Uudessa karhun kannanhoitosuunnitelman luonnoksessa Suomen suojelutasoksi on määritelty 1 400 karhua

Kannanhoitosuunnitelman päivitys on osa valmistelua, jolla luodaan edellytyksiä järjestää suurpetojen kannanhoidollista metsästystä. Lausuntokierros päättyy 21. toukokuuta.

Maa- ja metsätalousministeriö kertoo tiedotteessa, että päivityksessä on keskitytty erityisesti kannanhoitoalueiden määrittämiseen ja kannanhoidollista metsästystä koskevan luvun täsmentämiseen.

Suomi esitetään jaettavaksi viiteen kannanhoitoalueeseen nykyisen kahden sijaan karhukannan runsauden ja tiheyden mukaan. Poronhoitoalueen ulkopuolelle tulisi itäinen, keskinen, läntinen ja eteläinen alue.

Kannanhoidollisten toimenpiteiden kohdentamista alueellisten tarpeiden mukaan tuetaan ottamalla huomioon tunnistettujen alueiden erityispiirteet. Myös kannanhoidollisen metsästyksen päämäärät voidaan määritellä entistä selvemmin, kun ne asetetaan kannanhoitoalueittain.

Maa- ja metsätalousministeriö määrittää hoitosuunnitelmaluonnoksessa Suomen karhukannan suotuisan suojelutason viitearvoksi 1 400 yksilöä. Viitearvo on määritetty komission tulkintaohjeen mukaisesti vertailuperusteisella tavalla. Siinä lajin nykyistä kannan kokoa ja levinneisyysaluetta verrataan aiempaan suotuisaan ajanjaksoon sekä direktiivin voimaantulopäivään.

Suomen karhukanta on arvioitu olleen jokaisella direktiivin raportointikaudella suotuisalla suojelutasolla. Viitearvolla tuetaan osaltaan karhukannan hoitoa niin, ettei karhukanta missään olosuhteissa laske suotuisan suojelutason alapuolelle. Karhukannan suotuisan suojelutason viitearvoa ei tule pitää konkreettisena tavoitetasona ja viitteenä siitä, mikä karhukannan tulisi olla tai mihin kanta tulisi laskea.

Karhukanta on kasvanut Suomessa metsästyksestä huolimatta 25 vuodessa noin 800 yksilöstä 2 200 yksilöön.

Ministeriön tiedotteen mukaan kannanhoidollista metsästystä suunnitellaan tässä vaiheessa vain itäiselle alueelle. Idässä metsästyksen avulla hallittaisiin suurimpia karhutihentymiä ja vähennettäisiin niiden aiheuttamia sosiaalisia ongelmia. Keskiselle alueelle metsästystä voitaisiin harkita tarvittaessa.

Hoitosuunnitelmassa on useita eri toimenpiteitä metsästyksen lisäksi. Ne liittyvät esimerkiksi karhukannan seurantaan, petoyhdyshenkilöverkoston kehittämiseen, monilajiseen kannanhoitoon, neuvontaan, viestintään ja vahinkojen ennaltaehkäisyn tukemiseen. Näitä toimia toteutetaan kaikille alueilla tarvittaessa.

Suomen karhukannan hoitosuunnitelman päätavoitteina on säilyttää karhukanta suotuisalla suojelutasolla. Samalla hoitosuunnitelmassa otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaatimukset ja vaikutukset sekä alueelliset erityispiirteet. Keskeiseksi tavoitteeksi karhukannan hoidossa tunnistetaan edelleen karhun ihmisarkuuden ylläpitäminen.