Säähavaintoja voi tehdä omaltakin pihalta melko luotettavasti – katso asiantuntijoiden vinkit

Ilmatieteen laitos on koonnut sivuilleen ohjeistuksen siitä, miten säähavaintoaseman voi perustaa pihalleen ilman kalliita mittalaitteita.

Laitos muistuttaa, että omaa sääasemaa perustettaessa tärkeintä on sijoittaa mittalaitteet oikein, jotta havaintotuloksista tulee luotettavia.

Sääaseman paikka pyritään virallisilla asemilla valitsemaan niin, että mitattavat suureet olisivat meteorologisesti mahdollisimman edustavia. Oman sääaseman ei välttämättä tarvitse edustaa laajempaa aluetta, vaan se voi kertoa vain oman pihapiirin sääolosuhteista.

Parhaassa tilanteessa sääasema sijaitsee hoidetulla nurmialueella, jonka pinta on tasainen. Paikkaa valittaessa tulisi myös kiinnittää huomiota myös lähistön puiden, rakennusten ja vesialueiden sijaintiin. Esimerkiksi vesialueet vaikuttavat mitattuihin lämpötilalukemiin etenkin syksyisin ja keväisin.

Havaintopaikan välittömässä läheisyydessä ei saisi olla puita tai isoja rakennuksia, sillä ne vaikuttavat havaintoihin. Esimerkiksi tiheä metsä voi vaikuttaa vaikuttaa tuulen suuntaan ja voimakkuuteen ja vaikuttaa myös siihen, miten sade tai lumi kertyy mittareihin.

Ilman lämpötila mitataan virallisissa mittauksissa kahden metrin korkeudelta. Lähtökohtaisesti lämpötilamittari tulisi suojata auringon paisteelta, mutta ilman pitää kuitenkin päästä virtaamaan sisälle.

Virallisella sääasemalla lämpötila-anturi näyttää tältä. Omalla asemalla mittarin voi sijoittaa esimerkiksi puusäleikön sisälle.  

Jos mittarille ei löydy tällaista paikkaa, se tulee sijoittaa varjoon ja varmistaa, että mittari pysyy varjossa koko päivän.

Ilmatieteen laitoksella tuulen suuntaa ja nopeutta pyritään mittaamaan kymmenen metriä merkittävien ympäristön esteiden yläpuolelta. Tällainen mittaus on kuitenkin hankala toteuttaa kotioloissa. Tuulianturin sijoituksessa tulee joka tapauksessa ottaa huomioon mittauksia ympäröivät esteet eri ilmansuuntiin.

Sademittari tulee sijoittaa mielellään avoimelle kohdalle, jota ympäröi pensaikko. Osa sateesta voi mennä sademittarin ohi melko vähäiselläkin tuulella. Jos sademittarin ympärillä ei ole luonnollista suojaa, on myös mahdollista rakentaa sademittarin ympärille suoja. Suojat hidastavat ilman virtausta sadeastian suuaukolla ja näin mahdollistavat sateen putoamisen astiaan.

Sademittari. Säleikkö suojaa tuulen vaikutusta sateen kertymiseen mittarin sisälle.  Kuva: Antonin Halas / Ilmatieteen laitos

Talvella sademäärää voi mitata keräävällä sademittarilla. Mittariin kerääntynyt lumi ensin sulatetaan ja vasta sitten mitataan.

Lumensyvyyden mittaamiseen voi käyttää keppiä, jossa on senttimetrin välein merkinnät. Lumen mittaamisessa tärkeintä on löytää paikka, jossa tuuli ei pääse vaikuttamaan lumen kulkeutumiseen. Esimerkiksi talon vieressä lumi helposti kinostuu antaen vääriä mittaustuloksia. Avoimelta paikalta tuuli voi kuljettaa lunta pois.

Aina lähinkään virallinen havaintoasema ei kuvaa oman alueen vallitsevaa säätä parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä johtuu siitä, että jotkut sääilmiöt, kuten kesäiset ukkoskuurot, ovat hyvin paikallisia.

Säähavaintoverkon ylläpitäminen ja asemien huolto on kallista, joten tämän vuoksi myös Ilmatieteen laitoksen havaintoasemien määrä on rajallinen.

Vihdissä sijaitseva Hiiskulan havaintoasema on yksi Ilmatieteen laitoksen 400 virallisesta havaintoasemasta. Tänä vuonna se juhlii satavuotista taivaltaan. Asema on manuaalinen sadeasema, jossa vuorokauden sadesumma ja lumensyvyys mitataan ihmisen toimesta aamuisin. Suurin osa asemista on nykyisin jo automaattisia.

"Vaikka tänä päivänä on käytössä digitaalisia mittareita, pidämme yhä kiinni vanhoista manuaalisista menetelmistä. Ne tuovat tarkkuutta ja syvyyttä havaintoihimme," aseman pitäjänä nykyisin toimiva Hans Brummer kertoo Ilmatieteen laitoksen uutisessa.

Aseman ylläpito vaatii jatkuvaa sitoutumista ja tarkkuutta, sillä havaintoja tehdään jokaisena vuoden päivänä. Brummer ei kuitenkaan näe tehtävää työnä vaan hän kutsuu sitä perinnöksi, jota hän kantaa eteenpäin.