Pölyttäjät viihtyvät metsäautoteiden reuna-alueilla
Tuore opas nostaa esiin keinoja, joilla pölyttäjiä voidaan huomioida metsien käsittelyssä.
Metsäautoteiden valoisat ja lämpimät reunavyöhykkeet ovat useimpien pölyttäjien mieleen. Kuva: Jaana KankaanpääPölyttäjien määrän romahtaminen on viime vuosina huolestuttanut ympäri maailmaa. Pölyttäjät kannattaa ottaa huomioon myös metsän käsittelyssä.
Pölyttäjät ovat välttämättömiä ekosysteemin toiminnalle, maatalouden sadontuotannolle ja luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Myös metsämarjojen sato on riippuvainen hyönteispölytyksestä.
Tapion uusi opas esittelee käytännön toimenpiteitä, joiden avulla metsänomistajat ja metsäammattilaiset voivat parantaa pölyttäjien elinolosuhteita talousmetsissä. Samalla toimet edistävät talousmetsien monimuotoisuutta.
”Pölyttäjien auttaminen ei vaadi uusia tai suuria toimenpiteitä, vaan sitä, että keskitytään oikeissa paikoissa oikeisiin asioihin”, kertoo hankkeen projektipäällikkö Sara Turunen.
Esimerkiksi säästöpuuryhmiin ja yksittäisiksi säästöpuiksi kannattaa valita raitaa, pihlajaa, haapaa ja jalopuita, jotka tarjoavat pölyttäjille ravintoa ja myöhemmin lahopuuna pesimäpaikkoja.
Suomen metsissä pölytystä tekevät pääosin mesipistiäiset, kukkakärpäset sekä yö- ja päiväperhoset.
Mustikan tärkeimpiä pölyttäjiä ovat kimalaiset, puolukan puolestaan kimalaiset ja maamehiläiset. Kukkakärpäset taas ovat keskeisiä lakan pölyttämisessä.
”Pölyttäjistä kannattaa pitää huolta, sillä muuten marjastaja joutuu palaamaan tyhjän sangon kanssa. Väljät ja valoisat reunavyöhykkeet niin metsäteiden, hakkuiden kuin peltojenkin reunamilla ovat pölyttäjille mieleen”, kertoo ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölä.
Pölyttäjät tarvitsevat keväästä syksyyn erilaisia ja eri aikaan kukkivia kasveja, jotka tarjoavat niille ravintoa.
Pääosa pölyttäjistä on vahvasti lämpöhakuisia. Ne viihtyvät siksi kuivissa ja valoisissa pienympäristöissä.
Poikkeuksiakin on, sillä kukkakärpäset viihtyvät ja lisääntyvät kosteikoissa, soilla ja märällä lahopuulla.
Pölyttäjät viihtyvät metsäteiden reunamilla, joissa esiintyy usein paljon monipuolista ja kukkivaa ruohovartista kasvillisuutta.
Suomessa metsäautoteitä on noin 130000 kilometriä. Jos tien varsien molemmin puolin olisi aina kaksi metriä avointa piennarta, tämä tekisi noin 50000 hehtaaria pölyttäjävyöhykettä.
Oppaan mukaan tienvarret kannattaa niittää säännöllisesti – mutta vasta syyskesällä, kun mesikasvien kukinta ja pölyttäjien lisääntyminen ovat ohi.
Pölyttäjien huomioiminen talousmetsien käsittelyssä -opas on ladattavissa maksutta hankkeen verkkosivuilta.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
