Asiantuntija: Suomi uhraa maaseutunsa, luontonsa ja metsänsä erityisesti Saksan vetyteknologian ja teollisuuden vuoksi

Suomessa on käynnissä omaisuutemme myynti, jolla on kauaskantoiset seuraukset. Luonnonvarakeskus Luken mukaan metsärahastojen ja ulkomaisten sijoittajien omistama metsäala on kasvanut lähes 600 000 hehtaariin. Vertailukohtana Helsingin kaupungin pinta-ala, joka on 21 400 hehtaaria.

Luken ilmoittamasta pinta-alasta noin puolet on ulkomaisten toimijoiden hallussa.

Metsien lisäksi merkittävä osa Suomen kansantaloudesta on siirtynyt tai siirtyy yhä kiivaammalla tahdilla ulkomaalaisomistukseen. Kaivos-, teräs- ja akkumineraaliteollisuudessa, tuulivoimaloissa – valmistuneista, rakenteilla ja suunnitteilla olevista 85 prosenttia on ulkomaisessa omistuksessa –, vetyinvestoinneissa ja sähköverkoissa omistus, päätäntävalta ja verotus ovat muiden käsissä.

Jos ulkomaisessa omistuksessa oleva yhteisö esimerkiksi omistaa suomalaisen voittoa tuottamattoman mankala-periaatteella toimivan energialaitoksen, omakustannushinnan ylittävä osuus verotetaan ulkomailla.

Omistuksella on merkitystä myös huoltovarmuuden kannalta.

Onko millään taholla kokonaisvaltaista käsitystä tilanteesta ja sen mahdollisista seurauksista?

Suomeen ollaan parhaillaan laatimassa vetystrategiaa – jälkijättöisesti. Erityisesti mietityttää, kenen vetystrategiaa Suomi aikoo noudattaa. Elinkeinoministeri Mika Lintilän ja Energiateollisuus ry:n mukaan tavoitteena on tuottaa jopa 10 prosenttia Euroopan vihreästä vedystä.

Saksalla on oma vetystrategia ja tarkat askeleet siitä, miten se edistää vetyteknologiansa käyttöä maailmanlaajuisesti. Saksan tavoitteena on myös varmistaa vihreän vedyn tuonti oman teollisuutensa tarpeisiin.

Saksa käytti EU-puheenjohtajuuskautensa vaikuttaakseen EU:n vetystrategiaan. Tämän suunnitelman keskeisenä tavoitteena on rakentaa Euroopan laajuinen vetyputkisto, joka kulkee aina Keski-Saksan läpi. Gasgrid Finland Oy aikookin rakentaa vetyputken Ruotsin lisäksi Saksaan.

Vedyn kuljetus on erittäin kallista, mutta taloudellisin kuljetustapa on kaasuna putkea pitkin.

Saksa painottaa vedyn tuontia Pohjoismaista ja Baltian alueelta. Saksan tavoitteena on edistää merituulivoimaa ja vetytuotannon pilottien rakentamista maan ulkopuolella.

Suomalais-saksalainen kauppakamari on edesauttanut saksalaisten laitevalmistajien, tuulivoimayhtiöiden ja vetyliiketoiminnan rantautumista. Saksalaiset tuulivoimayhtiöt ovatkin ottaneet tukevan aseman maatuulivoiman rakentamisessa ja alan edunvalvonnassa.

Suomessa on jo saksalaisomisteisia pilottikohteita, muun muassa Harjavallan P2X Solutions ja Kristiinankaupungin CPC Finlandin, joka on saksalaisen tuulivoimayhtiön tytäryhtiö, sekä PGEIF:n yhteishanke vedyn ja metaanin tuottamiseksi ja metaanin laivaamiseksi Saksaan.

PGEIF:llä puolestaan on sopimus saksalaisen tuulivoimavalmistajan Siemens Gamesan kanssa yhteisinvestoinneista.

Saksalainen vakuutusjätti Alliantz suunnittelee kymmentä vety- ja metaanilaitosta Suomeen yhteistyössä Nordic Ren-Gas Oy:n kanssa.

Yle nosti esille huolen muun muassa Ranskan ja Saksan suurista vihreän siirtymän tuista (26.1.). Onko myös Suomeen suunnatuissa vetyinvestoinneissa Saksan valtion tukirahaa?

Osa vedystä ja metaanista käytettäneen Suomessa, mutta tavoitteena on tuottaa myös vientiin.

Vuoteen 2030 mennessä tuulivoiman kokonaiskapasiteetin ennustetaan viisinkertaistuvan tai jopa 50-kertaistuvan. Suomi on ajautumassa tuulivoimasähkön ja vedyn vientimaaksi sen sijaan, että harkitsisi kokonaisvaltaisesti omaa tuulivoima- ja vetytuotannon tarvettaan, vedyn vaihtoehtoja ja rakentamisen merkittäviä vaikutuksia.

Irlantilainen yhtiö suunnittelee tuulivoimaan nojautuvaa metanolitehdasta Lappiin, sillä vastustus tuulivoimaa kohtaan on voimakasta tuuliolosuhteiltaan ihanteellisessa Irlannissa.

Inkooseen suunniteltu vetyterästehdas puolestaan vaatii kolmannen kantaverkkolinjan, ja se muuttaa valtio-omisteisen Fingridin suunnitelmia. Norjassa tehdasta ei haluttu, sillä tuulivoima ja sähköyhteydet rikkovat luontoarvoja ja maisemaa.

Suomi uhraa maaseutunsa, luontonsa ja metsänsä erityisesti Saksan vetyteknologian ja teollisuuden vuoksi. Tämä lisää myös metsänomistajien, metsäteollisuuden ja veronmaksajien kustannuksia, sillä luonnon ennallistamis- ja suojelutavoitteet sekä hiilinielujen ylläpidon tarve lisääntyvät toisaalla.

Kantaverkkoinvestoinnit kaatuvat sähkön kuluttajien, veronmaksajien ja maanomistajien maksettavaksi. Useat kansalaiset ovat kyseenalaistaneet tämän toiminnan periaatteet ja peruuttamattomat vaikutukset.

Milloin päättäjämme kuuntelevat ja toimivat maamme parhaaksi?

Riikka Rajalahti,

maatalous- ja metsätieteen tohtori

Multia-Jyväskylä