Puumarkkinat: Metsäsektorilla mennään puolivaloilla talveen

Puun ostoissa on nyt viime aikoja rauhallisempi vaihe, ja hinnat ovat tärkeimpien puulajien osalta edelleen laskussa. Puunkorjuussa pidetään seisokkeja, kun tehtaiden tahti on hiljentynyt. Kauppojen yhteismäärä jää tänä vuonna reilun viidenneksen alle edellisvuoden huipputason.

Metsänomistajat, jotka tekivät puukauppoja vuonna 2018, voivat onnitella itseään. Samaa hintatasoa ei lähitulevaisuudessa saavuteta.

Päättyvän vuoden aikana on puun kysyntä kohdistunut vahvasti harvennusleimikoihin ja kuitupuuhun. Tukkipuun hakkuut ovat supistuneet noin kolmanneksen, kun taas sellupuuta on hakattu lähes yhtä paljon kuin vuonna 2018.

Puukauppatarjouksia vertailtaessa voidaan huomata, että kuusitukin hinta on päätehakkuuleimikossa pudonnut vuodessa jopa kymmenen euroa. Mäntykuidun hinta harvennuksella on tullut samassa ajassa alaspäin pari euroa.

Hintojen laskiessa supistuvat myös puun ostomäärät. Tänä vuonna tavoitetaan tuskin 40 miljoonan kuutiometrin rajaa, kun viime vuonna mentiin reippaasti yli 50 miljoonan kuutiometrin. Ensi vuonna määrät saattavat mennä vielä alemmas, näin ainakin Luonnonvarakeskuksessa arvioidaan.

Puunkorjuussa muutos ei ole ollut yhtä dramaattinen kuin ostossa, sillä tänä vuonna on riittänyt hakattavaksi edellisen vuoden kaupoista kertyneitä leimikoita. Kuukausittaiset hakkuumäärät jäivät edellisvuodesta jälkeen vasta kesälomien jälkeen. Koko vuoden korjattu puumäärä jää 3–4 miljoonaa kuutiometriä alle vuoden 2018 tason.

Puun hintakehitykselle löytyy ihan pätevä selitys metsäteollisuustuotteiden markkinoilta. Viimeksi julkaistujen vientitilastojen mukaan selluloosan hinta on vuodessa tullut noin kolmanneksen alaspäin. Mäntysahatavaran hinta on laskenut noin 17 prosenttia ja kuusisahatavaran yli 10 prosenttia.

Tilastot kertovat vain menneestä kehityksestä. Sahatavaran hinta ensi vuoden toimituksiin jatkaa alamäkeä, selluloosan osalta hintojen lasku on tasaantunut.

Selluloosan viimeksi kuluneen vuoden hintasukellus näyttää dramaattiselta, mutta tuotanto on suomalaistehtailla edelleen kannattavaa. Sahoilla marginaalit ovat paljon pienemmät ja kannattavuus on koetuksella, kun ostettujen tukkien hinta ei ole noudattanut sahatavaran vientihintojen kehitystä. Osa sahoista on nähnyt tässä tilanteessa parhaaksi rajoittaa tuotantoa.

Suhdannevaihtelu on sahamiehille tuttu juttu, huonoja aikoja tulee ja menee. Tällä kertaa saattaa heikkoa markkinaa kuitenkin kestää pidempään. Keski-Euroopassa on niin paljon kiireellistä hakattavaa, että markkinoiden tasapainon saavuttaminen voi viedä jopa vuosia.

Kiinan kysyntä on viennin jokerikortti. Mikään ei valitettavasti viittaa siihen, että suomalaisen puun tarve siellä nopeasti lisääntyisi. Sahatavaran kulutus Kiinassa ei ole juuri supistunut, mutta Venäjän osuus markkinoista on selvästi kasvanut. Venäläiseen puuhun satsataan nyt vahvemmin Japanissakin ja suomalaiset viejät menettävät markkinaosuutta.

Mäntysahatavaran kaupat ovat voimakkaasti riippuvaisia Pohjois-Afrikan ja Iso-Britannian kysynnästä. Kummallakaan suunnalla tilanne ei näytä hyvältä, siksi mäntytuotteiden hinta on laskenut vielä rajummin kuin kuusitavaran.

Puuta jalostavat yhtiöt sopeuttavat toimintaansa muuttuviin markkinoihin eri tavoin. Itsenäisistä sahoista useimmat pyrkivät jatkamaan toimintaansa entiseen malliin, osa pitää vuodenvaiheessa seisokkeja. Selluloosatehtailla on hyvä tilaisuus pitää huoltotaukoja, kun markkinoiden kiivain kysyntä on takanapäin.

Ensi vuodeksi Luonnonvarakeskus ennakoi tätä vuotta parempaa markkinakehitystä kartongille ja selluloosalle. Paperin ja sahatavaran markkinoilla on vaikeampaa; ylitarjonta todennäköisesti painaa hintoja edelleen alaspäin. Suomalainen vanerikaan ei juuri nyt ole erityisen haluttua.

Suomesta riittää vuonna 2020 entistä enemmän selluloosaa vientiin, kun paperitehtaita suljetaan. Tänä vuonna loppui tuotanto yhdellä UPM:n paperikoneella Raumalla. Ensi vuoden syksyllä suljetaan Stora Enson hienopaperikone Oulussa. Tähän liittyy pieni positiivinen näkökulma metsänomistajien kannalta: kuitupuun kysyntä Pohjois-Suomessa kasvaa, kun kartongin valmistus Oulussa pääsee vauhtiin.

Puun hintakehitystä on ensi vuoden osalta vaikea arvioida. Pellervon taloustutkimus arvioi kuitupuun hinnan kohoavan ensi vuonna lievästi. Tukkien keskihinnan PTT ennakoi pysyvän tämän vuoden tasolla, mikä saattaa olla liian optimistinen näkemys.

Luonnonvarakeskus on ennusteissaan varovaisempi. Tukkien keskihintaan se ennakoi ensi vuodelle kolmen prosentin laskua. Myös kuitupuun hinta tulisi syksyn suhdannekatsauksen mukaan 1–2 prosenttia alaspäin ensi vuonna. Puun myyjien kannalta on tultu hankalaan tilanteeseen, sillä kaikille leimikoille ei nyt ole kysyntää.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2019.