Yli kymppi lisää kuitupuun hintaan ulkomailta – samanlaisen puun kuskaaminen maasta toiseen tuntuu älyttömältä, mutta: ”Jos kotimaan hintataso ei reagoi, on lähdettävä siihen”

Venäjän puuntuonnin pysähdys on aiheuttanut poikkeuksellisen myllerryksen puumarkkinoille. Kun yhtälöön lisätään vielä energiapuun tulikuuma kysyntä ja se, että sellu- ja paperitehtaat ovat tällä hetkellä rahasampoja, alan ammattilaiset seuraavat nyt herkeämättä pieniläpimittaisen puun markkinatilannetta.

Vuosikausia kuitupuun kysyntä on ollut nihkeää ja hinta alhainen. Pohjois-Suomen tilanne on ollut niin kehno, että jopa Metsähallitus on päätynyt laivaamaan kuitupuuta ulkomaille. Nyt palikat ovat kääntyneet uuteen asentoon. Kuitupuulle riittää yllin kyllin ottajia, ja energiakäyttäjät kilpailevat metsäjättien kanssa tosissaan markkinoille tulevasta puusta.

"Tilanne on siinä mielessä outo, että energiapuun hinta on ohittanut perinteisten kuitupuiden hinnan, vaikka myös kuitupuun kysyntä on erittäin hyvä", kuvailee metsänhoitoyhdistys Satakunnan toiminnanjohtaja Vesa Yli-Hongisto.

Metsäteollisuus on halunnut kaikin keinoin välttää tilannetta, jossa se joutuisi kilpailemaan kuitupuusta energia-alan kanssa. Se on ajanut lainsäädäntöön esimerkiksi kaskadi-periaatetta, jonka mukaan puu tulee ensin hyödyntää korkeamman jalostusasteen tuotteissa, ei poltossa. Pienpuumarkkinoiden tasapaino pysyi vakaana viime kevääseen asti.

"Tämä on ainutlaatuinen tilanne, en muista urani aikana toista kertaa, että tällaista myllerrystä olisi ollut. Muutos on ollut radikaali varsinkin Kaakkois-Suomen tehtaille, joille on tullut paljon venäläistä puuta, etenkin koivukuitua", sanoo valtion metsiä hoitavan Metsähallituksen Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula.

"Useimmille tuli täydellisenä yllätyksenä, että puuntuonti Venäjältä voisi loppua kokonaan. Tämä säikäytti vielä enemmän energiapuumarkkinoilla. Moni oli tuudittautunut halpaan venäläiseen hakkeeseen samalla tavalla kuin monessa maassa oli laskettu halvan venäläisen kaasun varaan."

Monet puunmyyjät ovat olleet Suomen toteutuneeseen hintakehitykseen pettyneitä. Esimerkiksi koivukuidun keskikantohinta oli vuoden alussa noin 17 euroa kuutiolta, ja siihen on tullut vajaat neljä euroa lisää. Samaan aikaan inflaatio on laukannut ja kustannukset ovat nousseet; esimerkiksi koivuklapien hinnan on huhuttu kaksinkertaistuneen.

"Kuitupuun hintaan ollaan tyytymättömiä. Naapurimaiden huutokaupoissa puista maksetut hinnat ovat ärsyttäneet metsänomistajia. Tukin ja harvennuksilta korjattavan tukin keskihinnat ovat sen sijaan olleet kaikkien aikojen korkeimpia tänä syksynä, kun ei oteta indeksejä huomioon. Tukin hinnat ovat olleet jopa viisi euroa kuutiolta korkeampia kuin aikaisempina huippusyksyinä", summaa metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen johtaja Jari Yli-Talonen puumarkkinoiden tilannetta.

Hänen mukaansa sellainen ilmiö on yleistynyt, että leimikko kilpailutetaan mutta kauppoja ei loppujen lopuksi synny. "Osa metsänomistajista katsoo, että puun hinta ei ole sellainen, että he lähtisivät puukauppoja tekemään."

Sama mieliala vallitsee myös 80 000 hehtaarin yksityistä metsäomaisuutta hallinnoivassa AARI Metsässä. Yhtiö hoitaa täydellä valtakirjalla lukuisten eläkesijoittajien, säätiöiden ja yhteismetsien omistamia metsiä. Puukauppoja solmitaan yli 300 000 kuution verran vuosittain.

"Kovasti odottavalla kannalla ollaan, reagoiko kuitupuun hinta lisääntyneeseen kysyntään ja Venäjän puuntuonnin loppumiseen", kertoo toimitusjohtaja Mikael Beck. "Tilastoissa nähty kuitupuun hinnan värinä ylöspäin on täysin riittämätöntä, ja reaalisesti kuitupuun hinta on edelleen erittäin matalalla tasolla."

Kolme suurta ostajaa dominoi kuitupuun markkinoita, ja hinta on hyvin jäykkä, Beck toteaa. "Laskusuhdanteessa siitä on etua, kun hinta ei myöskään putoa nopeasti, mutta onhan tässä markkinatilanteessa hintaero Baltian maissa maksettaviin hintoihin käsittämättömän suuri. Se ei ole terveellä pohjalla."

Baltian maiden yksittäisistä kuitupuueristä on maksettu pitkälti yli sadan euron kuutiohintoja. AARI Metsä ei ole vielä ryhtynyt merkittäviin vientikauppoihin, vaikka kysyntää olisi. "Ensisijaisesti haluamme myydä puuta kotimaahan, kun täällä sitä tarvitaan. On älytöntä, että samanlaista puuta tuodaan ulkomailta Suomeen ja viedään täältä muualle. Mutta jos kotimaan hintataso ei reagoi, on lähdettävä siihen", Beck sanoo.

Vientikauppojen hintataso on hänen mukaansa kiinnostava. "Viennistä on nopeasti saatavissa jopa yli kymmenen euroa kuutiolta enemmän kuin kotimaassa."

Hintaero Baltian maissa maksettaviin hintoihin käsittämättömän suuri. Se ei ole terveellä pohjalla, ihmettelee AARI Metsän Mikael Beck. Kuva: Kari Salonen

Eteläsuomalaisten metsänhoitoyhdistysten välittämää puuta kotimaahan ja myös vientiin myyvän Family Timber Finland Oy:n toimitusjohtaja Juuso Heikkilä toppuuttelee, ettei raakapuun viennistä ole helposti otettavissa pikavoittoja. Viennin suurin hyöty on vaihtoehtojen ja kilpailun lisääntyminen.

"Baltian hurjissa hinnoissa on ollut kyse suhteellisen pienistä eristä", hän muistuttaa.

"Myös logistiikkakustannukset ovat nousseet. Karkeasti 150 kilometrin päässä satamasta kustannukset alkavat rajoittaa viennin kannattavuutta. Jos vaihtoehtoina on kotimaisia kuitu- tai energiapuukohteita, ei viennistä saada enää lisähyötyä."

Euroopan maita riivaavalla polttoaineiden pulalla Family Timber ei ole ryhtynyt rahastamaan. "Olemme tehneet linjauksen, että energiapuuta ei viedä ulkomaille, myymme puuta vain kuiduttavalle teollisuudelle. Syy tähän on, että myös kotimaassa on kova kysyntä energiapuulle ja myös kotimaan hinta on noussut", Heikkilä kertoo.

Beck uskoo, että puumarkkinat ovat muuttuneet pitkäaikaisesti. Kuitupuun ylitarjonnan ajat ovat ohi. "Raakapuun kysyntä nousee globaalisti ja tarjonta vähenee muun muassa hyönteistuhojen ja hiilensidontaan liittyvien rajoitusten vuoksi. Suomessa on totuttu siihen, että kuitupuusta on ylitarjontaa, mutta murros on nyt tapahtumassa."