Laatuklapit syntyvät tuoreesta puusta – Näillä työkaluilla polttopuusavotta onnistuu

Paras vuodenaika polttopuu­savottaan on varhainen kevät, koska puu kuivaa silloin hyvin. Kevään viileydessä jaksaa kesää paremmin, eivätkä itikat tai hirvikärpäset kiusaa. Kesällä työpäivät joutuu valitsemaan tarkemmin. Viileinä päivinä jaksaminen on parempaa ja silloinkin lämpötila on aamuisin matalin.

Parhaat klapit syntyvät koivusta. Mänty, kuusi ja haapa ovat polttoarvoltaan keskenään suurin piirtein yhtä hyviä, leppä hiukan niitä huonompi.

Aisatut pöllit kuivuvat näin kasattuina hyvin. Ajo pihaan ja pilkonta voidaan lykätä loppukesään. Kasausvälineenä pinotavarasakset. Kuva: Risto Jussila

Tärkeintä on tehdä polttopuut tuoreesta puusta. Vain niistä syntyy laatuklapeja. Kesällä hakkuutähteitä kerätessä koneen jäljille on kiirehdittävä heti, jottei laho ennätä pehmentää puuainesta. Talvisavotan hakkuutähteet kerätään keväällä. Myös polttopuiksi tehtävät tuulenkaadot tulisi hakea pois metsästä tuoreina.

Rankasavotassa kevyt saha on parhaimmillaan ja vähempikin teho riittää. Kuva: Risto Jussila

Metsän siivoaminen tuoreutensa menettäneistä tuulenkaadoista on haitallista monille lajeille. Lahopuusta riippuvaisia lajeja arvioidaan olevan noin 4 000–5 000 eli neljännes kaikista Suomen metsälajeista.

Laho tai lahoava puu palaa kovaa puuta huonommin ja antaa vähemmän lämpöä. Lahopuuta pitää polttaa enemmän, jolloin pienhiukkasten määrä lisääntyy ja tulisija sekä hormi nokeentuvat enemmän.

Myös tuoreet tuulenkaadot voi jättää lahopuuksi metsälajistoa rikastuttamaan. Kun hehtaarilla on enemmän kuin 10 kiintomottia tyviläpimitaltaan yli 10-senttistä vahingoittunutta kuusta tai 20 kiintomottia vahingoittunutta mäntyä, metsätuholaki vaatii poistamaan rajojen yli menevän osan.

Hyviä kohteita polttopuusavotalle ovat ränsistyneet taimikot ja riukuuntuneet nuoret metsät. Esimerkiksi kuusentaimikon yllä voi rehottaa järeä lepikko. Näissä kohteissa polttopuiden teko on samalla metsänhoitoa.

Myös päätehakkuualan raivaus ennakkoon voi tarjota hyvän mahdollisuuden tuoreen rankapuun keruuseen.

Rankapuun hakkuussa kevytsaha on kätevä peli. Se ei paina paljon ja on kevyt nykäistä käyntiin.

Sopivia pikkusahoja rankasavottaan ovat muun muassa Hitachi CS33 ja Stihl MS 194. Sylinteritilavuus on molemmissa noin 32 cm3, josta irtoaa Hitachissa tehoa 1,25 kW ja Stihlissä 1,4 kW. Näin pienillä sahoilla hakatessa kaasulla on vain kaksi asentoa: pohjassa ja pois.

Paksuja rankoja katkaistaessa ketjua painetaan puuhun vain sen verran, etteivät kierrokset ala tippua. Katkaisu tehdään tällä tavalla korvakuulolla edeten eli sahan tehon ehdoilla.

Tärkeää on myös se, että teräketju on terävä. Koska tehoa on vähän, ketju ei pureudu puuhun kuin terävänä. Siksi ketjua pitää sipaista viilalla jokaisella tankkauksella. Viilaus sujuu nopeasti, kun viila on hyväkuntoinen. Niiden hankinnassa ei kannata nuukailla.

Fiskarsin pitkävartisen pokaran terän päässä on pieni koukku, jonka ansiosta runko ei putoa maata myöten vedettäessä. Kuva: Risto Jussila

Paksujen rankojen tai pöllien kasaaminen on polttopuun hakkuun raskain työvaihe. Isojen puiden nostelu syö voimat nopeasti etenkin, jos edellisestä savotasta on aikaa.

Uittokaluston varrelliset nostosakset ovat mainio apuväline raskaiden runkojen siirtelyyn. Käsikahvan alapuolisen osan pituus on peräti 65 senttiä. Jo kymmenkunta vuotta olen käyttänyt nostosaksia polttopuita tehdessä.

Pitkävartisilla saksilla runkoon voi tarttua kumartumatta. Rasitus pienenee, kun runkoa ei tarvitse nostaa ilmaan. Lujatekoisten saksien ote pitää hyvin, ja voiman tarve vielä vähentyy, kun nojaa vetäessä eteenpäin omaa painoa hyödyntäen.

Pinotavarasakset ovat samantyyppinen työkalu. Rungon toinen pää pitää kuitenkin nostaa ilmaan, jos runkoa vedetään maassa.

Fiskarsin pitkävartinen pokara lyödään pöllin päähän, jossa sen ote pitää hyvin. Sen jälkeen pölliä siirretään maata myöten vetäen. Tätäkin apuvälinettä olen käyttänyt jo monta vuotta. Pokara on kätevä ja painaa nostosaksia vähemmän.

Kaadettujen rankapuiden karsinta sujuu yllättävän hyvin Fiskarsin pitkävartisella vesurilla. Havupuut on paras karsia moottorisahalla, mutta vähäoksaiset riukukoivut, joiden oksat ovat pieniä, hoituvat myös vesurilla.

Pitkän varren ja vesurin nokan avulla rungon voi nostaa käsiin kumartumatta. Karsintalyönnit tehdään itsestä poispäin, jolloin työkalun käyttö on turvallista.

Kun runkoa on karsittu riittävästi, ranka on paras pudottaa maahan latvan katkaisua varten. Se sujuu parhaiten kahdella kädellä hutkaisten. Kumiturvasaappaat tai nahkaturvakengät ovat tarpeellinen turvavaruste vesuriakin käytettäessä.

Vesurilla karsiminen on liikuntana monipuolisempaa kuin sahaus. Se sopii metsänomistajalle, joka hakee polttopuiden teosta myös liikuntahyötyjä.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/20.