Valmistaudu kevään mahlankeruuseen – Tiedätkö, millainen on paras mahlapuu?

Mahla on pohjoisen pallonpuoliskon lehtipuiden lahja. Myös tammi ja erityisesti vaahtera tuottavat mahlaa, mutta meillä vain koivua vaalitaan mahlapuuna. Koivun mahlan voimalla on kaskettu, paimennettu ja virkistetty metsänkävijöitä.

Koivu tarjoaa virkistysmaljan keväisellä hakkuualueella heti pintamaan sulaessa. Koivun kantoon koverrettu kolo täyttyy itsestään mahlalla, ja lähteen elävää vettä saa siemailla heti sellaisenaan. Pystymetsässä mahlakokemukseen päästään taittamalla koivusta alaoksa ja keräämällä oksannenästä valuvat pisarat kämmenpohjaan. Lasten kanssa seikkaillessa koivun minibaarista voi tulla suosikkikohde.

Mahlaa on muinoin kutsuttu metsän maidoksi ja mahlapuut ovat olleet omistajansa metsäkarjaa, jolle on annettu nimiä kuin lypsylehmille konsanaan. Entisaikoina naapurin mahlapuun kaataminen tiesi sakkoja ja puu oli korvattava kahdella uudella puulla.

Mahlapuuksi kannattaa valita koivu, jota ei ole tarkoitus viedä vaneritehtaalle. Vaikka mahlanvalutus ei varsinaisesti vahingoita puuta, keruusta jää tumma arpi, mikä katkaisee puun tien tehtaalle. Mahlanvalutus vaatii maanomistajan luvan.

Näin keräät ja säilöt mahlaa.

Paras mahlapuu on tuuhealatvuksinen ja korkea, rinnan korkeudelta vähintään 30 sentin vahvuinen koivu, joka kasvaa valoisalla ja aurinkoisella paikalla. Hyvin vaalittu puu saattaa tuottaa mahlaa 300 litraa mahlakauden aikana, vuosikymmenien ajan.

Kotitarpeinen mahlankeruu rajautuu yleensä yhteen puuhun. Teollisuuden ja elintarviketuottajien käyttöön mahlaa kerätään laajemmin.

Mahlan keruukausi on lyhyt, vain reilun kolmen viikon tuokio pälvien ilmestymisestä koivun silmujen puhkeamiseen. Etelä-Suomessa mahlakausi alkaa jo maaliskuussa, Pohjois-Suomessa mahlaa kerätään kiivaimmin toukokuussa.

Mahla kerätään ennen kuin koivun silmut puhkeavat. Kuva: Sari Tammikari

Tuore mahla on kirkasta, hiukan makeaa ja aavistuksen puuntuoksuista. Vanhentuessaan mahla muuttuu sameaksi, tunkkaisen hajuiseksi ja tympeän makuiseksi. Mahlan keruussa on toimittava huolellisesti ja nopeasti kylmäketjua katkaisematta.

Keruu vaatii nopeutta, puhtautta ja kylmäketjua, mutta säilyminen on varmistettava joko pastöroimalla tai pakastamalla.

Makea neste houkuttaa nopeasti muurahaiset ja pörriäiset paikalle. Kansi on tarpeen, sillä ämpärin täyttyminen vie tuntikausia.

Yksi puu tuottaa keskimäärin 10–15 litraa vuorokaudessa. Keruuta varten on tärkeää desinfioida kiehuvalla vedellä välineet (keruuastia, kuten ämpäri tai kanisteri, juoksutusletku sekä koverrusväline).

Resepti: Raikas metsälemonade koivunmahlasta ja kuusenkerkistä

Rauduskoivu puhkeaa lehteen viikkoa aiemmin kuin hieskoivu. Kansanlääkinnässä rauduskoivua kutsutaan parantajapuuksi. Jo Elias Lönnrot tunnisti koivun hoivavoiman ja kehotti vitamiininpuutetta potevia, vilustuneita, matojen vaivaamia ja nivelkivuista kärsiviä keräämään lääkkeeksi koivun mahlaa.

Mahla sopi kaikenikäisille. Lapissa mahlaa on käytetty äidinmaidonkorvikkeena ja lisäravinteena. Mahla on ollut pohjoisten kansojen parannuskeino muun muassa verenpaineen alentamiseen ja munuaiskivien poistoon.

Kanadan intiaanit ovat hoitaneet mahlalla reumaa, Venäjällä sillä on paranneltu keuhkosairauksia ja kihtiä.

Luonnonlääkinnässä mahlaa suositellaan kevätuupumukseen ja elimistön puhdistamiseen. Nykyään mahlan suositus perustuu sen hiven- ja kivennäisainepitoisuuksiin ja hyvälaatuisiin hedelmäsokereihin.

Sellaisenaan mahla on kestävyyttä lisäävä kunto- ja energiajuoma. Toipilasruokana mahla on voittamaton. Mahla vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja siksi se on erinomainen paastojuoma.

Mahlaa on myös käytetty siedätyshoidon tavoin siitepölyallergian hoitoon. Neuvottele kuitenkin allergialääkärisi kanssa ennen omatoimista kokeilua. Kun aloitat siedätyksen, lisää mahlaa ensin vain teelusikallinen lähdeveden joukkoon, pidä päivän tarkkailutauko ja jatka seuraavana päivänä hiukan suuremmalla pitoisuudella.