Vuoteen 2006 asti Antti Oksanen työskenteli Metsä Groupin palveluksessa. ”Se on hyvä firma, josta minulla on vain myönteistä sanottavaa.” Kuva: Petri Jauhiainen
Antti Oksasen metsurin ura alkoi lähes 60 vuotta sitten ‒ Hankasalmen harvesteri on voittanut moottorisahauksessa lukuisia SM- ja MM-tason palkintoja
Pitkän linjan kilpasahauskonkarin Antti Oksasen metsurin ura alkoi 59 vuotta sitten ja jatkuu edelleen.Tilaajalle
Kilpasahauksessa Oksanen karsi runkoja niin vauhdikkaasti, että sai jo 1980-luvulla liikanimen Hankasalmen harvesteri. Kuva: Petri JauhiainenKaksi viikkoa riitti. Sen jälkeen Antti Oksanen laittoi koulukirjat nippuun ja ilmoitti rehtorille, että viilaaja-koneistajan opinnot olisivat hänen osaltaan tässä.
Rehtori ei 15-vuotiaan oppilaansa päätöksestä ilahtunut.
”Hän sanoi, että tätä päätöstä tulet vielä katumaan. Mutta en ole katunut.”
Ensi vuonna päätöksestä tulee kuluneeksi 60 vuotta. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1964 Oksanen aloitti metsurin savotan, joka jatkuu yhä.
Moottorisahat olivat järkäleitä
Oksasen työura kattaa vuosikymmenet, jolloin metsäala kävi läpi suurta murrostaan. Ensimmäisillä työmailla 1960-luvulla meno oli toisenlaista kuin nykyään.
”Enso-Gutzeitin työmaa se oli, Leppäveden toisella puolen. Isän ja veljen kanssa mentiin, alku autolla ja loput junalla.”
Työmaalla ahkeroi yhtä aikaa toistakymmentä metsuria. He kaatoivat, karsivat ja kuorivat puut, jotka talven tullen ajettiin hevosilla tien varteen.
Hakkuukoneita ei noihin aikoihin metsissä vielä nähty, mutta sen verran koneellistuminen oli päässyt käyntiin, että metsureilla oli käytössään moottorisahat.
Sahat olivat 13–14 kilon painoisia järkäleitä, joita käytettiin pelkästään puiden kaatamiseen.
”Sitten, kun täytin 18 vuotta, sahat kevenivät sen verran, että niitä pystyi jo käyttämään karsimiseen.”
Työ oli kovaa ja sitä oli paljon. Parhaimpina talvina motteja kertyi 5 000.
Kesäaikaan savotalle lähdettiin jo neljältä, kun ilma vielä oli yön jäljiltä raikas. Niin kiire ei kuitenkaan koskaan ollut, ettei kesken työpäivän olisi ehtinyt virittää nokipannukahvit.
Metsurina moton avuksi
Antti Oksanen on koko uransa tehnyt lähes pelkästään hakkuutyötä. Mahtuu joukkoon myös raivauksia ja istutuksia, mutta vähemmässä määrin.
”Aukkojahan ne työmaat alkuvuosina etupäässä olivat, ja niitä tehtiin tuonne 1980-luvulle asti, jolloin velimies osti moton.”
80-luvulla metsurityönä tehdyt päätehakkuut jonkin verran vähenivät mutta eivät päättyneet kokonaan.
”Työnjohtaja sanoi, että koneellahan onnistuu ne huonommat, annetaan sinulle vähän parempaa.”
Ensiharvennusten ja myöhempien harvennusten lisäksi Oksasta tarvittiin moton avuksi aina, kun palstalla kasvoi niin järeitä puita, ettei kone niille pärjännyt. Myös vanerikoivikoiden hakkuut työllistivät häntä pitkään.
”Vanerikoivikoita sain tehdä varmaan kaksikymmentä vuotta. Parempaa hommaa ei ollutkaan.”
Takapotkusta haava ranteeseen
Metsurin urallaan Antti Oksanen on säästynyt vakavilta tapaturmilta – siitäkin huolimatta, että työturvallisuuteen herättiin vähän kerrassaan vasta 1970-luvulla.
Sitä ennen ei viiltosuojahousuista tai turvajalkineista ollut kuultukaan vaan töitä tehtiin farkuissa ja kumisaappaissa.
”Turvakypärät sentään tulivat jo vuonna 1968. Ensimmäisissä versioissa kuulosuojaimet ja kypärä olivat erilliset”, Oksanen muistelee.
Vakavin tapaturma Oksaselle sattui vuonna 1969, kun äkillinen takapotku yllätti sahaajan. Terä heilahti kohti rinnuksia ja repäisi mennessään haavan vasempaan ranteeseen. Onni onnettomuudessa oli se, että ranteen tavoitti vain laipan kärki. Vaikka arpi edelleen muistuttaa tapahtuneesta, käsi säästyi.
”Silloin ei vielä ollut sahoissa ketjujarruja.”
Antti Oksanen ei aio jäädä eläkkeelle. Hän tekee edelleen verokirjalla hankintahakkuita sekä tonttihakkuita. ”Eivät kaikki ota motoa metsiinsä.” Kuva: Petri JauhiainenKymmenen kuukauden piina
Metsurin ammatissa koville joutuvat ruumiinosat, kuten selkä ja polvet, ovat kestäneet. Oksanen arvelee tämän johtuvan siitä, että hän noudattaa tarkkaan oikeita työasentoja ja huolehtii muutenkin lihaskunnostaan esimerkiksi venyttelemällä ja käymällä hierojalla säännöllisesti.
”Yhden ainoan kerran olen satuttanut selkäni. Se tapahtui vuonna 2013, kun olin sahaamassa pojan kanssa.”
Jokin selässä tuntui oudolta, ja ohikiitävän hetken Oksanen mietti, pitäisikö työ keskeyttää. Seuraavassa hetkessä selässä nykäisikin kunnolla.
”Hermo meni jollain lailla pinteeseen. Yhtäkkiä en pystynyt kantamaan mitään.”
Oksanen ohjattiin fysioterapiaan, ja sitkeän jumppaamisen myötä selkä alkoi pikkuhiljaa kuntoutua.
”Mutta kymmenen kuukautta kesti, ennen kuin selkä oli ennallaan. Ja ne olivat pitkiä kuukausia.”
Vuonna 2007 Oksasta kiusasivat toistuvat migreenit, jotka lopulta äityivät niin pahoiksi, että näkö saattoi mennä kolme kertaa päivässä.
Lopulta syyksi paljastui kananmunan kokoinen aivokasvain. Leikkaus tehtiin Kuopiossa, ja se onnistui niin hyvin, että omasta mielestään Oksanen olisi jo parin päivän jälkeen ollut valmis metsätöihin.
Kasvaimen syystä Oksasella on aavistus.
”1990-luvun alussa jouduttiin työturvallisuussyistä ottamaan kännykät. Pitkä antenni sojotti vasemman ohimon vieressä. Ja samasta paikkaa leikattiin kasvain.”
Menestystä kilpasahaajana
Vuonna 1985 Oksanen seurasi Pieksämäellä ensimmäistä kertaa elämässään moottorisahauksen SM-kisoja. Seuraavana vuonna Jämsänkoskella hän osallistui itse ja sijoittui neljänneksi.
Sen jälkeen kilpaileminen veikin miehen mennessään. Palkintokaappia koristaa satakunta erilaista pokaalia, mitalia, palkintolautasta ja kristalliesinettä.
Moottorisahauksen taidoissa on Suomessa kilpailtu 1960-luvulta lähtien. Kilpailut koostuvat viidestä eri osatehtävästä, jotka mittaavat sahaajan tarkkuutta, nopeutta ja sorminäppäryyttä. Lopullinen sijoitus saadaan laskemalla yhteen osatehtävistä kertyneet pisteet.
”Karsinta on aina ollut minulla vahvin laji. Teräketjun vaihtoon kyllin nopeasti sen sijaan ei tahdo sorminäppäryys riittää.”
SM-kisoissa Oksanen voitti kultaa vuonna 1993. Hopea- ja pronssisijoja on kertynyt useita. MM-tasolla parhaat suoritukset ovat vuoden 1993 neljäs sija Sveitsistä sekä vuoden 1991 MM-joukkuekisavoitto ja yksilökisan hopeasija Neuvostoliitosta. Sen kunniaksi Metsäliiton eli Antti Oksasen työnantajan aluejohtaja järjesti kahvitarjoilun.
”Samana vuonna Kimmo Kinnunen voitti keihään maailmanmestaruuden, mutta ei sille pidetty kahvitarjoiluja. Aluejohtaja vain tokaisi, että se on niin jokapäiväistä se keihäskulta”, Oksanen naurahtaa.
Tarkkuuskatkaisussa kilpailija sahaa kahdesta, levyalustan päällä olevasta tukista 3–8-senttiset kiekot aluslevyä vahingoittamatta. Tulos on kirjattu kiekkoon. Kuva: Petri JauhiainenKultakypärä kiitokseksi
Kilpailuissa jokaisella osanottajalla on mukanaan oma sahansa, jota ei saa vaihtaa kesken kisan. Tuskin kukaan haluaisikaan, sen verran tärkeä varuste omaan käteen sopiva saha kilpailijalle on.
”Kilpasahastahan pidetään melkein parempaa huolta kuin emännästä”, Oksanen sanoo.
Ennen New Yorkin syyskuun 2001 terrori-iskuja moottorisahan sai ottaa mukaansa lentokoneeseen, mutta sen jälkeen turvaohjeet kiristyivät. ”Sitten mentiin kisoihin autolla. Saksaan ja Puolaan, oli ne reissuja.”
Sen lisäksi, että itse kilpailee, Oksanen on myös aktiivinen kisajärjestäjä. Vuosien mittaan hän on järjestänyt lähes 30 moottorisahauksen mestaruuskilpailua. Viime keväänä hän vastasi Metsä Groupin moottorisahauksen mestaruuskisojen järjestämisestä kotikylässään Niemisjärvellä.
Vuonna 2019 Suomen moottorisahauskilpailijat SUMOKI ry palkitsi Antti Oksasen kultaisella metsurinkypärällä työstä, jota hän on alan eteen tehnyt.
Ensimmäiset moottorisahauksen mestaruuskilpailut oli tarkoitettu vain metsäalan ammattilaisille, mutta nykyään kisoihin saa osallistua kuka tahansa. Viime aikoina osallistujamäärät ovat vähentyneet ja osallistujakaarti ikääntynyt, mikä surettaa Oksasta.
”Se on kurjaa, että kesäkisoja järjestetään nykyään vähemmän kuin ennen. Vaikka ne hupikisoja ovatkin, niin tosissaan ne otetaan.”
Palkintokaapissa on esillä vain osa vuosien varrella kertyneistä pokaaleista. Kuva: Petri JauhiainenMestari ei sahaa karhuja
Oksasen koti sijaitsee Hankasalmella, Kynsiveden rannalla. Päärakennus ja pihan riiuupaikaksi nimetty aittarakennus ovat hirttä, ja riiuupaikan käsinveistettyjä salvoksia koristavat hirsien piparkakkutyvet.
Niemisjärven mestaruuskisojen karsimiskokeen rungot lepäävät pihatien varressa.
Aikaisemmin osakokeessa karsittiin oikeita oksia, mutta nykyään oksat on rakennettu runkoon sorvaamalla. Kilpailijan tehtävänä on karsia valmistellusta rungosta noin 30 oksaa mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti niin, ettei tule runkovaurioita eikä jää oksantynkiä.
Oksanen karsi runkoja sellaisella vauhdilla, että hän sai jo 1980-luvulla Koneviestin metsätoimittajalta Jorma Voutilaiselta lempinimen Hankasalmen harvesteri.
”Sillä nimellä ne edelleen huutelee.”
Kotipihassa vieraita tervehtii myös moottorisahalla veistetty karhu, joka ei kuitenkaan ole Oksasen omaa käsialaa. Vaikka mies muutoin käyttelee sahaa kuin kirurgi veistään, eläinhahmoja hän ei sahaa.
”Sellaista lahjakkuutta minulla ei ole. Vaikka koetan tehdä karhun, niin sialta se näyttää.”
Antti Oksanen
Ikä? 74
Kotipaikkakunta? Hankasalmi
Ammatti? Metsuri
Perhe? Puoliso Riitta, kolme lasta ja 10 lastenlasta
Palkinnot? 1 moottorisahauksen MM-joukkuekulta, 1 MM-hopea, 1 SM-kulta, 1 SM-hopea, 3 SM-pronssia sekä lukuisia osatehtävien voittoja
Harrastukset? Kilpasahaus ja pihapuiden kaato
Ikimuistoisin kisareissu? Elokuun 1991 MM-kisamatka osui Neuvostoliiton vallankaappausyritykseen, kun Moskovassa tankit vyöryivät Punaiselle torille
Paras metsäeväs? Nuotiomakkara sekä täytekakku ja kahvi
Hienointa metsässä? Vapaus ja luonto
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2023.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
