Nyt on nähty kaikki: Hulvaton räppivideo kertoo, miten laserkeilauksella tunnistetaan metsätuhoja

"Metsät kohtaa uusia vaaroja / ilmastonmuutoksen aikaansaamia / metsäpalot, kuumuus, stressi / mikäköhän tepsis?"

Näillä sanoilla alkaa vasta julkistettu Idän Proffan räppi Keilaa puita.

Idän Proffa on Samuli Junttila, joka työskentelee Helsingin yliopistossa väitöstutkijana. Siinä sivussa Junttila pyörittää KEIMA Creative -yritystä, joka muun muassa vastaa yliopiston metsäopintojen markkinoinnista.

"Tutkimuksen ja tavallisen kansalaisen välillä on kuilu, joten tutkimustuloksia pitäisi viedä populaarimpaan muotoon", Junttila sanoo.

Idän Proffa pyrkii tekemään tieteestä kiinnostavaa: räpin sisältö on täyttä asiaa metsäntutkimuksesta, mutta musiikkivideon ulkomuoto on tuttu populaarikulttuurin puolelta. Taiteilijanimen alkuosa on viittaus asuinpaikkaan Itä-Helsingissä, loppuosa kertoo akateemisesta urasta.

Ennen tätä projektia Junttila on räpännyt muutamia biisejä. Hänen pääinstrumenttinsa on basso, jota hän soittaa Hyviksis-nimisessä, yhden albumin levyttäneessä bändissä.

"Laserkeilain ampuu laservaloo / takasin kohteesta se hajoo / tuntee valon ja laskee kauan meni / miljoona kertaa sekunnis sen teki."

Laserkeilausta hyödynnetään jo nyt laajasti metsien inventoinnissa. Esimerkiksi metsäkeskus on laserkeilannut lähes kaikki Suomen metsät, ja sen Metsään.fi-palvelussa jakama tieto yksityismetsien puustosta perustuu ilmakuvien lisäksi laserkeilausaineistoon.

Tähän asti metsien mittauksessa on käytetty enimmäkseen yksikanavaisia, vain yhtä valon aallonpituutta hyödyntäviä laserkeilaimia. Jos laserkeilain ampuu useita eri aallonpituuksia kohteeseen, puhutaan monikanavalaserkeilauksesta. Sitä tekniikkaa Junttila käytti väitöstutkimuksessaan.

Toistaiseksi monikanavalaserkeilaukseen on tarjolla vain yhden kaupallisen valmistajan laitteita, Junttila kertoo.

"Infrapuna havaitsee kosteuden / lehden vesipitosuuden / mallien avulla mä tiedän / mitä paljas silmä ei vielä / lehtien vesipitosuus on herkkä / kuusella oireet on selvät / jos puussa on tauti tai ötökkä / on vettä sil vähemmän."

Junttilan väitöskirja koostuu neljästä tutkimusjulkaisusta. Ensin Junttila testasi, miten laserkeilaus toimii laboratorio-oloissa. Kun puiden vesipitoisuus saatiin siellä mitattua varsin tarkasti, tutkimukset vietiin ensin kasvihuoneeseen ja sitten metsään.

Monikanavalaserkeilauksen teho perustuu siihen, että vesi imee pitkäaaltoista infrapunaa. Kun vain lyhyet aallonpituudet heijastuvat takaisin, puuston tiedetään olevan kunnossa. Jos puu lähettää kaikkia aallonpituuksia takaisin, sen vesipitoisuus on alentunut.

Puun vesipitoisuuden aleneminen taas kielii siitä, että puussa on alkava kaarnakuoriaistuho. Paljas silmä ei erota tuhoa vielä siinä vaiheessa.

"Mitä metsille tapahtuu / kuolleisuuteen havahtuu / kehityksessä mahdollisuudet / tekniset ratkaisut uudet / tunnistetaan alkava muutos / kosteuspitoisuuden puutos / me tarvitaan suunnanmuutos / taklataan ilmastonmuutos."

Yleensä metsiä laserkeilataan lentokoneesta, mutta Junttilan tutkimuksessa laserkeilain asetettiin metsäpalstan keskelle kolmijalan varaan.

"Tulevaisuudessa laserkeilain voi olla esimerkiksi pienoiskopterissa eli dronessa."

Laserkeilaimia käytetään droneissa jo nyt latvuksen yläpuolella, mutta tulevaisuudessa drone osaa kulkea itse myös latvuksen alapuolella, jolloin saadaan tarkkaa tietoa myös rungoista ja tiedonkeruu tehostuu.

Seuraavaksi Junttilaa kiinnostaisi tutkia, miten lentokoneesta tehdyllä laserkeilauksella pystytään tunnistamaan metsätuhoista kärsiviä puista.

Junttila väittelee perjantaina 7. kesäkuuta. Väitöstilaisuus alkaa Helsingin yliopiston Viikin kampuksella kello 12.

Kuullaanko siellä Keilaa puita -räppi? – Siitä Junttila ei ole vielä varma.