Moottorisahakauppiasta harmittaa yksi piirre asiakkaiden puolesta: "Kun ei edes yritetä"

Saha huutaa, ketju kuumenee. Höyry nousee pöllin ja sahurin päästä. On aika viilata ketju, eikä siihen ryhtymisessä kannata arkailla.

”Ketjun teroitus ei ole avaruustiedettä. Jokainen onnistuu, eikä se huonommaksi voi mennä”, 35 vuotta moottorisaha- ja pienkonekauppaa pyörittänyt Tero Savonen rohkaisee.

Savonen törmää liikkeessään tuon tuosta ”viilakammoa” poteviin asiakkaisiin, jotka tulevat ostamaan uutta ketjua.

”Kyllä minä mielelläni myyn. Mutta kun kysyy, oletko teroittanut vanhaa ketjua, usein saa vastaukseksi pään­pudistuksen. Harmittaa vähän asiakkaan puolesta, sillä teroittaminen on helppo oppia ja pikku vaivalla säästää uuden ketjun hinnan eli pari kymppiä kerralla.”

Toimeen kannattaa tarttua ajoissa, kun ketju vielä puree. Vitja tylsyy salakavalasti ja huomaamatta, mutta työn jälki kavaltaa tylsyyden. Terävä ketju lastuaa puuta, tylsä puhaltaa purua.

Oikein tylsän ketjun tunnistaa sormella: leikkuuhammas on pyöristynyt. Siinä voi myös näkyä silmämääräisiä pyöristymiä.

Tylsä leikkuuhammas ei tunnu sormeen terävältä. Leikkuupinnan pyöristymisen näkee silmälläkin. Kuva: Petteri Kivimäki

Jos tylsällä ketjulla painaa väkisin menemään, se menee tyystin pilalle.

”Teräs kuumenee ja karkenee. Silloin viila ei enää kunnolla pysty hampaaseen, työ menee ikäväksi eikä ketjuja saa kohta teräväksi ammattilainenkaan.”

Ammattimetsuri usein suhauttaa ketjun leikkuuhampaat viilalla kevyesti joka tankkauksen yhteydessä. Paljon viilaavalla on tuntuma viilaan ja oikeaan teroituskulmaan hyppysissään, ja työ käy nopeasti. Mökkisahurille ja koti­tarvepuun tekijälle Savonen suosittelee lämpimästi ohjurin käyttöä.

”Viilauksen apuvälineet ovat helpottaneet työtä huomattavasti. Ensin tulivat teroituskulmaa osoittavat viilankahvat, mutta nyt tarjolla on ohjureita, jotka pitävät viilan automaattisesti oikeassa asennossa. Viimeistä huutoa ovat 2-in-1-viilanpidikkeet, jotka teroittavat hampaan ja laskevat syvyydenrajoitin­piikin samalla.”

Pyöreän viilan ympärille on kehitetty joukko apuvälineitä, jotka auttavat oikea teroituskulman löytymisessä. Viimeistä huuotoa edustavat t 2-in-1-viilanpidikkeet (oikealla), jotka yhtä aikaa teroittavat leikkuuhampaan ja laskevat syvyydenrajoitushampaan oikeaan korkeuteeen.  Kuva: Petteri Kivimäki

Ketju vaatii oikeanpaksuisen viilan. Vanha ketjulaatikko on hyvä pitää tallessa tai ottaa vaikka siitä kuva kännykään, niin sopivan viilan löytyminen on helppoa. Muussa tapauksessa kannattaa ottaa vanha ketju kaupoille mukaan, koska viilanohjaimet tulevat ketjun mukaan.

Viilojen paksuudet alkavat 3,5 millistä ja jatkuvat 5,5 milliin. Yleisimmät koot ovat 4 milliä ja 4,8 milliä.

Pyöröviilalla teroitetaan ketjun tärkein kohta eli leikkaava hammas työntämällä viilaa itsestä poispäin viiston hampaan pidempää päätä kohti. ”Kun kulma saadaan teräväksi, niin sillä pääsee jo pitkälle.”

Ennen viilaamista ketju kannattaa kiristää niin, että se ei kallistu laipan urassa.

Viilaa työnnetään kussakin hampaassa muutama kerta ennen seuraavaan siirty­mistä. Yleensä pyritään tekemään joka hampaalle yhtä monta teroitusta, jotta niiden pituus suhteessa toisiinsa ei muutu.

”Viilaaminen kannattaa aloittaa tylsimmästä hampaasta. Kun se on teroitettu, teroitetaan muut samaan mittaisiksi.”

Jos hampaiden välille jää paljon pituuseroa, ketju pomppii puun päällä ja tekee työstä epämukavaa.

Viilaa painetaan hammasta vasten vain työntöliikkeen aikana. Hampaiden teräkulma vuorottelee. Kun yksi suunta on teroitettu, saha käännetään ja tehdään sama toisinpäin.

Viilan asento on ketjusta riippuen 30–35 asteen välillä. Viilaustuki helpottaa viilan pitämistä toivotussa kulmassa. Jos teroituskulma vaihtelee eri suuntaan olevissa hampaissa, saha voi puoltaa.

Viilaaminen kannattaa aloittaa tylsimmästä hampaasta. Kun se on terävä, muut teroitetaan samaan mittaan. Kuva: Petteri Kivimäki

Kun teräketjua viilaa tarpeeksi monta kertaa, viistoksi tehdyn hampaan korkeus laskee. Silloin ketjun leikkaussyvyyttä rajoittava purupiikki tahtoo jäädä liian korkealle, eikä saha enää pure entisellä tavalla puuhun. Silloin puruhampaan pituutta tulee laskea pyyhkäisemällä sen kärkeä muutaman kerran lattaviilalla.

Purupiikin lyhentäminen tulee eteen noin viiden teroitusviilauksen jälkeen. Piikkiä voi lyhentää silmämääräisesti niin, että se jää hivenen ketjun leikkuuhampaan alle. Purupiikin ja leikkuu­hampaan väli on 0,65 milliä.

Ketjua voi teroittaa siihen asti, että leikkuuhampaassa pituutta on jäljellä neljä millimetriä.