Energian hinnannousun myötä taloudellisesti järkevin vaihtoehto ei aina tarkoita puun mahdollisimman korkeaa jalostus­arvoa, kirjoittaa Tuomas Niinistö

Puun energiakäytön mielletään usein muodostuvan lähinnä lämpö- ja voimalaitosten polttamista puumääristä. Puun käytöstä Suomen energiateollisuudesta on toki keskusteltu paljon, kun viime vuosikymmenen aikana teollisuuden käyttämä puumäärä on merkittävästi lisääntynyt. Tähän ovat johtaneet sekä poliittiset valinnat että tarve korvata fossiilisia polttoaineita uusiutuvalla, kotimaisella energialla.

Nykyään lähes kolmannes Suomen kuluttamasta energiasta tuotetaan puulla. Kaukolämmön tuotannossa puun osuus nousee tätäkin korkeammaksi.

On kuitenkin muistettava, ettei puuta suinkaan käytetä vain lämpö- ja voimalaitoksissa. Puu on aina ollut ja on edelleen merkittävä energialähde myös suomalaisille kotitalouksille.

Puuhellat, leivinuunit, varaavat takat ja muut tulisijat auttavat ruuanvalmistuksessa ja tuovat lämpöä koteihin kovillakin pakkasilla. Pannuhuoneen lämpökattila voi toimia haloilla, hakkeella tai pelleteillä.

Energiasektori on tietenkin monipuolistunut vuosikymmenten aikana, ja sähkö ja kaukolämpö ovat syrjäyttäneet puun pientalojen pääasiallisena lämmitysmuotona. Ruuanvalmistus elävän tulen avulla on harvinaisempaa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.

Tilastoja tarkasteltaessa monelle onkin ehkä hieman yllättävä tieto, että edelleen vajaa viidennes Suomessa poltetusta puusta on puun pienkäyttöä, jolla tarkoitetaan kotitalouksien tai maatilojen polttamaa puuta. Tähän sisältyy monenmoista kiukaan tai kylpytynnyrin lämmittämisestä aina maatilojen metsähaketta käyttäviin lämpölaitoksiin.

Luonnonvarakeskus (Luke) on selvittänyt puun pienpolttoa noin kymmenen vuoden välein. Pitkä tutkimusväli on ollut mah­dollinen siksi, että kotitalouksien puunkäyttötottumukset muuttuvat hitaasti. Talot lämpenevät usein vuodesta toiseen samalla lämmitysmuodolla.

Nyt Luke on aloittanut projektin, jossa kysytään polttopuukauppiailta klapi- ja halkokaupan määrien muutosta vuosien 2021 ja 2022 välillä. Maaliskuun lopussa julkaistut tulokset ovat osa puun pienpolton määrän muutoksen arvioimista.

Kritiikki puun energiakäyttöä kohtaan on alkuvuoden aikana kuumentunut, kun puuta haluttaisiin ohjata vain metsäteol­lisuuteen ja sielläkin lähinnä vain pitkään hiiltä sitoviin tuotteisiin. Myös energiapuun korjuun vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ovat olleet toistuvasti esillä.

Puun energiakäytön hillitsemiseksi Ilmastopaneeli esitti suoraan metsästä energiaksi päätyvän puun poltosta syntyvien päästöjen verottamista suurissa laitoksissa.

Suoraan metsästä energiaksi päätyvän puun osuus oli 31 prosenttia puuenergian kokonaiskäytöstä eli 112 terawattitunnista vuonna 2021. Tästä 19 terawattituntia oli lämpö- ja voimalaitosten metsähaketta ja 16 terawattituntia pienkohteissa kuluneita halkoja, klapeja ja metsähaketta.

Sähkön hinnannousu on nostanut puuliiterin täyttämisen monen omakotiasujan suunnitelmiin, eikä puilla lämmittäminen näyttäydy enää menneen maailman lämmitysmuotona. Uutisten mukaan klapikauppa on käynyt alkusyksystä lähtien niin kuumana, että myyjiltä ovat varastot tyhjentyneet.

Ostetut polttopuut eivät kuitenkaan suoraan kerro puun pienkäytön muutosta. Kotitalouksilla puu on usein lisälämmitysmuoto, jonka käyttömäärä mukailee erityisesti sähkön hintaa. Into puilla lämmittämiseen laantunee, kun sähkön hinta halpenee.

Puun pienkäyttäjiä ovat myös maatilat, joiden uusissa energiainvestoinneissa metsähake on houkutteleva vaihtoehto.

Kallistuvasta fossiilienergiasta irtautuminen helpottaa kannattavuusongelmien kanssa kamppailevia maatalousyrittäjiä, varsinkin kun maatilat ovat usein puupolttoaineiden suhteen omavaraisia. Omat biopolttolaitokset eivät yleensä ole maatiloille liian kallis investointi. Viljaa ei kuivata aurinkovoimalla, eikä jokainen maatila voi tuulimyllyäkään ostaa.

Vaikka maatiloista puhutaan energiatilastoinnissa puun pienpolttajina, nykyaikaiset maatilojen lämpölaitokset kuluttavat merkittäviä määriä puuta. Esimerkiksi suuren viljatilan puulämmitteinen kuivuri voi kuluttaa puintiaikaan metsähakkeena jopa 200 kiintokuutiometriä puuta. Vertailuna voisi todeta, että paremmin kasvavalla metsämaalla on Suomessa keskimäärin 120 kuutiometriä puuta hehtaarilla.

Pellonreunan pajukoista tai metsänomistajalle puukaupan jälkeen jääneistä rankapinoista ei tuollaisia kiintokuutiomääriä irtoa. Niiden varaan monet maatilojen hakelämpölaitokset aikoinaan perustettiin öljylaskua pienentämään.

Tarkoittaako kehitys myös kuitupuun päätymistä energiapuupinoon? Omien metsien kuitupuukokoisen puun polttaminen voi jäädä maatiloille taloudellisesti edullisimmaksi vaihtoehdoksi hankkia tarvittava lämpö­energia.

Ainespuun päätyminen polttoon on aihepiiri, josta on taitettu kiivaasti peistä. Maatilojen tilanne jo mainittiin, mutta kuitupuun mitat ja laatuvaatimukset täyttävää puuta päätyy uuni­puina ja klapeina myös omakoti­talojen tulisijoihin.

Vaaleat, tasamittaiset, roskattomat klapit takan kupeessa ovat ilo pientaloasujan silmälle. Koivu on perinteinen suosikki, mutta monille kelpaa myös sekaklapi, jossa on havupuuta seassa. Ja pitäähän suomalaisten jatkossakin päästä vihtomaan perinteisessä puusaunassa.

Metsien käytössä kaikki eri kestävyysnäkökulmat on tärkeää ottaa huomioon. Monet ovat sitä mieltä, että puuraaka-aineen tulisi ohjautua aina korkeimman mahdollisen jalostusarvon käyttöön. Silti energian hinnannousun myötä on tultu tilanteisiin, joissa taloudellisesti järkevin vaihtoehto ei aina tarkoita puun mahdollisimman korkeaa jalostus­arvoa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2023.