Katkonnan kiperät päätökset lähtevät moton kourasta – ohjelmointi ja mittalaitteet määrittävät metsänomistajan tilipussin painon

Puuta ryskää vauhdilla metsässä hakkuukoneen kouran läpi. Yhden rungon käsittelyyn katkaisusta viimeisen pöllin sahaukseen kuluu aikaa keskimäärin 25 sekuntia. Seuraava puu on kouran otteessa jo 15 sekunnin kuluttua.

Samassa tahdissa kouran laitteet mittaavat puun, ohjelmointi ehdottaa katkontapäätökset, terä sahaa rungon pätkiin ja katkottujen pöllien tiedot päätyvät moton tietokoneelle kuutioiksi. Näiden perusteella metsänomistaja saa tilityksen puukaupasta, ja on toivottavasti tyytyväinen lopputulokseen.

Vaan miten tarkalleen mittaus hakkuukoneessa tapahtuu? MT selvitti asiaa Komatsu Forestin koulutuksesta ja tietoliikenneasioista vastaavan Seppo Konttelin kanssa. Periaate on sama kaikissa Suomen metsissä urakoivissa nykyaikaisissa motoissa, merkistä riippumatta.

Kun kone saapuu hakkuukohteelle, kuljettaja avaa kohteen tiedot metsäkoneen näytölle eli tietokoneen ruudulle. Siitä näkyvät muun muassa omistaja-, sijainti- ja kuviotiedot. Ohjelmaan lävähtävät valikoihin kaikki ne puutavaralajien vaihtoehdot, joista puukaupassa on sovittu. Myyjän kannattaa siksi olla jo tuolloin tarkkana asian kanssa.

”Puutavaralajit tulevat metsäyhtiöltä. Metsäkoneenkuljettaja ei voi tehdä sellaisia mittoja, mitä ei ole määritelty koneelle”, selventää Kontteli.

Korjuun alkaessa automaatio kaivaa harvesterin tietokoneelta edellisen leimikon tiedot siitä, miten puu kyseisellä alueella kapenee tyveltä latvaan mentäessä. Jos kone on siirretty juuri vaikkapa Tampereen seudulta rannikolle, vanhat tiedot eivät käy, sillä puun profiili on erilainen erilaisilla kasvupaikoilla. Silloin kuljettaja nollaa vanhan ennustetietokannan.

Tietokone kerää uuden puulajikohtaisen kannan puuston kapenemisesta ensimmäisen kymmenen minuutin aikana kaadetuista rungoista. Kapenematiedolla on merkitystä puun rungon apteerauksessa eli siinä, miten kone laskee kullekin rungolle järkevät katkontapätkät. ”Kone maksimoi katkonnan rahallisen arvon mukaan. Se on myös koneyrittäjän etu, sillä koneyrittäjän taksa määräytyy mitatun puutavaran ja sen arvon perusteella.”

Kun metsäkone tarttuu kourallaan puun tyveen, puun etuterien akselointikohdissa olevat läpimitta-anturit mittaavat puun paksuutta millin tarkkuudella. Mittaus tapahtuu sentin välein, mutta tietoa kerätään talteen 10 sentin luokissa. Silloinkin tietomassa kertyy huomattavaksi. Joissakin koneissa läpimitan mittaus voi tapahtua myös hakkuupään syöttörullissa tai -teloissa.

Puun tyvipaksuuden perusteella tietokone siis ennustaa, miten runko kannattaa katkoa. Jos puussa on vikoja tai ennustemalli ei sovi puuhun, kuljettaja ohittaa automaattiehdotuksen ja katkoo rungon maksimoiden sen arvon.

Rungon pituutta puolestaan mittaa keskellä kouraa oleva teräksinen hammasratas. Se painaa puuta 100–150 millibaarin paineella. Ratas rullaa rungon pintaa pitkin ja mittaa pituutta sentin tarkkuudella.

Tietokone sallii katkaisupaikassa pienen poikkeaman, joskin hakkuulaite pyrkii pysäyttämään puun tarkkaan valittuun pituusmittakohtaan.

Voimat kourassa ovat valtavat. Kun puuta karsitaan karkeasti pyöräilynopeudella, jarrutus katkontaan tapahtuu Komatsussa oletusarvoisesti 70 sentin matkalla, vaikka käsittelyssä oleva iso puu voi painaa lähes tonnin.

Konttelin mukaan esimerkiksi 371 sentin mittaan sahatun pöllin todellinen mitta voi olla jotain välillä 371–373 senttiä. Kuutiot lasketaan todellisen pituuden mukaan.

Pituusmitta voi heittää, jos mittarulla on liian kulunut. Käytännössä ratas kestää käyttöä pari tuhatta käyttötuntia, ja se on halpa osa vaihtaa. Osien kunnossapito on kaikkien etu.

”Olen nähnyt vaihtoon tulleessa koneessa sellaisen rattaan, joka oli kuin rystynen. Semmoisella kun mittaa, niin voi arvata, että pituusmitta on vähän sinne päin.”

Lopuksi kouran alaosassa oleva merkintälaite ruiskauttaa pöllin päähän värimerkin. Sen perusteella kuormatraktorin kuljettaja osaa kerätä metsästä tukit, kuidut, sorvitukit ja muut puutavaralajit oikeaan kasaan lastauspaikalle.