”Hakkuuaukkojen pieniin kantoihin on asialliset perusteet”, sanoo Metsähallitus Metsätalous Oy:n aluejohtaja Kirsi-Marja Korhonen. Kuva: Kari Lindholm
Pienet kannot ihmetyttävät valtion metsissä – ”Niihin on aivan asialliset perusteet”, sanoo Kii Korhonen
Valtion maiden päätehakkuilta löytyvät pieniläpimittaiset kannot ovat herättäneet kysymyksen, miksi Metsähallitus kaataa keskenkasvuisia metsiä.Tilaajalle
Monet yksityiset metsänomistajat ja kokeneet metsäammattilaisetkin ihmettelevät Metsähallitus Metsätalous Oy:n nykyistä hakkuutyyliä pohjoisessa Suomessa.
Paikoin näyttää siltä, että parhaassa arvokasvussaan olevia, hyvälaatuisia männiköitä kaadetaan nurin ennen aikojaan. Vain yhden tukin antavan – saati sitten kuitupuukokoisen – puuston päätehakkuita pidetään metsänomistajapiireissä sirppihallana ja paheksutaan haaskauksena.
Kummastelun esittäminen ääneen on aiheellista, onhan valtion metsissä kyse kansallisomaisuudesta. Vaihtoehtona nuorehkojen metsien päätehakkuille olisi kasvattaa puustoa pidemmällä kiertoajalla, tehdä harvennuksia ja pyrkiä mahdollisimman suureen puukuutiomäärään.
”Ei kannattaisi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä yksittäisten, maastosta löytyvien hakkuuaukkojen perusteella”, sanoo Metsähallitus Metsätalous Oy:n aluejohtaja Kirsi-Marja ”Kii” Korhonen Rovaniemeltä. ”Kyllä niihin mahdollisiin pikkukantoihin on aivan asialliset perusteet.”
Useita syitä kiirehtiä
Valtiolla on talousmetsilleen korkea tuloutustavoite, joka osaltaan vaikuttaa Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmassa määritettäviin tulostavoitteisiin. Asiakkaiden tilaukset taas vaikuttavat siihen, mitkä varannossa olevista valmiista korjuusuunnitelmista toteutetaan kulloinkin.
”Sellainen mielikuva, että hyökkäisimme hakkaamaan aukkoja aina, kun valtion tuloutustavoite kasvaa, ei pidä paikkaansa”, Kii Korhonen kieltää.
Metsähallituksen tulostavoite vuodelle 2019 on 148,9 miljoonaa euroa ja tuloutustavoite valtion yhteiseen rahakirstuun 138,9 miljoonaa euroa. Tulokseen vaikuttavat raakapuun hinta ja kustannukset. Noin 85 prosenttia Metsähallituksen tuloista on peräisin puun myynnistä.
Metsähallituksen aluejohtajan mukaan tavallisin syy keskenkasvuisen metsän päätehakkuuseen on se, että puuston laatu ei ole riittävän hyvää edelleen kasvatettavaksi. Silloin on järkevämpää tehdä uudistushakkuu ja aloittaa metsän kierto alusta.
Puuston laatua saattaa heikentää muun muassa metsänviljelyyn käytettyjen siementen väärä alkuperä. Paikallisia laatutappioita on koettu pohjoisen nuoriin metsiin iskeneen tervasrosoepidemian takia. Taudin vaurioittamia metsiä on uudistettu.
Syynä varhaiseen päätehakkuuseen voi olla myös se, että vanha metsä on kasvanut liian tiheässä. Vaikka tilan puutteessa pitkään riukuuntunut puusto harvennettaisiin, arvokasvua ei ole enää odotettavissa.
Yhtenä syynä metsän puintiin keskenkasvuisena voi olla kohteen hankala sijainti.
”Talvitiekohteissa, joissa käydään hyvin harvoin, voi olla järkevää hakata varttuneen metsän ohella myös nuorta metsää.”
Puustoa joudutaan päätehakkaamaan myös valtion metsien yksipuolisen ikärakenteen takia. N. A. Osaran 1950-luvun pääjohtajakauden valtavien avohakkuiden jälkeen syntynyttä nuorta metsää on Pohjois-Suomessa kosolti. Metsähallitus kasvattaa metsää kaikissa ikäluokissa, mikä takaa jatkuvat hakkuumahdollisuudet. Ikärakenteen oikaisemiseksi nuorta metsää joudutaan toisinaan uudistamaan.
”Vaihtoehtona olisi kasvattaa kaikki tasaikäiset nuoret metsät järeiksi, jolloin ne jouduttaisiin uudistamaan kerralla”, Korhonen selittää.
Tässä Metsähallituksen päätehakkuukohteessa Rovaniemellä puusto oli selvästi tukkikokoista. Kuva: Kari LindholmViiden hehtaarin aukkoja
Lapissa, jossa suuri osa valtion maista sijaitsee, Metsähallituksen vuotuinen päätehakkuupinta-ala on noin 5 000 hehtaaria. Hakkuuaukon keskikoko on 4–5 hehtaaria.
”Kun puhutaan miljoonien hehtaarien metsätalousalueesta, avohakkuita on suhteessa todella vähän. Osaran suursavotoiden aikana hakkuuaukot olivat kooltaan tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia hehtaareita”, Kii Korhonen muistuttaa.
Hän uskoo uudistushakkuiden kuumentavan tunteita varsinkin siksi, että ne muuttavat maisemaa eri tavalla kuin harvennushakkuut. Metsähallituksella on käytössä yhteensä 15 erilaista hakkuutapaa.
”Etenkin silloin, jos hakkuuaukko ilmestyy sinne, missä joku on tottunut käymään marjassa, avohakkuu herättää ärtymystä.”
Metsälaki ei enää rajoita päätehakattavan puuston ikää tai läpimittaa. Tapion hyvän metsänhoidon suositusten noudattaminen on vapaaehtoista.
Metsähallituksen omat ohjeet vastaavat Tapion suosituksia uudistuskypsyysläpimitan osalta. Metsähallituksen ohjeissa on lisäksi suojaikäraja, jota nuorempana metsää ei saa uudistaa, jollei kyse ole heikkolaatuisesta tai tuhojen vaivaamasta metsästä.
”Jos metsä uudistetaan 22–24 senttimetrin vahvuudessa, onhan se toki pienempää puuta kuin ne luonnontilaiset metsät, joita meillä on Lapissa miljoona hehtaaria suojelualueilla”, Korhonen toteaa.
Kovin järeää ei edes haluta
”Vaikka puu on paksu, se ei välttämättä tarkoita sitä, että rungon tukkiprosentti on suuri. Voi olla, ettei puu kelpaa tukiksi lainkaan”, Kii Korhonen huomauttaa.
Puustoa ei kannata Korhosen mukaan kasvattaa kovin järeäksi siitäkään syystä, että tukkia ostavat sahat määrittelevät tavaralle enimmäismitat. Nykysahat on optimoitu sahaamaan pienempää puuta kuin ennen.
Yksi yleinen harhaluulo on hänen mukaansa se, että metsätaloudessa pyrittäisiin edelleen kuutiomäärien maksimoimiseen. Nykyään metsän kiertoaikaa optimoidaan ja sille lasketaan taloudellisinta hakkuuhetkeä. Laskelmien mukaan metsä kannattaa uudistaa aiempaa nuorempana.
”Taloudellisesti kannattavin uudistamisläpimitta on pienempi kuin moni ajattelee. Mitä myöhemmin päätehakkuu tehdään, sitä huonommin se kannattaa.”
Tapion suosituksissa ja Metsähallituksen ohjeissa liikkeelle lähdetään paljaan maan arvosta ja kustannukset tulevat ennen metsästä saatavaa tuloa. Ensimmäinen tulo saadaan ensiharvennuksesta.
”Toisesta harvennuksesta ja uudistushakkuusta tukkia saadaan varsin hyvin. Tukin koko on pienempää kuin ennen, mutta saanto ja laatu on parempaa.”
Aluejohtaja Kirsi-Marja Korhosen mukaan Metsähallitus tavoittelee Lapissa metsän luontaista uudistumista aina kun mahdollista, sillä korkeita uudistamiskustannuksia yritetään välttää.
”En käsitä, miksi keskenkasvuinen ja hyväkuntoinen metsä on avohakattu”, sanoo Juhani Saarikoski, joka tutkii Kärsämäen Hallanperällä olevaa Metsähallituksen hakkuuaukkoa. Kuva: Kari LindholmMetsämiehet kyseenalaistavat
Pitkän linjan metsäammattilainen, metsäasiantuntija Juhani Saarikoski on havainnut uudistushakkuita Metsähallituksen keskenkasvuisissa metsissä Pohjois-Pohjanmaan Kärsämäellä.
”Kun kannon läpimitta on noin 15 senttiä, eihän siinä mistään tukkimetsästä ole kysymys. En usko, että tällainen toiminta on kannattavaa”, Saarikoski sanoo.
Hän kertoo tuntevansa nämä uudistushakkuukohteet tarkoin, sillä ne ovat hänen kotikylänsä metsiä. Ikää niillä on Saarikosken mukaan noin 60 vuotta.
”Mielestäni näiden avohakattujen metsiköiden kunto oli hyvä. Itse olisin harventanut ja antanut puuston järeytyä.”
Juhani Saarikosken havaintojen mukaan valtion aikaistuneet päätehakkuut ovat melko tuore ilmiö. Mies kertoo työskennelleensä aiemmin Metsähallituksella suunnittelijana, eikä hyväkuntoisen, keskenkasvuisen metsän uudistushakkuuta olisi sallittu ainakaan tuolloin.
”Metsäalan tuttavien kautta olen saanut lisää tietoa asiasta. Kyseessä taitaa olla valtakunnanlaajuinen ilmiö. Ilmeisesti järeät valtionmetsät on kaluttu loppuun.”
Suuren metsätilan isäntä Olli Jauhojärvi Kolarista on seurannut Metsähallituksen hakkuita vuosikymmenet.
”Ne nuoret metsät, joita olen nähnyt avohakattavan, kylvettiin 50–60 vuotta sitten. Niissä puusto oli huonolaatuista, oksaista, eikä sellaisesta tule koskaan kunnon tukkia. Sikäli ymmärrän niiden hakkuut keskenkasvuisina.”
Sen sijaan hyvälaatuisen nuoren metsän uudistushakkuuta Jauhojärvi ei pidä tuottavana toimintana.
”Vanha tyyli on kannattavampi, siinä metsää harvennetaan ja annetaan kasvaa järeäksi ennen uudistamista. Itse teen päätehakkuut vasta kunnon tukkimetsään.”
Toimintaa talous edellä
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Hannu Salminen Rovaniemeltä on havainnut, että kun poliitikot edellyttävät metsistä reipasta rahapottia valtion kassaan, Metsähallitus joutuu toimimaan ”talous edellä”.
”Metsähallituksen miehet itse ovat todenneet, että he mielellään kasvattaisivat metsää nykyistä pidempään, jos siihen annettaisiin mahdollisuus”, Salminen sanoo.
Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan Metsähallituksen osuus Lapin maakunnan uudistushakkuuhehtaareista on kolmannes. Noin 60 prosenttia Lapin päätehakkuista tehdään yksityismetsissä. Loput hehtaarit jakautuvat seurakunnille, metsäyhtiöille ja kunnille.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/2019.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
