

Punakukko loikkii pitkillä harppauksilla Susivaaran Osaran aukiolla Posion ja Pudasjärven rajamailla. Liekit korventavat rutikuivan sammaleen ja hotkaisevat säästöpuuryhmät.
Alueella on voimassa metsäpalovaroitus samalla, kun tervaskannoista tupruava sankka savupilvi peittää auringon.
Kyseessä ei ole metsäpalo, vaan metsänhoidollinen kulotus, jossa valtionmaiden hakkuutähteitä ja kunttaa poltetaan 15 hehtaarin päätehakkuualalla. Toimenpiteen tarkoituksena on kohentaa ensi kesänä viljeltävän metsän kasvuoloja sekä edistää metsäluonnon monimuotoisuutta.
”Täällä kulotettiin viimeksi 60 vuotta sitten, ja silloin kertakulotusalat olivat satojen hehtaarien kokoisia. Menossa on siis toinen kulotuskierros, toki pienemmässä mittakaavassa”, metsäasiantuntija Taisto Ruokanen Metsähallitus Metsätalous Oy:sta kertoo.
Savua puskevassa pätsissä hikoilee kymmenpäinen joukko nuoria metsäammattilaisia ja opiskelijoita. Heille siirretään arvokkaita oppeja punakukon kurissa pitämiseksi vielä, kun vanhemmat kulottajakonkarit ovat työelämässä.
”Homma vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja tämähän nostattaa adrenaliinia”, metsätalousinsinööriksi Rovaniemellä opiskeleva savukoskelainen Eeva-Maija Värriö kertoo.
Värriön mielestä valtionmaiden kulotukseen osallistumisesta on metsäpuolen opiskelijoille paljonkin hyötyä, sillä yksityispuolella kulotus on nykyään harvinainen työlaji, eikä sitä pääse välttämättä edes näkemään.
Metsähallituksen Itä-Lapin metsätiimin esimies Jari Kantia Savukoskelta sanoo, että vuosikymmenten aikana hankittujen kulotusoppien siirrolla uudelle sukupolvelle alkaa olla kiire.
”Hiljainen tieto on valumassa siviiliin suuriin ikäluokkiin kuuluvien ja pian eläkkeelle siirtyvien metsäammattilaisten vanavedessä”, Kantia myöntää.
”Neuvojen tarjoaminen ja niiden omaksuminen on merkityksellistä, mutta parhaiten tämänkin homman oppii tekemällä. Hyvin nuo näkyvät osaavan hommansa, olen saanut seisoskella joutilaana”, Taisto Ruokanen kiteyttää.

Lähivuosina eläkkeelle siirtyvä Ruokanen toteaa olevansa paikalla kulotustyömaalla lähinnä ”varmuuden vuoksi”, jos apua tai neuvoja satutaan tarvitsemaan.
Hän kertoo, että kulottajia on jouduttu haalimaan paikalle laajalta alueelta tänä kesänä. Työvoimaa tarvitaan, jotta kohde saadaan poltettua ilman, että tuli leviää pystymetsään. Lisäksi jälkivartiointia pitää tehdä pari päivää, ja tämäkin vaatii käsipareja.
”Meillä on täällä viisi vesipumppua ja kilometrin verran sammutusletkuja. Kovan kuivuuden takia vesi jouduttiin tuomaan vesikuoppiin säiliöautolla.”

Susivaarassa sijaitsi 1950-luvulla valtakunnan suurin savotta, ja sen jälkeen valtakunnan suurin Osaran aukio, joka hakattiin laidasta laitaan reilun 20 000 hehtaarin alalta. Suursavotan jälkeinen kulotusala oli ennätyksellinen, sillä lähes koko alue kulotettiin.
”Paksukunttaisia kuusen maita poltettiin vaara kerrallaan vielä 1960-luvun alkuvuosina, ja sen jälkeen kulotukset korvattiin aurauksella ja laikutuksella”, Koillismaan metsätiimin esimiehenä aiemmin toiminut Jorma Kouva muistaa.
Kouva kertoo, että kulotusten jälkeen viljelty Osaran aukion metsä on kasvanut kulotusten ansiosta erittäin hyvin. ”Kasvatushakkuita aloiteltiin jo parikymmentä vuotta sitten.”
Metsähallitus kulottaa Lapissa tänä kesänä noin 250 hehtaaria ja koko valtakunnan alueella yhteensä 450 hehtaaria.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
