Metsä nyt: Metsänomistajilla ei ole tarpeeksi tietoa oman metsän uhanalaisista lajeista
Niin metsänomistajat kuin metsäalan toimijatkin toivovat enemmän tietoa metsien uhanalaisista lajeista.Tilaajalle
Lahoamaan jätetyt puunrungot ovat merkittävä hiilivarasto, ja ne myös tarjoavat elinympäristön monelle lahopuusta riippuvaiselle uhanalaiselle lajille. Kuva: Heikki WillamoUhanalaisten metsälajien esiintymistä kaksi kolmasosaa on yksityisten metsänomistajien mailla. Metsänomistajilla ei useinkaan ole tarpeeksi tietoa oman metsän uhanalaisista lajeista. Tämä käy ilmi Lajiturva-hankkeen selvityksestä.
Selvitystä varten haastateltiin metsänomistajia, joiden mailla oli havaittu jokin uhanalainen laji. Yleisin uhanalainen metsälaji Suomessa on liito-orava, mutta metsissä on myös uhanalaisia kasveja, sieniä ja kovakuoriaisia.
Valtaosalla metsänomistajista ei ollut omakohtaista havaintoa uhanalaisen lajin esiintymästä. Vain harva tiesi, mikä tai minkälainen uhanalainen laji omassa metsässä esiintyy.
Metsäalan toimijat toivoivat, että ajantasaista paikkatietoa lajiesiintymistä olisi helpommin saatavilla. Haastatellut ammattilaiset kertoivat, että tieto uhanalaisesta lajista saattaa tulla vasta sen jälkeen, kun metsänkäyttöilmoitus on jätetty ja hakkuut jo alkamassa.
”Ongelmana on se, että tieto uhanalaisista lajeista on ollut hajallaan useassa eri järjestelmässä”, kertoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen Suomen metsäkeskuksesta.
Metsänomistajat voivat tarkistaa Metsään.fi-palvelusta, onko omalla tilalla havaintoja uhanalaisista lajeista. Metsäalan toimijoista suurin osa pystyy käyttämään Suomen ympäristökeskuksen Hertta-tietokantaa tai Lajitietokeskusta lähteenä.
”Meillä on silti paljon pieniä palveluyrittäjiä, joilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia päästä tietojärjestelmiin. Metsäkoneenkuljettajat eivät pääse metsään.fi-tietoihin eivätkä näe karttanäytöillään lajihavaintoja”, sanoo Raatikainen.
Jatkossa tietojen saatavuus paranee, sillä alkukesästä ympäristöhallinto sopi lajitiedon jakamisesta Lajitietokeskuksen kautta.
Maltilliset kustannukset
Lakisääteisesti suojeltuja ovat liito-orava ja suurten petolintujen pesäpuut. Muiden lajien suojelu perustuu uhanalaisarvioluokitteluun. Lajien elinympäristövaatimukset voidaan huomioida parhaiten, kun lajihavainnot tarkastetaan jo ennen leimikon suunnittelua.
”Silloin pystytään jo metsänkäyttöilmoitusvaiheessa ilmoittamaan, kuinka vaikkapa liito-oravan elinympäristö turvataan: miten leimikko rajataan ja kuinka liito-oravan kulkuyhteydet ravintopaikkoihin varmistetaan”, Raatikainen sanoo.
Useimmiten uhanalaisten lajien turvaamistoimet eivät aiheuta kohtuuttomia kustannuksia maanomistajalle.
”Toisaalta monesti turvaamistoimet ovat sellaisia, joita metsäsertifiointikin edellyttää: säästöpuuryhmiä, kuolleen puun säästämistä ja suojavyöhykkeitä.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/20.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
