiinan kokoama upea tilkkutäkkitapetti.
”Halusimme tehdä ikään kuin kesämökin tähän saunalle”, Tiina sanoo.
Saunalla on myös perheen ensimmäinen kesäkeittiö, joka oli käytössä remontin aikana ja ennen kuin nykyinen terassi valmistui.
Välillä luonto yllättää.
”Halusimme eroon tontin päästäisistä ja otimme kissoja, jotka tekivät niistä selvää. Seuraavana kesänä puutarha oli täynnä kotiloita, koska enää ei ollut päästäisiä syömässä niitä. Tasapaino palasi vasta, kun lampeen tuli sammakoita, jotka myös syövät kotiloita.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2019.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
