Salmilammen tiekunta toteutti itse siltaremontin – kilpailutus toi tiekunnan osakkaille merkittävät säästöt

Kontiolahden kirkonkylän kupeessa metsä­autoteitä ylläpitävä Salmilammen tiekunta havahtui kolmisen vuotta sitten karuun todellisuuteen. Edessä odotti siltaremontti, sillä 1980-luvulla tehtyjen siltojen teräsrummut olivat ruostuneet puhki. Varsinkin siltarumpujen alaosa oli lähes ruostunut pois.

Siltojen huono kunto paljastui, kun toista siltakohdetta katsomaan mennyt ammattilainen erehtyi osoitteesta ja tutkikin vahingossa Salmilammen tiekunnan tierumpujen kuntoa.

Tiekunta perustettiin 1980-luvun alussa, kun Salmilammensalolle tehtiin metsäauto­tiet. Alueella virtaa pikkupuroja ja Pielisjokeen laskeva Kuusoja, joka muistuttaa enemmänkin kapeaa jokea kuin ojaa. Siksi tiekunta joutuu huolehtimaan myös useiden siltojen ja tierumpujen kunnosta.

Vanhat rumpuputket olivat puhkiruostuneet. Kuva: Johanna Kokkola

Salmilammentien ja siihen liittyvien metsäautoteiden peruskunnostus tehtiin kesällä 2008. Silloin urakka annettiin ulkopuoliselle toimijalle. Jostakin syystä samassa yhteydessä ei tarkistettu siltarumpujen kuntoa.

”Halusimme nyt varmistua siitä, että siltaremontti tehdään kaikin puolin kunnolla ja että kaikki hyöty siitä jää tiekunnan osakkaina oleville maanomistajille. Siksi päätimme tehdä kunnostuksen itse omana hankkeena”, taustoittaa tiekunnan puheenjohtaja, maanviljelijä ja maaseutuyrittäjä Ilkka Lukkarinen.

Päätökseen myötävaikutti se, että Lukkarisen naapurissa asuu nyt jo eläkkeellä oleva Lauri Hyttinen, joka työuransa aikana suunnitteli, rakensi ja valvoi lukuisia vastaavia hankkeita ensin Kontiolahden kunnan ja sittemmin Joensuun kaupungin palveluksessa. Hyttinen suostui auttamaan Salmilammen tiekuntaa.

”Ilman ammattilaisen apua ei tämmöiseen ole syytä lähteäkään”, Lukkarinen painottaa.

Tuoreen kokemuksen havahduttamana Lukkarinen vinkkaa muille tienpitäjille, että jos sinkityt tierummut ovat saavuttaneet 30 vuoden iän ja rumpujen läpi virtaa suoperäisiä vesiä, olisi hyvä tarkistaa rumpujen kunto.

Työharjoittelussa ollut Mika Pölönen täryttimen ohjaimissa. Kuva: Johanna Kokkola

Koska Salmilammen tiekunnan hankkeen rahoituksesta katettiin merkittävä osa Kemera-tuilla, kävivät Lukkarinen ja Hyttinen aluksi Metsäkeskuksessa ja selvittivät hankkeen tukikelpoisuuden. Siellä todettiin, että hanke on tarpeellinen ja täyttää tuensaannin ehdot sekä sisältönsä että toteutustapansa puolesta.

Salmilammen tiekunta hyväksyi hankkeen sisällön ja rahoituksen kokouksessaan alkuvuodesta 2017. Lauri Hyttinen esitteli hankesuunnitelman ja vastaili tiekunnan osakkaiden kysymyksiin. Hankkeen kokonaishinnaksi arvioitiin 140 000 euroa. Hanketta varten päivitettiin siltayksiköinti, jonka perusteella kustannukset jyvitettiin osakastiloille. Mitä useamman sillan kautta tilan liikenne kulkee, sitä suurempi osuus kustannuksista tilalle lankesi.

”Vastasin hankkeen suunnittelusta ja piirsin kuvat. Lisäksi toimin työmaan vastaavana johtajana toteutusvaiheessa. Annoin myös joitakin neuvoja ja toimin oikolukijana, kun tiekunta kilpailutti työt ja materiaalit”, kertoo tie- ja vesirakennusinsinöörin koulutuksen saanut Hyttinen.

Suunnitteluvaiheessa hän oli yhteydessä ely-keskukseen, jolla ei ollut hankkeeseen mitään huomauttamista. Hyttinen informoi asiasta myös paikallista kalastuskuntaa. Siltatyömaa saattaa aiheuttaa ongelmia kalanviljelylaitokselle, jos sellainen toimii työmaan alapuolisessa vesistössä.

Siltaremontteja varten ei tehty maaperätutkimuksia, koska kyse oli pitkään käytössä olleista siltapaikoista. Täällä maasto siltojen ympärillä on sorakangasta, joten ongelmia ei ollut odotettavissa.

”Jos kyseessä olisi uusi siltapaikka, maaperätutkimus pitäisi tehdä”, Hyttinen huomauttaa.

Siltapaikoille tehtiin kartoitus ja maastomalli valtakunnallisessa korkeus- ja sijaintijärjestelmässä. Silloin suunnittelu on helpompaa, ja rakennusvaiheessa työkoneet voivat työskennellä satelliittiyhteyden avulla aina oikeassa korkeudessa.

Hankkeen toteutus viivästyi noin vuodella, kun kävi ilmi, että Kemera-tukiin oli suunnitteilla korotuksia. Kun uusista tukiehdoista sitten saatiin varmuus, Metsäkeskus teki myönteisen rahoituspäätöksen.

Remontti siirtyi toteutettavaksi kesällä 2019. Koska purojen virtaama on alimmillaan loppukesällä, työ ajoitettiin elo-syyskuun vaihteeseen.

Vastaavat hankkeet kilpailutetaan usein kokonaisurakoina, mutta Salmilammen tiekunta päätyi kilpailuttamaan maansiirtotyöt ja tarvittavat massat yksikköhintaurakkana, eli massoista pyydettiin tonnihinnat ja koneista miehineen tuntihinnat. Tavoitteena oli pitää kulut kurissa, ja siinä myös onnistuttiin.

Kemera-tuetussa hankkeessa on pyydettävä tarjoukset vähintään kolmelta yritykseltä. Tiekunta pyysi tarjoukset neljältä, joista valittiin paikallinen Kuljetus ja kuormaus Judin Oy.

Pääurakoitsijana Judin Oy toimi hankkeessa myös laskuttajana eli käytännössä toteutti yhteishankkeen. Näin varmistettiin se, että maanomistajat voivat vähentää täysimittaisesti maksamansa arvonlisäveron. Koska tiekunta ei ole alv-velvollinen, ei se olisi voinut laskuttaa arvonlisäveroa, ja tämä olisi merkinnyt Lukkarisen mukaan noin 10 prosentin tappiota tiekunnan osakkaille.

Tämä polymeeri­pinnoitettu rumpu kestää isältä pojalle. Kuva: Johanna Kokkola

Jo kesällä 2018 tiekunta korjasi kaksi pienempää rumpua, joihin ei ollut tulossa Kemera-tukea. Tämä remontti rahoitettiin suoraan tiekunnan kassasta osakkailta perityillä käyttömaksuilla.

Kun sillan vapaa-aukko on vähintään kaksi metriä, puhutaan putkisillasta. Kesän 2019 hankkeessa kunnostettiin neljä putkisiltaa, ja kuhunkin vaihdettiin kaksi uutta putkea. Siltaremontin loppukustannukset olivat noin 128 000 euroa, ja kallein menoerä olivat putket. Kahdeksan teräsputken kokonaishinta oli yli puolet hankkeen budjetista.

Sinkitetystä teräksestä valmistetuissa kierresaumaputkissa on molemmin puolin polymeeripinnoite. Käsittelyn ansiosta putket kestävät pitempään alueella, jossa puroihin laskee syövyttäviä suovesiä.

”Tällaisia rumpuputkia toimittaa vain yksi kotimainen toimija, joten niitä ei voitu kilpailuttaa. Onneksi näiden rumpujen pitäisi kestää aina vuosisadan loppupuolelle saakka”, Lukkarinen sanoo.

Uudet rummut olivat hiukan suuremmat kuin entiset, joten ne sijoitettiin syvemmälle maaperään lukuun ottamatta siltaa, joka sijaitsee heti Salmilampien alapuolella. Sen rummut asennettiin tarkasti entiseen korkoon, jotta sillan yläpuolisen vesistön pinnan taso ei muutu.

Kun rummut muualla asennettiin syvemmälle maahan, se oli kädenojennus puroissa eläville kaloille. Nyt ne uskaltavat paremmin uida rumpujen läpi. Samasta syystä rumpujen alapinnalle levitettiin soraa.

Suuremmat putket mahdollistavat myös tarvittaessa uuden putken sujuttamisen sisäpuolelle.

Hyttinen luonnehtii urakkaa helpohkoksi. Kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Uusien rumpujen lisäksi siltakohteisiin tuotiin noin 2 400 tonnia kiviainesta. Kaikkiaan työt kestivät 17 päivää. Työt tehtiin pätkissä, sillä kerralla saatiin paikalle vain osa rummuista.

”Vesistöjen pinnat olivat hyvin alhaalla ja purojen virtaamat vähäiset, eikä maaperä tuottanut yllätyksiä. Rumpujen asennukseen oli hyvät ohjeistukset”, Hyttinen tiivistää.

Lukkarinen muistuttaa, että käytettyjen materiaalien pitää olla laadukkaita ja kaivinkonemiesten ammattitaitoisia. Silloin työ sujuu aikataulussa ja lopputulos on sitä mitä pitää.

Kestävän putkisillan rakentaminen alkaa siitä, että rumpuputkille rakennetaan hyvä perusta, arina, karkeasta murskeesta. Rumpuputkien ympärille asennetaan suodatinkangasta, jotta murskeen kivet eivät riko putkea. Kiviaines lisätään rumpuputkien ympärille ja päälle 30 sentin kerroksina. Jokainen kerros tiivistetään tärylevyllä. Tiiviys olisi hyvä tarkistaa asiantuntijan tekemällä tiiviysmittauksella, ja niin tehtiin tässäkin tapauksessa.

Luiskiin kannattaa Lauri Hyttisen mielestä asettaa molempien putkien ympärille suodatinkangasta, jonka päälle louhe tulee. Näin tulvat eivät pääse syövyttämään luiskaa.

Hankkeen budjetti piti hyvin kutinsa. Tukiehdot täyttäville tiekunnan osakkaille myönnettiin Kemera-tukea 60 prosenttia kustannuksista. Lukkarinen ja Hyttinen arvioivat, että tiekunnan valitsema kilpailutustapa tuotti osakkaille noin 12 000 euron säästöt verrattuna siihen, jos remontti olisi kilpailutettu kokonaisurakkana.

Hyttinen korostaa, että jos tiekunnalla on vähänkin epäilystä siitä, pystyykö se itse hoitamaan siltahankkeen, remontti kannattaa tilata kokonaispakettina asiantuntevalta tekijältä. Kokonaispaketteja tarjoavat esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset ja Otso Metsäpalvelut Oy.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/20.

• Kemera-tukea myönnetään metsäautoteiden perusparannukseen ja uusien metsäteiden tekemiseen. Perusparannus voi myös koskea pelkästään metsätiehen liittyvän sillan tai sen rummun rakentamista.
• Tuissa hyväksyttyihin kokonaiskustannuksiin voidaan sisällyttää suunnittelu-, työ- ja tarvikekustannukset sekä hankkeeseen liittyvät lupa- ja toimitusmaksut. Tukiprosentit vaihtelevat alueen ja hankkeen luonteen mukaan.
• Metsätien rakentamista ja perusparannusta tuetaan vain usean tilan­omistajan yhteishankkeena. Kunnostettavien metsäteiden on sovelluttava ympärivuotiseen käyttöön pois lukien kelirikkoajan käyttörajoitukset.
• Metsätalouden kuljetusten osuuden on oltava vähintään 30 prosenttia perusparannettavan tien käytöstä. Kunnostetun tien päällysrakenteen on oltava vähintään 3,6 metriä leveä.
• Lisätietoja: metsakeskus.fi