PTT:n Paula Horne ennustaa, että uusi normaali puumarkkinoilla löytyy suhdannepohjan jälkeen ‒ Miltä näyttää loppuvuosi?

Viime vuosina metsäsektorilla on ollut melkoisia ylä- ja alamäkiä. Muutamat viime vuodet nostivat metsäteollisuustuotteiden kysyntää ja hintoja ennätyksellisen korkealle. Kotimaan puumarkkinat seurasivat viiveellä ja loivemmalla kasvukäyrällä perässä.

Metsäjättien tuoreimmat puolivuotiskatsaukset näyttivät kuitenkin pitkää miinusta, ja useille tehtaille on annettu lomautusvaroituksia. Tämä herättää kysymyksiä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat loppuvuonna puumarkkinoihin ja miten markkinat sen jälkeen kehit­tyvät.

Sahatavaran vienti veti kesäkuuhun asti edelleen yllättävän hyvin, vaikka huippusuhdanne onkin taittunut. Metsä Groupin Rauman saha lisäsi tuotantoa erityisesti mäntysahatavarassa. Vientihinnat ovat romahtaneet, mutta ne olivat edelleen 2010-luvun reaalihinnoissa.

Ennusteiden mukaan sekä kotimainen että eurooppalainen rakentaminen on kuitenkin vastatuulessa tämän ja ensi vuoden ajan. Korkojen nousu yhdistettynä taloudelliseen epävarmuuteen ei innosta kotitalouksia investointeihin, mikä heijastuu rakentamisen määrään. Tämä puolestaan vaikuttaa tulevina vuosina tukkipuun hakkuisiin ja puumarkkinoihin.

Kuitupuuta käyttävässä selluteollisuudessa nähdään tänä vuonna sekä tuotannon vähennyksiä että lisäyksiä.

Stora Enso on ilmoittanut sulkevansa Sunilan selluntuotannon, ja muuallakin lomautuksia on ollut suunnitteilla. Metsä Group sen sijaan lisää sellun tuotantoa uudella Kemin biotuotetehtaallaan, joka käynnistettiin 20. syyskuuta.

Kokonaisuudessaan kuitupuun käyttömäärä nousee hieman viime vuodesta. Joillakin alueilla kuitupuun käyttöä on lisännyt viime aikoina myös energiateollisuus, mutta energiatuotannon lisääntyessä hinnat laskevat ja tekevät kuitupuusta vähemmän houkuttelevan raaka-ainelähteen.

Ainespuun eli tukki- ja kuitupuun yhteenlaskettu käyttö pysynee lähellä viime vuoden tasoa. Ainespuun tarve painottuu kuitenkin viime vuosia enemmän kuitupuuhun.

Kuitupuun kokonaistarjonnassa on ongelmia Venäjältä tuodun puun jäätyä pois markkinoilta. Tuodusta puusta lähes kaikki on osoitettu kuitupuuta käyttävän selluteollisuuden käyttöön. Kysymys kuuluukin, voivatko muiden maiden puuntuonnin lisäykset korvata Venäjän-puun.

Viime vuonna Venäjän-puun tuonti tyrehtyi maaliskuun jälkeen ja loppui kokonaan heinäkuuhun mennessä. Puun kokonaistuontimäärä jäi vajaaseen puoleen totutusta, noin viiteen miljoonaan kuutiometriin.

Tuonti lisääntyi kuitenkin loppuvuotta kohden, ja tämän vuoden tammi-toukokuussa tuonti on noussut keskimäärin vajaaseen puoleen miljoonaan kuutiometriin. Jos tahti pysyy samana vuoden loppuun asti, tavoitetaan lähes kuuden miljoonan kuutiometrin tuontimäärä.

Tärkeimmät tuontimaat ovat Viro, Latvia ja Ruotsi, joista Ruotsista tuodaan suurin osa havukuitupuusta. Tuontimäärä Ruotsista on noin 20-kertaistunut neljässä vuodessa. Taustalla ei ole vain Venäjän-puun tuonnin loppuminen, sillä Metsä Fibren Kemin biotuotetehtaan ilmoitettiin jo suunnitteluvaiheessa tuovan Ruotsista käyttöönsä havukuitupuuta.

Baltian maiden kuitupuulle on kysyntää muistakin maista, ja sen hinta on noussut, joten Venäjän-puun täysimittaiseksi korvaajaksi ei siitä ole.

Vielä kuluvan vuoden alkupuolella metsäteollisuuden ahdinko ei heijastunut puukauppaan. Tukkeja ja kuitupuuta myytiin selvästi viime vuotta enemmän. Juhannuksen jälkeen tahti alkoi kuitenkin hiipua normaalia lomakautta enemmän, ja loppuvuotta kohden puukauppa hiljenee niin pysty- kuin hankintakaupoissakin.

Kauppamäärän hiipuminen heijastuu myös hintoihin. Havutukkien hinnat olivat korkeimmillaan toukokuussa, minkä jälkeen keskihinta on laskenut vajaat pari euroa kuukautta kohden. Koivutukin ja kuitupuun hinnat saavuttivat huippunsa vasta kesäkuussa ja kääntyivät sen jälkeen laskuun.

Toki kesän jälkeen ostetaan enemmän talvileimikoita. Niissä puun kuutiohinta on hieman alhaisempi sen vuoksi, että korjuuaika on niin rajallinen verrattuna kesäkorjuukelpoisiin leimikoihin.

Koska havu- ja kuitupuun kysyntätilanteet eroavat toisistaan, loppuvuonna kuitupuuvaltaiset harvennusleimikot käyvät todennäköisesti paremmin kaupaksi. Toki myös uudistusleimikoista saadaan kuitupuuta, esimerkiksi männyllä noin 40 prosenttia kuitupuun kauppamäärästä, mutta yli puolet kertyy kuitenkin harvennusleimikoista.

Kesästä lähtien mäntykuitupuun hintaero uudistushakkuiden ja harvennushakkuiden välillä on kaventunut yhdeksästä prosentista kuuteen prosenttiin. Tämä heijastanee harvennusleimikoiden suurempaa kysyntää.

Kauppamäärien kehitys on ollut tänä vuonna maantieteellisesti epätasaista. Kymi-Savon hinta-alueella pystykauppojen määrä ei juuri noussut tammi-heinäkuussa viime vuoteen verrattuna. Sen sijaan Lapin alueella on myyty 85 prosenttia enemmän puuta kuin samana ajanjaksona viime vuonna. Etelä-Pohjanmaalla puuta on myyty kaksi kolmasosaa ja Kainuu-Koillismaan alueella puolet enemmän kuin viime vuonna.

Mäntykuitupuun kauppamäärät noudattavat samaa kaavaa: Kymi-Savon alueella pienempi kasvu, Lapissa, Etelä-Pohjanmaalla ja Kainuu-Koillismaalla selvästi muuta maata suurempi.

Mäntytukin pystykauppojen alueellinen kehitys poikkeaa tästä hieman. Kymi-Savossa on edelleen pienin kasvuprosentti. Lapissa ja Etelä-Pohjanmaalla on suurimmat kasvuprosentit, mutta seuraavaksi kiilaa Etelä-Suomen hinta-alue. Etelä-Suomen mäntytukkien kauppoja on varmastikin siivittänyt viime vuoden loppupuolella käynnistyneen Rauman sahan puuntarve.

Voisi olettaa, että kun kauppamäärä nousee, myös hinta nousee. Kauppamäärien kasvu ei kuitenkaan kulje aivan käsi kädessä puun hinnannousun kanssa.

Kymi-Savon ja Lapin alueilla mäntykuidun heinäkuun keskihinnat olivat nousseet vähiten viime vuoden heinäkuuhun verrattuna. Suurimmat nousut olivat Savo-Karjalassa ja Kainuu-Koillismaalla. Sen sijaan mäntytukin kaupoissa suurin nousija heinäkuun keskihinnoilla verrattuna viime vuoteen on Lappi. Sen perässä tulevat Etelä-Suomen ja Keski-Suomen hinta-alueet. Etelä-Pohjanmaalla heinäkuun keskihinta oli vain muutaman prosentin viimevuotista korkeampi.

Lapissa siis mäntykuidun kauppamäärät ovat nousseet muita alueita reippaammin mutta hinta loivemmin. Mäntytukin kauppamäärässä Etelä-Pohjanmaa on suurimpia nousijoita, mutta hinnannousu on muihin alueisiin verrattuna pienempi.

Uusi normaali puumarkkinoilla löytyy suhdannepohjan jälkeen. Alueellisesti pohjoisen Suomen asema metsätaloudessa vahvistuu. Lopputuotteiden kysyntä ja hintakehitys yhdessä tuotantopanosten hinnan kanssa määrittelevät eri puutavaralajien kysyntää. Pysyväksi seuraukseksi Venäjän-puun tuonnin loppumisesta jää kuitu- ja tukkipuun hintaeron kaventuminen.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2023.