Luonnonperintösäätiö ostaa metsänomistajilta komeita vanhoja metsiä – kriteerinä se, ettei metsää ole koskaan avohakattu

Luonnonperintösäätiö suojelee Suomen luontoa, ensisijaisesti uhanalaista metsää. Säätiö hankkii omistukseensa luonnon­alueita ja takaa niille luonnonsuojelulain mukaisen pysyvän rauhoituksen.

Säätiön ostamat koskemattomat tai lähes koskemattomat metsät ja muut luonnonalueet sijaitsevat pieninä saarekkeina eri puolilla maata. Alkuperäisluonto on säätiön mukaan tärkeä omana itsenään, rauhaan jätettynä, ja juuri vanhoissa metsänytimissä elää valtaosa maamme uhanalaisista lajeista.

Luonnontilaisilla metsillä on monentasoisia merkityksiä suomalaiselle, jonka juuret ovat edelleen oikeassa metsässä. Vapaasti kasvavassa metsässä ihminen voi säätiön mukaan jatkaa ikivanhaa metsänkävijän perinnettä esimerkiksi vaeltamalla, marjastamalla tai sienestämällä.

Samalla metsässä saattaa avautua harvinaisia mielen ja todellisuuden puolia. Suurten puiden katveessa voi kohdata hiljaisuutta, joka muualta on lähes täysin kadonnut, sekä kauneutta, joka saa kulkijan pysähtymään.

Töyhtötiainen viihtyy pienten kallioiden pirstomissa vanhoissa metsissä. Sammalinen, Jokioinen. Kuva: Heikki Willamo

Luonnonperintösäätiön alkuvuodet olivat hiljais­eloa, varojen keruuta ja sopivien metsien etsiskelyä. Pentti Linkolan lisäksi etsintöihin osallistuivat säätiön hallituksen silloinen varapuheenjohtaja Otso Ovaskainen sekä pitkäaikainen toiminnanjohtaja ja nykyinen suojelujohtaja Anneli Jussila.

Lopulta vuonna 2000 Parikkalasta löytyi 25 hehtaarin Akanvaaran rehevä metsä. Kaupat syntyivät, ja säätiön ensimmäinen suojelualue oli syntynyt. Tästä alkoi ensin hidas mutta sitten pikkuhiljaa kiihtynyt tahti suojelualueiden hankinnassa. Säätiö alkoi saada näkyvyyttä, joka poiki rahalahjoituksia ja muuta tukea.

2010-luvulle tultaessa Luonnonperintösäätiön toiminta oli monipuolistunut. Mukaan oli tullut vaikuttajia niin tieteen kuin kulttuurinkin parista, ja myös yrityksiä alkoi liittyä tukijoihin. Säätiö sai näkyvyyttä muun muassa kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n palkitessa sen vuoden parhaasta ekoteosta.

Vuonna 2015 säätiön rauhoittamien alueiden pinta-ala rikkoi tuhannen hehtaarin rajan, ja toiminta alkoi laajeta vauhdilla. Vuonna 2020 toiminnanjohtajaksi tuli Pepe Forsberg, ja säätiötä pitkään luotsannut Anneli Jussila siirtyi suojelujohtajaksi.

Vanha, kuollutta puuta sisältävä metsä on rikkaan sammal-, jäkälä-, sieni-, kääpä- ja hyönteislajiston koti. Limberg, Lohja Kuva: Heikki Willamo

Tällä hetkellä Luonnonperintösäätiön suojelu­alueita on kaikissa Suomen maakunnissa, ja toiminnan laajuudesta kertovat yksistään viime vuonna hankitut 17 uutta aluetta.

Metsien ohella suojelussa on myös jonkin verran soita sekä metsien ja soiden pieniä kokonaisuuksia kuten Satakunnan Porolansuolla. Siellä avoimen nevan läpi kulkee metsäinen harjumuodostelma, jossa kolohaapojen ryhmät kasvavat vanhojen kuusten ja maapuiden seassa.

Luonnonperintösäätiö tuo tärkeän lisänsä valtion rahoittamiin suojeluhankkeisiin tarjoa­malla metsänomistajille yhden lisävaihtoehdon vanhojen metsien suojeluun. Säätiö neuvottelee metsätilakaupoista ja osallistuu tärkeiksi katsomiensa myyntikohteiden tarjouskilpailuihin.

Peruskriteerinä tilojen ostamisessa on se, ettei metsää ole koskaan avohakattu. Muutenkin on toivottavaa, ettei ihmiskäden jälki ole kovin suuri tai tuore.

Metsien suojelutarve on suurin maamme eteläosissa, ja suojeluarvoa nostaa metsän sijainti lähellä muita suojeltuja metsäalueita. Puuston eri-ikäisyys ja erityisesti lahopuun runsaus ovat kriteereinä tärkeitä. Metsän lehtomaisuus, monimuotoisuutta rikastavat purot, pienet kosteikot, lähteet ja lammet, paahteiset kallionlaet ja varjoisat jyrkänteet lisäävät kiinnostavuutta entisestään.

Kalliomäet ja jyrkänteet ovat tärkeä osa metsien monimuotoisuutta. Kruunuvuori, Salo. Kuva: Heikki Willamo

Luonnonperintösäätiön perusarvot kiteytyvät kolmeen kohtaan.

Ne ovat uhanalaisimman luonnon suojeleminen, elämän monimuotoisuuden säilyttäminen sekä metsien koskemattomuuden ja kauneuden merkityksen korostaminen.

Säätiö ostaa suojeltavia metsiä yleisiltä metsätilamarkkinoilta lahjoitusvaroin ja järjestää kampanjoita yhteistyökumppaniensa kanssa. Täydellinen avoimuus kuuluu säätiön toimintaperiaatteisiin.

Huhtikuussa 2020 kuolleen Pentti Linkolan jättämä perintö on kasvanut komeisiin mittoihin. Se kasvaa edelleen, sillä Luonnonperintösäätiön 28. toimintavuotena säätiön rauhoittamien 171 suojelualueen yhteispinta-ala on jo 4 357 hehtaaria.

Konkreettisen suojelutyön lisäksi säätiö on vienyt ansiokkaasti eteenpäin viestiä vanhojen metsien tärkeydestä ja herätellyt suomalaisia niiden suojelun välttämättömyyteen.

Aarteen loppuvuoden numeroissa esittelen kahdeksan tunnelmaltaan erilaista Luonnonperintösäätiön suojelumetsää. Oheiset kuvat ovat maistiaisia niiden monimuotoisesta luonnosta.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2023.