

Ensimmäinen traktori ostettiin elokuussa 2000 ja se valjastettiin Vapon omistaman havuhukkakärryn eteen.
Lupaukset jatkuvasta työstä osoittautuivat tuulesta temmatuiksi ja risuhommasta siirryttiinkin pian maatilaurakointiin. Joutoaikana yrityksen traktorilla pyöritettiin vuokrattua jyrsintä pellonkunnostustöissä.
Kolmella traktorilla pyrittiin hoitamaan kaikkea mahdollista, mitä traktoreilla ylipäänsä voi tehdä.
Vuonna 2003 yrityksessä katsottiin viisaaksi ostaa käytetty moto, johon hankittaisiin giljotiinikatkaisulla oleva energiapuukoura.
"Jokainen voi miettiä, minkälainen yhdistelmä meillä oli. Koko lailla paljon ajettu Ponsse irtosi 12 000 eurolla, mutta koneen nosturin päähän hankittu kourua maksoi sen sijaan 22 000 euroa. Mutta hakkasimme yhdistelmällä kuitenkin vuoden päivät”, Hannu Ranta kertoo.
Energiapuulle oli tuolloin kysyntää ja kone vaihtui pian uudempaan. Parhaimmillaan yritys työllisti seitsemän konekuskia risujen giljotiinikeräyksessä. Pikku hiljaa maatalousurakointi alkoi jäädä taka-alalle, sillä maatalouden työsesongit ovat vielä lyhyempiä kuin savotoinnin.

Ranta ja Harri Tryyki seurasivat tilanteen kehittymistä ja katsoivat viisaammaksi panna panokset tulevaisuudessa enemmän metsäpuolelle. Alueella oli onneksi toimivia maatalousalan urakoitsijoita, joille lisätyö oli paikallaan.
”Mielestäni yrittäjän on osattava lukea tilannetta ja ymmärrettävä tehdä tarvittavat muutokset omaan yritystoimintaan riittävän ajoissa. Kerran päätettyyn toimintamalliin ei kannata liiaksi ihastua”, Ranta puntaroi.
Metsäpuolen töitä varten vuonna 2008 perustettiin Risu Racing Oy. Tällä hetkellä savotointia on hoidettu Metsä Groupille ja reilut kymmenen vuotta. Rannan mukaan valmiudet risun keräämiseen ovat yhä edelleen olemassa, mutta kysyntää tuoreelle risurangalle ei tunnu olevan. Kaikki haluavat puun kuivana. Giljotiinikeruu olisi kaiken lisäksi oivallinen tapa perehdyttää alalle opiskelevia kaatopään käyttöön.

Kun juttu kääntyy koulutukseen, Hannu huokaa syvästi.
"Tämä on aivan kestämätön tilanne, että urakoitsijoiden on omilla varoillaan koulutettava tulevat metsäkonekuskit. Kouluilta työnnetään harjoitteluun opiskelijoita, joilla ei ole edes koneen käytön perustaidot kunnolla hallinnassa”, Ranta ihmettelee.
Kun kone haukkaa polttoainetta 20–30 euron tuntivauhtia, puutakin olisi syytä saada kasaan. Nykymallilla oppilaitos saa kaikki rahat opiskelijoista, mutta melkoinen osa kuluista kaatuu yrittäjien kontolle. Kohtuullista olisi, että edes kulut ja harjoittelijatyön myötä vääjäämättä tulevat kalustotappiot korvattaisiin opetustyötä tekeville yrittäjille.
Kaikilla opiskelijoilla ei metsäala ole edes mitenkään erityisen mielenkiinnon tai uran kohteena. Joillakin opiskelijoilla asenteena näkyy olevan, että kunhan nyt vain johonkin oppilaitokseen mennään. Hieman huonossa huudossa oleva peruskoulun kymppiluokka olisi Rannan mukaan mainio vuosi miettiä omaa ammatinvalintaa. Kun kympin sisältöä pohdittaisiin tarkasti, moni nuori osaisi entistä tarkemmin suuntautua oikealle alalle.
Risu Racing urakoi kolmella ketjulla pääasiallisesti harvennuksia. Edellisenä kesänä Moisio Forest tarjosi yritykselle uuden tyyppistä hakkuupään syöttörullaa. Yrityksessä oltiin ihan tyytyväisiä edellisiinkin rulliin, mutta uutta päätettiin kuitenkin kokeilla. Nyt kaikissa hakkuupäissä on Moipun Extremet.
"Pystyin massapuuta tehtäessä pudottamaan rullien painetta kolmanneksen aiempaan verrattuna. Tämä näkyy varmasti myös koneen polttoaineen kulutuksessa iloisena yllätyksenä”, Ranta kertoo.
Ennakkoluulottomuus kantoi tässä mukavan hedelmän. Puuta saadaan pinoon hieman pienemmällä polttoaineen kulutuksella ja vähemmillä puuhun tulevilla pintavaurioilla. Myös massapuun teossa pintavaurioita on vältettävä, jotta puu pysyisi mahdollisimman tuoreena tehtaalle saakka. Kolmas etu näyttää tulevan rullien avarasta ja tukkeutumattomasta rakenteesta.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
