Maanmuokkaus on tarpeen metsien hiilinielun lisäämiseksi

Vaikka maanmuokkaus aiheuttaa usein vastalauseita, siitä ei ole perusteltua luopua, Luonnonvarakeskus Luke tiedottaa.

"Maanmuokkauksella aikaansaatu kasvunlisäys on yksi niistä toimenpiteistä, joiden avulla metsiemme kasvu ja hiilinielu on saatu lisääntymään noin kaksinkertaiseksi viimeisten 60 vuoden aikana", Luken metsämaatieteen professori Hannu Ilvesniemi toteaa.

"Hiilinielun ylläpitäminen edellyttää, että metsän uudistumisesta huolehditaan jatkossakin."

Luken tutkijat kokosivat alan kirjallisuuden yhteen ja kirjoittivat synteesin maanmuokkauksen vaikutuksista metsänuudistamiseen, vesistöihin sekä ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen. Raportti on julkaistu verkossa nimellä Metsämaan muokkaus.

Kylvön tai siemenpuuhakkuun onnistuminen on hyvin epävarmaa ilman muokkausta, Luke muistuttaa.

Nykytietojen mukaan maanmuokkaus edesauttaa taimettumista myös jatkuvan kasvatuksen aloilla.

Muokkaus vähentää maan tiivistymistä, kohottaa maan lämpötilaa, lisää kasveille käyttökelpoisten ravinteiden saantia sekä vähentää pintakasvillisuuskilpailua ja siemen- ja taimituhoja.

Kivennäismailla muokkauksen vaikutukset kasvihuonepäästöihin ja maan hiilivarastoon ovat lieviä. Pitkällä aikavälillä muokkaus parantaa metsän kasvua ja auttaa lisäämään metsäekosysteemin hiilivarastoa.

Myös vesistövaikutukset ovat kivennäismailla yleensä vähäisiä. Muokatusta maasta vapautuu ravinteita enemmän kuin muokkaamattomalta, mutta huuhtoumat ovat pieniä, koska maa ja kasvillisuus pidättävät niitä.

Rinteissä menetelmän valinnalla ja muokkausjäljen oikealla suuntaamisella ehkäistään kiintoainehuuhtoumia.

Turvemailla tilanne on ongelmallisempi. Niiden uudistaminen lisää vedenpinnan vaihteluita, ja samalla vesistö- ja kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät. Turvemailla valumavesien ravinne- ja kiintoainespitoisuudet ovat moninkertaisia kivennäismaihin verrattuna. Siksi uudistamis- ja muokkausmenetelmä tulee valita tarkoin, Luke kirjoittaa.

Turvemaiden uudistamisen vesistövaikutuksia voidaan vähentää riittävillä suojavyöhykkeillä ja käyttämällä lisäksi muita vesiensuojelumenetelmiä.

Tutustu julkaisuun täällä.