Ensiharvennusten ruma jälki hätkäytti, professori epäilee kemeratuen kannustavan virheellisiin hakkuisiin: ”Jos kemeratuen toivossa toimitaan, niin jälki on tuollaista”

Metsäkeskus raportoi viime kuussa ensiharvennusten laatua koskevista hätkähdyttävistä tarkastustuloksista. Kohteita tarkastettiin viime vuonna 309 kappaletta, ja vain joka viides niistä sai puhtaat paperit hyvästä korjuujäljestä. Tulos oli hieman valoisampi kuin edellisenä vuotena, jolloin jälki oli suositusten mukaista vain 15 prosentilla tarkastetuista kohteista. Silti kertakaikkisen virheellisiä lopputuloksia löytyi viime vuonna yhtä paljon kuin hyviä, ja loput noin 60 prosenttia ylsi lain minimivaatimuksiin.

Kuva: Elli Paananen

Yleisin syy reputtamiseen oli liian voimakas harvennus: puita oli jätetty kasvamaan liian vähän. Toinen merkittävä ja kokonaan uusi huomio oli, että 20–30 prosenttia kohteista oli hakattu liian aikaisin.

Näiden lukujen valossa ensiharvennuksen jälki on todennäköisemmin huono kuin hyvä. Onko syytä olla huolissaan?

"En nyt heittämällä sanoisi, että tulos on surkea. Toki hyvä arvosana pitäisi tulla useammalle kuin joka viidennelle kohteelle", tasapainottelee Metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Ari Nikkola.

Professori Jari Hynynen Luonnonvarakeskuksesta ei ole yhtä toiveikas.

"En olisi uskonut, että huonosti hoidettujen osuus on noin iso. Se yllätti."

Kuva: Elli Paananen

Nikkolan mielestä ensiharvennusten madonluvut ovat osa isompaa kokonaisuutta, josta pitää olla huolissaan. "Meillä on erittäin hyvät metsänhoidon suositukset, mutta ketju ei etene kunnolla loppuun asti. Jossakin kohtaa tulee usein laiminlyönti tai virhe. Eniten olen huolissani taimikonhoidon laiminlyönneistä. Ensiharvennusten tilanne on osin seurausta siitä."

Tarkastuksen tulokset pistävät pohtimaan, onko seurantaa tietoisesti suunnattu huonolaatuisimmille työmaille. Näin ei Nikkolan mukaan kuitenkaan ole tehty, vaan otanta on satunnainen ja tulos todella edustaa keskimääräistä laatua.

Korjuujälkitarkastuksia tehdään myös dronekuvauksina, jolloin puuston määrästä ja ajourista saadaan tarkat tiedot.  Kuva: Lari Lievonen

Metsäkeskus kysyi harvennustyötä tekeviltä hakkuukoneenkuljettajilta eräässä verkkotilaisuudessa, mikä heidän mielestään on syynä tuloksiin. Kaksi vastausta nousi yli muiden. "Harvennuksille mennään liian aikaisin" ja "On tarve saada riittävä kertymä puuta".

Nikkola epäilee, ettei metsänomistaja kovin usein itse ole hoputtamassa hakkuuajankohtaa, vaan saa päätöksentekoon suosituksen ammattilaiselta.

"Yksi syy voi olla, että mennään hoitamattomaan metsään pelastamaan se, mitä pelastettavissa on. Saadaan metsä edes jonkinlaiseen kuntoon. Niistä on erittäin vaikeaa saada hyvää jälkeä."

Ensiharvennus saatetaan myös tehdä liian aikaisin, jos vieressä hakataan joka tapauksessa toista leimikkoa.

Riittävän puukertymän haaliminen voi olla puun ostajan tai myös myyjän toive taloudellisen kannattavuuden maksimoimiseksi, ja sama tavoite on myös koneyrittäjällä. Työ on kallista, ja muutaman hassun riu'un korjuu koituisi tappioksi.

Lopputulos on harva, tuuli- ja lumituhoille altis puusto, mutta ei sentään jääty tappiolle. Puunkasvatuksen tai hiilensitomisen näkökulmasta tämä on huono logiikka, sanoo Jari Hynynen.

"Metsänomistajalle se on älyttömän huono diili, koska varsinkin männiköissä noin raju harvennus kostautuu myöhemmässä tuotoksessa. Kuusikko sen sijaan kestää kovempaa käsittelyä kuin männikkö."

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä tekijänä Hynynen pohtii valtion tarjoaman kemeratuen vipuvaikutusta. Viime vuonna voimassa olleilla tukiehdoilla on hyvinkin saatettu saada tulosten kaltaista jälkeä aikaan. Kemera-ehtojen mukaan puuston keskimääräisen läpimitan on pitänyt olla rinnankorkeudella enintään 16 senttiä ja toisaalta poistettavien runkojen määrän vähintään 1 500. Jos haluaa vielä saada pienpuun korjuutuen, puuta on pitänyt haalia vähintään 35 kuutiota hehtaarilta.

"Jos sen reilun 400 euron kemeratuen toivossa toimitaan, niin jälki on tuollaista."

Kemeralla on ollut hyvä tarkoitus kannustaa taloudellisesti kannattamattomien ryteiköiden harvennuksia, mutta lopputulos ei välttämättä ole onnistunut.

Nikkolan mielestä juurisyy taimikoiden huonoon hoitoon on, ettei valtion tarjoama tukiraha riitä enää kannustamaan metsänomistajia.

"Metsänhoito on vieras asia, eivätkä kemeratuet saa ihmisiä liikkeelle. Tarvittaisiin neuvontaa ja isommat tilat, jolloin metsätalouden toimintaa tulisi ajateltua ketjuna. Ruotsissa ei ole metsänhoidon tukia, mutta siellä on isommat tilakoot. Metsänomistajat näkevät taimikonhoidon siellä toisella tavalla kuin Suomessa. Metsä vaatii myös investointeja. Se ajatus on ehkä kadonnut isolta osalta metsänomistajia."

Lopullinen musta pekka jää huonosti harvennetun metsän omistajalle. Hän elää lopputuloksen kanssa seuraavat vuosikymmenet – kaadettuja puita ei enää saa takaisin kasvamaan.

Nikkola neuvoo metsänomistajia vaikuttamaan asioihin mieluummin ennen hakkuuta kuin sen jälkeen. "Puukauppasopimus on kahdenvälinen sopimus. Suosittelisin, että kun puukauppa on tehty, konekuskia kannattaa käydä tapaamassa ja katsoa, miten työ lähtee." Hän on itse joskus jopa antanut kirjalliset ohjeet ja vaatinut, että ohjeet pitää toimittaa nimenomaan kuljettajalle.

Hynynen puolestaan kehottaa malttiin, jos puusto on lähtökohtaisesti ylitiheä. "Silloin ei pitäisi kerralla harventaa niin paljon, vaan ottaa se kahdessa osassa ja hyväksyä, että se tulee kalliimmaksi. Virhe on korjattava, ja se maksaa. Ei ylivoimakkaita harvennuksia kannata tehdä."

Kuva: Elli Paananen

Lue lisää:

Ensiharvennuksissa kehno korjuujälki: Metsäkeskuksen tarkastamilla kohteilla vain joka viidennellä työn jälki oli hyvä

Korjuupalveluyrittäjä toivoo, että metsänomistaja kertoisi aina tarkasti omista tavoitteistaan – ”Omat metsäni harvennan rohkeasti, mutta osa isännistä on hyvin tarkkoja sen suhteen, ettei metsästä hakata liian harvaa”