Suuret saaliit, vielä suuremmat jutut. Saaliiksi saadun vonkaleen paino lisääntyy vuosi vuodelta. Kuva: Risto Jussila
Hyvä tarina, liekö totta? Erämiesten rupatellessa nuotiolla saaliit suurenevat suurenemistaan
Erätarinoissa vastuu jää aina kuulijalle. Nuotiolla erämiesten rupatellessa tarina johtaa toiseen ja saaliit suurenevat suurenemistaan.Tilaajalle
Tarinaa riittää. Vaikka juttu olisi pötyä, se viihdyttää nuotiolla. Kuva: Petri JauhiainenKeskiyöllä konttaamme koko äijäkööri pelkissä pitkissä kalsareissa kevätkosteassa kanervikossa.
Kämpän ovesta puskee sakeaa savua, ja sen seasta kompuroi ulos vielä yksi mies yskien ja kiroillen.
”Kamiinan vieressä olevan astiakaapin maalipinta oli syttynyt palamaan. Roiskaisin siihen sankollisen vettä, mutta nyt on kämppä täynnä savua”, Make selittää ja pyyhki nokea naamaltaan. ”Kalmako käski paahtaa sitä uunia niin kuumaksi”, Mikko tivaa varvikosta.
Katastrofin anatomia alkaa hahmottua, kun asemoimme itsemme ulkotulipaikalle ja annamme kämpän tuulettua viileään kevätyöhön. Alkuyön revontulet ovat jo kadonneet. Yksinäinen planeetta tuijottaa surullisen hahmon kalamiehiä, jotka yrittävät lämmitellä punaisia varpaitaan hätäisesti kyhätyn nuotion loimussa.
Kun haukiverkot oli illalla laskettu rantasulaan ja saunottu, osa porukasta kellistyi laverille pitkäkseen, mutta osa äityi sökönpeluuseen.
Korttimiehet tunkivat kamiinaan pökköä pökön perään, eivätkä pelin tiimellyksessä huomanneet, että kaapisto alkoi kyteä. Kun koko tupa oli täynnä savua, tuli ajolähtö.
”Niinhän tässä kävi kuin Kiekkilammella”. Topi tuumaa ja yrittää kiertää käsivarsiaan hytisevän ylävartalon suojaksi. ”Mites sillä kävi?”
”Oli tehty kerrankin kunnon rakotulet. Kaksi oikein jykevää honkaa päällekkäin. Toinen oli kuitenkin laho sisältä, ja se kun roihahti keskellä yötä, siinä kans tupa tyhjeni äkkiä. Ei ehtinyt kenkiä napata, kun piti sukkasillaan juosta pöpelikköön.”
Ammennamme lohtua Topin vertaistukitarinasta ja saunan terassilta haetuista juomista. Savua tupruaa edelleen kämpän ovesta, mutta selvästi vähemmän kuin alkuräjähdyksen aikoihin.
Pienet saaliit, suuret jutut. Suuri valkoinen metsästäjä on saanut saaliikseen makuupussiin livahtaneen metsämyyrän Kuva: Sari Herranen”Kiekkilammin kairat ne onkin hyviä lintumaita”, Mikko muistelee. ”Kerran sain sieltä kaksi ukkometsoa ja kaksi teertä kahden tunnin sisään.”
Nuotiorupattelu alkaa loksahdella normaalin eräjuttuperinteen kaavaan. Yksi tarina johtaa toiseen, ja jokaiselta löytyy edellistä parempi juttu. ”Se oli vähän yhtä nopeaa saalistusta kuin minulla kerran Ahvenanmaalla. Sain kahdessa tunnissa sekä elämäni suurimman hauen ja elämäni suurimman meritaimenen”, otan vetovastuun.
Kuulijoiden epäilevät ilmeet pakottavat kertojan heittämään esiin pari uskottavuutta lisäävää yksityiskohtaa.
”Hauki painoi 8,5 kiloa ja taimen 5,8 kiloa. Se oli sinä vuonna kahdeksanneksi suurin meritaimen koko Suomessa. Varasin sille oman istumapaikan viereeni paluulennolle Maarianhaminasta Helsinkiin.”
Äijäkööri hörähtää nauramaan. Se on selvä indikaattori, että vaikka tarina on ilmiselvästi puoleksi pötyä, sen viihdearvo on saanut yleisen hyväksynnän.
Sallinen hakee saunan terassilta toisen bissen ja heittää kuivumassa riippuneen, pinkin Muumi-pyyhkeen hartioilleen. Kosteahan riepu vielä on, mutta lämmittää kuitenkin jonkin verran huhtikuisessa yössä puoleksi jäätyneen järven äärellä.
”Mullakin oli kerran pirun iso hauki jo veneessä Pääjärvellä. Varmaan kymppikiloinen. Siinä se teuratoi niin, että venäläisen peltiveneen pohja kumisi. Sergei iski sille puukon niskaan ja nosti kalan keskituhdolle perattavaksi. Vaan eipä jäänyt rantakoira ruumiinavausta odottelemaan. Sehän piru hyppäsi laidan yli ja katosi veteen – vain puukko näkyi kuin sukellusveneen periskooppi, kun se hiljalleen vaipui aaltojen alle”.
Nuotioseurue pitää traagisen kalastustapahtuman ainoana hyvänä puolena sitä, että puukko ei ollut suomalaisessa vaan venäläisessä omistuksessa.
Savun muodostus kämpän suunnalla näyttää hiipuneen. Palailemme nuuhkien sisätiloihin, jossa lämpötila on laskenut ulkoilman astelukemiin. Tulen sytyttäminen kamiinaan ymmärrettävästi arveluttaa. ”No, hätäkö tässä? Viileässä nukkuu paremmin”, Topi selittää vetäessään makuupussin vetoketjua nenänpäätään kohti.
”Kun vain hiiret antaisivat olla rauhassa. Viime syksynä niitä oli tässä kämpässä niin paljon, että löysin yhden aamulla makuupussista”, muistelen.
”Minua ei haittaa kylmät eikä hiiret”, Sallinen julistaa. ”Toissa syksynä, kun näillä kulmilla oli se maanjäristys, joka pudotteli astioita osuuskaupankin hyllyltä, niin minä en tiennyt mitään. Nukuin läpi koko rytinän. Lehestä vasta kotona luin, että Kuusamossa oli ollut muka joku maanjäristys.”
Uskotaan, uskotaan.
Teksti perustuu kirjoittajan eräpäiväkirjamerkintöihin.
Edit. Otsikkoa muutettu 5.4.22 klo 10.03
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
