

Ajokoneyrittäjä Erkki Rinne vastaa puhelimeen metsäkoneen ohjaamosta, mistäpä muualtakaan.
Rinne ja hänen vihreä Norcar 600 -ajokoneensa ovat tuttu näky Etelä-Pohjanmaan Isojoen metsissä. Ovat olleet jo viime vuosituhannen puolelta, kun Rinne osti nykyisen koneensa käytettynä 1999. Silloin tunteja oli koneen mittarissa 12 000 ja miehellä vuosia 39.
Siitä lähtien Rinne on ajanut koneellaan keskimäärin 3 000 tuntia vuodessa. Se on paljon yhden kuljettajan metsäyrityksessä. Kahdeksan tunnin työpäivinä se tarkoittaisi työtä joka päivä juhlapyhät mukaan lukien ympäri vuoden.
Mikä mahtaa olla päivän tuntilukema Norcarin mittarissa?
"Katsotaanpa", Rinne sanoo. Puhelimeen tulee hetken hiljaisuus. Kuulostaa siltä, että Rinne pyyhkii tuntimittarin lasia puhtaaksi. Kohta vastaus kuuluu Perkins-dieselin vaimean hyrinän yli.
"77 260 näkyy olevan", hän vastaa.
Tunnit kun muuttaa vuosiksi, tarkoittaisi se liki yhdeksän vuoden ajoa yhtä mittaa yötä päivää. Jos autoa ajaa keskimääräisellä 60 kilometrin ajonopeudella, niin noilla tunneilla kilometrejä olisi kertynyt 4,6 miljoonaa.

Rinne on urakoinut samalla koneella 23 vuotta. Voidaan puhua merkkiuskollisuudesta – tai oikeastaan tekniikkauskollisuudesta. Rinteen mieltymys Norcarin ajokoneisiin pohjaa niissä käytettävään hydrauliseen pyörämoottorivoimansiirtoon. Se mahdollistaa kevyen rakenteen, joka sopi hyvin harvennustyömaille. Ajokoneiden valtavirta pitäytyi kiinni mekaanisessa voimansiirrossa, ja pyörämoottorivetoisten Norcarin kuorma-traktoreiden valmistus päättyi konkurssiin 1992.
"Nestemoottorivedosta luovuttiin liian nopeasti. Sanottiin, että sillä ei saa tarpeeksi vetovoimaa, mutta aina olen metsästä pois tullut".

Lisävoima ei toki ole pahitteeksi. Alkuperäiset ajomoottorit vaihtuivat vahvempiin. Norcaria on kevyesti paranneltu muutenkin. Alkuperäistä rengaskokoa on suurennettu kantavuuden kohentamiseksi. Konetta hallitaan nykyaikaisesti minivivuilla, ja alkuperäiset H-4-valot on vaihdettu ensin kaasupurkauslamppuihin ja nyt ajanmukaisiin led-valaisimiin.
"Ennen valot ottivat niin paljon virtaa, että niitä kytkettäessä laturin hihna vinkaisi. Nyt parempi valoteho syntyy viidesosalla voimasta ja polttoainetta säästyy".
Vahvempien ajomoottoreiden ja valojen lisäksi koneeseen on vaihdettu minivivut sekä parannettu öljyn jäähdytystä. Pari vuotta sitten imusarjan ja turbon väliin asennettiin välijäähdytin. Kun tehot kasvoivat, piti moottorin nestejäähdytin vaihtaa tehokkaampaan.

Perkinsin valmistama moottori peruskorjattiin 56 000 käyttötunnin kohdalla, kun tehot alkoivat pikku hiljaa laskea. Kuluvat osat vaihdettiin uusiin kampiakselia lukuun ottamatta. Sen havaittiin mittausten jälkeen olevan alkuperäisissä mitoissa, paitsi yksi kohta. Kampiakselin kuminen huulitiiviste oli syönyt ajan saatossa teräkseen niin syvän uran, että tiivisteen paikkaa piti hieman muuttaa.
Uutta konetta Rinne ei harkitse. Hänen mielestään nykyisten raskaiden ajokoneiden painon ja hyötykuorman suhde on vinksallaan. Norcar painaa vain noin kymmenen tonnia ja tuo painonsa verran puuta.

"Nykykoneissa hyötysuhde on vinksallaan, kun kaksi kolmasosa on koneen painoa ja loppu hyötykuormaa."
Norcarin ajokapasiteetti riittää Rinteen mukaan hyvin harvennushakkuilla, mutta päätehakkuissa nykyisten motojen perässä pitää kiirettä.
"Yksin kun ajaa pitkää päivää, niin tällä pärjää. Jos olisi vieras kuski, niin silloin pitäisi olla myös tehokkaampi kone.”
Jossain vaiheessa myyntimiehet pommittivat Rinnettä koneenvaihdolla, mutta ovat nyt luovuttaneet.
"Kai on huomanneet, että minulle ei saa myytyä uutta."
Kun koneessa ja miehessä on kuntoa, niin seuraava tavoite siintää jo mittarissa.
"On jo kyselty, aionko tehdä 100 000 tuntiin asti. Kun ei ole noita urheilusaavutuksia tullut, niin täytyy yrittää ennätyksiä konepuolella. Jos itse ei jaksa, niin tyttärenpoika 11-vuotias Leo saa jatkaa", Rinne naurahtaa puhelimessa.
Ja sen aikana Norcarin mittariin on kierähtänyt taas yksi tunti lisää.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
