Aarre kokosi vinkit puiden kasaukseen ‒ katso videolta, kuinka pienempiä runkoja heitellään eteenpäin pyöräyttämällä

Suunnattu kaato on kevyin tapa siirrellä kuitupöllejä tai poltto­rankoja metsässä. Rungon tömähtäessä nutulleen puutavara kulkee lähes itsestään haluttuun suuntaan ilman, että puun kaataja siitä juuri rasittuu.

Raskaimmat tyvipöllit saavat vähiten ilmaista kyytiä. Siksi sellaisessa hakkuussa, jossa puutavara kuormataan kouralla peräkärryyn, kasat pyritään tekemään niille sijoille, joihin tyvipölkyt kaatuvat.

Kun aluspuun asettaa ennen kaatoa sopivasti maahan, pölliä ei tarvitse erikseen nostaa.

Paljon pieniä kasoja on hakkaajalle kevyempi vaihtoehto kuin vähän isoja. Runsas pienten kasojen määrä hidastaa kuormaamista mutta nopeuttaa ja keventää kasausta.

Metsänomistajalle, joka ajaa itse puunsa maataloustraktorilla tai mönkijällä, nopean kuormauksen merkitys on vähäinen keventyvän kasauksen hyötyyn verrattuna.

Kasauksen raskaus riippuu taakan painon lisäksi yllättävän paljon jalkojen alla olevan pinnan kulkukelpoisuudesta.

Tasaisella ja oksattomalla maapohjalla painavan pölkyn kantaminen on paljon helpompaa kuin upottavalla pinnalla, kivikossa tai korkeassa risukossa.

Siksi suunnattu kaato voi tarkoittaa myös sitä, että puut pyritään kaatamaan niin, että runkojen ja niistä tulevien oksien ja latvusten sekaan jäisi vähäoksaisia tai mieluusti oksattomia kohtia kasausreiteiksi. Asia pitää ottaa huomioon jo alustaa raivatessa.

Painavien runkojen kantajalle myrkkyä on korkea latvojen ja oksien ryteikkö. Jalkoja pitää nostella silloin ylemmäs, ja voimia syö myös tasapainon säilyttäminen. Molemmat lisäävät hien kihoamista otsalle.

Kokenut hankintahakkaaja ei painavia runkoja juuri kanniskele, vain siirtää ne kasoihin, joita voi olla tiheässä puustossa vieri vieressä. Kuva: Risto Jussila

Sisätöitä tehneen metsänomistajan kunto punnitaan painavimpien runkojen siirtelyssä. Jos voimataso on sellainen, että isojen runkojen kanssa pitää turvautua aina maksimivoimaan, kestävyys voi loppua paljon nopeammin kuin kirjoituspöydän ääressä istuessaan osasi kuvitella.

Keinoja jaksamisen säilyttämiseen silti riittää. Yksi niistä on se, että raskaimmat rungot vedetään maata myöten nostamatta niitä kokonaan ilmaan.

Nämä rungot on syytä karsia pinnanmyötäisesti raskaammasta päästä, joka viistää vedettäessä maata. Näin rungon pää ei kerää oksia ja latvoja mukaansa painoksi, ja runko luistaa muutenkin liukkaammin maan pinnalla.

Kasauksen suunta päätetään jo ennen alustan raivausta ja puiden kaatoa. Ylämäkeen ei puita kannata kantaa tai edes siirrellä, jos sen suinkin voi välttää. Ison rungon kanssa viisi askelta ylämäkeen on raskaampaa kuin kymmenen alamäkeen.

Alaspäin viettävässä maastossa runkojen vetäminen on paljon kevyempää työtä.

Monet metsänomistajat käyttävät nostovälineenä joko pelkkiä pinotavarasaksia tai niitä ja nostokoukkua.

Puun vippaus sylistä kasaan onnistuu myös pinotavarasaksilla, kun tekniikan opettelee. Heitossa sakset sysätään vasten pölkkyä, jolloin ne avautuvat maksimaalisesti ja saksien väkäset irtoavat puun pinnasta.

Markkinoilla on tarjolla myös nostosaksia. Uittokaluston Nostosaksien pituus on 65 senttiä, avauma 26 senttiä ja paino 1,3 kiloa. Bahcon nostosaksien vastaavat lukemat ovat 70 cm, 28 cm ja 1,2 kg.

Nostosaksiin ovat tyytyväisiä varsinkin ne metsänomistajat, jotka kokoavat polttopuita pelkästään käsivoimin.

Nostosaksilla vedettäessä runkoa ei nosteta yhtä korkealle kuin silloin, jos vedetään pinotavarasaksilla. Pölkkyyn tai runkoon tarttuminen nostosaksilla on myös sikäli helpompaa, ettei se juuri vaadi kumartumista.

Huonona puolena on se, ettei nostosaksia voi kuljettaa varustevyössä kuten pinotavarasaksia.

Itse olen käyttänyt nostosaksia niin, että jos raskaitten puitten vetämistä on paljon, säilytän nostosaksia jossain lähettyvillä pystypuun oksassa näkyvällä paikalla roikkumassa. Sieltä otan ne tarvittaessa käyttöön.

Yleensä pidän varustevyössä kaiken aikaa pinotavarasaksia.

Pinotavarasakset ovat tottumattomalle nosto­koukkua helpommat käyttää. Sakset eivät luiskahtele irti rungosta. Kuva: Risto Jussila

Korkeassa risukossa, kivikossa ja ojien äärellä puiden vetäminen ja kantaminen on hankalaa hommaa. Keskikokoiset ja pienemmät rungot voi silloin olla kätevintä siirtää eteenpäin heitellen.

Heiton voi tehdä monella tavalla, mutta kaikissa heitoissa tärkeää on saada runko pyörähtämään ilmassa ympäri (katso alla oleva video).

Pyöräytyksessä rungon pitää osua maahan toinen pää – mieluummin raskaampi – edellä. Kun pyöräytys on riittävä, pyörähdysliike jatkuu maahan osumisen jälkeenkin, jolloin runko kaatuu vielä lopuksi pituutensa verran eteenpäin.

Tällä tavalla heittoon käytetty voima saadaan muutettua hyvällä suhteella runkoa eteenpäin vieviksi metreiksi.

Sopivan painoinen kolmemetrinen pölli siirtyy yhdellä pyörähtävällä heitolla melko helposti noin 6–10 metriä eteenpäin kauempana olevaa päätä katsottaessa.

Voimat riittävät pitempään, kun yhdellä työrupeamalla ei heitetä kovin monta puuta. Kaataessa ja karsiessa voimat vähitellen palautuvat uutta heittelyä varten.

Heiton suuri etu syntyy siitä, ettei risukossa tai muuten hankalassa paikassa tarvitse kävellä edestakaisin. Sama koskee lumessa kahlaamista talvella.

Monien polttopuusuosikki koivu on painava puulaji. Hyvää koivuklapia syntyy, kun tuoreet rungot tehdään klapeiksi keväällä ennen kasvukauden alkua. Keväällä ja kesällä klapit kuivuvat hyvin.

Työssä käyvällä, kaukana metsistään asuvalla metsänomistajalla ei keväällä ehkä ole kovin paljon aikaa puusavottaan.

Kevättä voi kuitenkin hyödyntää niin, että koivut kaadetaan keväällä, katkotaan metrisiksi, halotaan halkomiskirveellä ja kasataan ristikolle pinoon.

Toinen vaihtoehto on katkoa rankapuut kolmemetrisiksi, aisata moottorisahalla ja kasata kolmiomalliselle ristikolle kuivumaan. Aisaaminen tarkoittaa kuoren rikkomista teräketjulla ainakin rungon toiselta puolelta.

Työssä käyvä etämetsänomistaja ennättää kesälomallaan paremmin siirtää puut pois metsästä. Silloin ne ovat jo hieman kuivuneet. Rankoja nostellessa ja kantaessa eron kyllä huomaa.

Koivut on toukokuun alussa kaadettu, aisattu ja pinottu kuivumaan. Heinäkuun alussa ne kannettiin peräkärryyn huomattavasti keventyneinä. Kuva: Risto Jussila

Maastokelpoisen traktorimönkijän avulla polttorangan hakkuu ja tuulenkaatojen tai hakkuutähteiden keräys muuttuvat aivan toisenlaiseksi työksi.

Edellytyksenä tietysti on se, että maasto on kulkukelpoista mönkijälle ja puukuormaa kantavalle metsäkärrylle.

Hyvillä väylillä mönkkäri vähentää olennaisesti puiden kantamista ja siirtelyä. Parhaimmillaan kasaus jää kokonaan pois, jos polttorangat tai pöllit voi nostella suoraan viereen ajettuun mönkkärin kärryyn.

Mahdollisuus tähän laittaa metsänomistajan etsimään polttopuunsa niistä paikoista, jonne mönkkärillä parhaiten pääsee.

Jollei metsässä ole riittävän kulkukelpoisia mönkkäriväyliä, niitä voi tehdä sinne. Yksi hyvä väylä keventää jo huomattavasti polttopuiden keruuta. Sellaisen voi saada vanhaa uraa kunnostaen aikaan jo muutaman tunnin kaivinkonetyöllä esimerkiksi samassa yhteydessä, kun kaivinkone mätästää hakkuuaukean.

Mönkijä, kuormain ja vetävä peräkärry eivät hankalassa maastossa riitä. Pitkällä vaijerilla varustettu, kauko-ohjattava juontovinssi lisää huomattavasti ulottuvuutta. Kuva: Risto Jussila

Useimmiten mönkijällä pääsee ajamaan metsässä puukuorman kanssa vain siellä täällä. Se voi riittää, kun käyttää puiden kasauksessa apuna vinssiä.

Juontaminen ei onnistu jokaisen mönkkärin keulassa matalalla olevalla vinssillä, joka on tarkoitettu kiinni juuttuneen mönkijän vedätykseen irti.

Puutavaravinssi on erillinen lisälaite. Se on yleensä kääntyvän puomin päässä, jolloin mönkijän ajosuunta ei vaikuta vinssaukseen.

Korkea vetopiste vähentää tökkimistä mättäisiin ja kiviin ja sujuvoittaa vinssausta.

Mönkijän juontovinssit ovat yleensä kauko-ohjattavia, jolloin juontaja voi kävellä rungon perässä. Jos runko tökkää kiinni, sitä voi kohottaa vaikkapa sopivalla puukangella. Ennen sitä vaijeri pitää kuitenkin päästää kauko-ohjaimella löysäksi, koska kireällä olevassa juontopuussa piilee aina iskuvaara.

Vaijeria vinssissä saisi olla mahdollisimman pitkästi, 30–40 metriä. Kun kaukana olevat rungot vielä vedetään kokonaisina latvasta, ulottuvuus on melkoinen. Lihastyö voi silloin vaihtua lähes kokonaan konetyöksi. Näin on varsinkin silloin, kun vinssissä on myös kääntyvä nostopuomi.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2023.