Suomen susikanta kasvaa, mutta geneettinen monimuotoisuus heikkenee
Susikannan elinvoimaisuutta parantaisi niiden tasaisempi esiintyminen kautta Suomen. Se todennäköisesti lisäisi maan sisäistä muuttoliikettä ja siten vähentäisi sukusiitosriskiä.
Suomen susikanta on geneettisesti jakautunut kahteen osapopulaatioon, joista läntisen monimuotoisuus on heikommalla tasolla kuin itäisen. Kuva: Timo HeikkalaLuonnonvarakeskus (Luke) on julkaissut Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittelyä käsittelevän loppuraportin. Kaksivuotisessa hankkeessa tehtyjen analyysien perusteella Suomen susikannan geneettinen monimuotoisuus on heikentynyt. Geneettinen monimuotoisuus on edellytys sille, että laji säilyttää kykynsä sopeutua ympäristön muutoksiin.
Yksi syy Suomen susikannan geneettisen monimuotoisuuden heikkenemiseen on kannan jakautuminen itäiseen ja läntiseen osapopulaatioon.
”Osapopulaatioiden välinen geenien vaihto on vähäistä. Tämän vuoksi läntisen Suomen susikannan geneettinen monimuotoisuus on heikommalla tasolla kuin itäisen Suomen”, kertoo erikoistutkija Mia Valtonen Lukesta.
Susikannan geneettistä elinvoimaisuutta parantaisi susien tasaisempi esiintyminen Suomessa, sillä se todennäköisesti lisäisi maan sisäistä muuttoliikettä ja siten vähentäisi sukusiitosriskiä. Myös geenivirta Venäjältä on tärkeää, sillä se mahdollistaisi uusien geeniyhdistelmien syntymisen ja parantaisi Suomen susien geneettistä monimuotoisuutta.
Poronhoitoalueen eteläpuolinen Suomi soveltuu lähes kauttaaltaan lisääntyvien susiparien reviireiksi.
”Myös järvi-Suomi, jossa on vain muutamia susireviirejä, soveltuu lähes kokonaisuudessaan susien elinympäristöksi. Poronhoitoalueen ulkopuoliseen Suomeen voisi mahtua 150−160, enimmillään noin 200 reviiriä. Laskelma pohjautuu pelkästään saaliseläinkantoihin ja maisemarakenteeseen”, kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Lukesta.
Susikanta on kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana keskimäärin 10 prosenttia vuodessa. Kasvu ei kuitenkaan ole ollut tasaista, sillä aikaan mahtuu myös kausia, jolloin susikanta on heikentynyt useampana peräkkäisenä vuonna. Kannan arvioidaan tulevaisuudessa kasvavan, mikäli vuosittainen kuolleisuus pysyy keskimäärin samalla tasolla kuin viimeiset 30 vuotta.
”On tavallaan ristiriitaista, että kanta kasvaa, mutta geneettinen monimuotoisuus heikkenee. Tämä johtuu muun muassa kannan yllättävän voimakkaasta jakautumisesta kahteen eri osapopulaatioon”, Valtonen muistuttaa.
”Suojelutason viitearvo kuvaa susikannan kokoa, jolla kanta säilyy suotuisalla suojelutasolla. Viitearvoja voidaan laskea monella eri tavalla ja hankkeen tuottamien työkalujen avulla päättäjät voivat tarkastella susikannan elinvoimaisuutta sekä geneettiseltä että demografiselta (kannan koko, rakenne ja kehitys) kannalta pitkällä ja lyhyellä aikavälillä”, kertoo ohjelmajohtaja Katja Holmala Lukesta.
Maa- ja metsätalousministeriö voi käyttää viitearvoja susikannan hoidon suunnitteluun. Euroopan unionin luontodirektiivi edellyttää, että yhteisön tärkeiksi katsomat lajit pyritään säilyttämään suotuisalla suojelutasolla.
”Loppuraportin lisäksi Luke tuottaa loppusyksystä julkaistavan verkkotyökalun. Sen avulla kuka tahansa voi kokeilla, miten direktiivin tulkinta ja yhteiskunnalliset valinnat, kuten riskitasojen määrittely, vaikuttavat suotuisan suojelutason viitearvoon, kun valinnat yhdistetään tutkimustietoon suden biologiasta. Samaa työkalua voivat hyödyntää myös päätöksentekijät”, kertoo johtava tutkija Samu Mäntyniemi.
Hankkeessa on otettu huomioon luontodirektiivin ohjeistuksen mukaisesti biologiset ja ekologiset näkökulmat viitearvojen määrittelyyn. Suden kannanhoitoon liittyy myös sosioekonomisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, joita päätöksentekijät huomioivat omassa työssään.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
