Metsuri neuvoo videolla, miten teet metsässä viilauspukin ja teroitat raivaussahan terän

Uudenmaan metsänhoitoyhdistyksen palkkalistoilla työskentelevältä metsurilta Pasi Salmelta löytyy konsti, kuinka menetellä, jos raivaussahan terä kalahtaa kiveen ja kaipaa teroitusta kesken metsätöiden. Kätevintä on kaataa hieman rannetta paksumpi puu noin metrin korkeudelta ja tehdä kannosta pukki, jonka päällä teroitus sujuu ilman maassa äheltämistä. Kannon päähän tehdään sahalla lovi, johon sahan varren saa lepäämään.

Raivaussahan terä kannattaa teroittaa jokaisen tankillisen jälkeen. Kun huollon hoitaa usein, riittää kevyt viilaus.

Sahan huoltoon kuuluu myös ilmasuodattimen putsaus työpäivän päätteeksi. Muiden kuin ammattiraivaajien kannattaa käyttää teroituspuuhissa viilanohjainta, joka varmistaa, että lopputulos on mahdollisimman terävä.

Juttuun on lisätty video 10.10.2017 klo 11:05.

1. Jos viilaustarve iskee kesken metsätöiden, kaada hieman rannetta paksumpi puu noin metrin korkeudelta ja tee kannosta pukki. Sen päällä teroitus sujuu ilman maassa äheltämistä. Kannon päähän tehdään sahalla lovi, johon sahan varren voi upottaa lepäämään.

2. Viilan on oltava terään nähden 15–20 asteen kulmassa. Oikean kulman voi varmistaa katsomalla, että viilanohjaimeen merkityt viivat kulkevat terän suuntaisesti. Pidä hanskat käsien suojana.

3. Viilaa kallistetaan viiden asteen kulmaan. Asento on oikea, kun viilanohjaimen takalappa nojaa terän selkään. Viilaa ei saa vetää edestakaisin, jotta terä ei tylsy. Kolme pitkää ja tasaista työntöä itsestä poispäin yleensä riittää. Pyyhkäise metallipuru pois terästä. Huomaathan, että joka toinen sahan terän hammas viilataan toiselta puolelta, eli kun olet käynyt sahan terät toiselta puolelta läpi, käännä saha tai siirry itse toiselle puolelle.

4. Lopuksi sahanterän hampaat haritetaan joka toinen eri puolelle. Viilanohjaimesta löytyy rako kahdelle erikokoiselle raivaussahanterälle. Kolon muotoilu estää harittamasta terää liikaa. Terä haritetaan aina kärjestä, läheltä leikkuupintaa, eikä keskeltä. Haritusta ei tarvitse tehdä joka viilauskerralla, ellei puusto ole poikkeuksellisen järeää.