Sukulaisten yhteismetsä tähtää korkeaan tuotokseen
Pohjoloiden viime syksynä istuttamat kuusentaimet ovat miltei hautautuneet horsman ja vatun alle. ”Reikäperkauksessa on veljenpojalle kesätöitä”, Mikko Pohjola tuumaa. Sami Karppinen Kuva: Viestilehtien arkistoHANKASALMI (MT)
Metsäala on MTK:ta, Metsäteollisuutta ja jopa ministeriä myöten rummuttanut viime vuodet yrittäjämäisen metsätalouden puolesta.
Hankasalmen Kynsiveden rehevillä mailla metsiä kasvattaa Pohjolan perhe, joka vastaa näihin huutoihin.
Turussa asuva Mikko Pohjola, 36, hänen Helsingissä asuva pikkuveli Matti, 32, sekä Vihdissä asuva isoveli Sampo, 39, perivät kymmenen vuotta sitten isotädiltään metsäpalstat.
Maanviljelystaustaa suvulla ei ole, vaan Pohjoloiden isoisoisä osti metsätilan 1920-luvulla vaneriyhtiö Wilh. Schaumanilta.
Vuonna 2010 veljekset päättivät yhdessä isänsä kanssa yhdistää voimansa. He perustivat Rangunkorven yhteismetsän.
”Yhteismetsään päädyttiin muuta omistusmuotoa alemman verotuksen vuoksi”, Matti Pohjola toteaa.
”Osakeyhtiötä mietimme, mutta metsänomistukseen yhteismetsä on selkein muoto”, Mikko jatkaa.
”Olemme tyypillisiä kaupunkilaismetsänomistajia. On tehty hakkuita ja istutuksia, mutta kovin aktiivista metsänhoito ei aikaisemmin ole ollut”, Mikko toteaa.
Viime vuosikymmenen puolivälissä Pohjolat päättivät ryhtyä hoitamaan metsiään suositusten mukaisesti ja tavoittelemaan mahdollisimman hyvää tuottoa. Yhteismetsän perustaminen oli osa kehityskulkua.
Perhe on sittemmin haalinut lisää metsämaata. Metsätilaa on kasvatettu velkarahalla 350:een hehtaariin.
”Puukaupat kilpailutamme aina. Myytävää riittää säännöllisesti”, Mikko kertoo.
Pohjolat kertovat kokeilleensa Pellervon taloustutkimuksen metsätalouslaskuria, mutta omat laskelmat ovat osoittautuneet käyttökelpoisemmiksi.
”Ilahduttavaa on, että metsätaloudessa on ruvettu puhumaan enemmän euroista mottien sijaan”, Matti tuumaa.
Pohjolat ovat hankkineet mönkijän, tukkinostimen sekä raivaussahoja ja muita työkaluja metsänhoitoon, mutta työläimmät hoitotoimet he teettävät hyväksi havaitulla metsurilla.
”Meillä matka kotoa palstalle on pitkä, ja ammattilainen tekee hyvää jälkeä, ettei oma työ oikein kannata”, Matti puntaroi.
Metsänhoidosta on kuitenkin tullut Pohjoloille projektiluontoinen harrastus. Joka vuosi sukulaiset kokoontuvat milloin istuttamaan, milloin heinäämään.
Erimielisyyksiltä on kuulemma vältytty, ja päätökset ovat sujuneet sopuisasti.
”Metsä yhdistää perhettämme. Tunneside palstaan on vahva”, Matti vakuuttaa.
Metsässä tuntuvat viihtyvän myös Mikon kaksi vanhinta tytärtä, viisivuotias Ilona ja kolmevuotias Aamu, joille maistuu mustikka.
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
