”On sellainen olo, että olemme jo melkein enäjärveläisiä. Kylän porukka on ystävällistä.” Kuva: Johannes Wiehn
Katja Koukkulan ja Jussi Väänäsen vanha hirsihuvila on tanssijapariskunnan unelmien täyttymys ‒ katso video, jossa he esittelevät kesäpaikkaansa
Tanssijapariskunta Katja Koukkulan ja Jussi Väänäsen kesämökillä Enäjärvellä on avoimet ovet ystäville ja kyläläisille.Tilaajalle
Katja Koukkula ja Jussi Väänänen löysivät unelmiensa kesäpaikan muutama vuosi sitten. Kuva: Johannes WiehnVaaleiden harsoverhojen välistä pääsee valoisalle lasiverannalle ja siitä eteiseen, jonka puinen kynnys on askelten pyöristämä.
Kookas tupa tekee vaikutuksen. Paljaat, korkeat hirsiseinät. Uljas valkoinen takka ja sen vieressä hyllykkö polttopuulle.
Katja Koukkula ja Jussi Väänänen ottavat vieraat sydämellisesti vastaan. Täällä piipahtaa usein mökkinaapureita, ystäviä ja kyläläisiä.
”Saako olla itse tehtyä raparperimehua?” Katja kysyy ja kaataa vaaleanpunaista juomaa Ultima Thule -laseihin.
Pystyrimalaudoitettu, punaiseksi maalattu hirsitalo, Siltala nimeltään, valmistui vuonna 1897 Enäjärvelle, joka sijaitsee nykyisen Kouvolan itäkolkassa.
Ympärillä on maalaisidylli. Klapipinon puut Jussi pätki ja pilkkoi omasta metsästä. Laaksossa virtaa Summanjoen latvahaara.
Haaveiden täyttymys
Oma mökki oli pitkäaikainen haave. Katjan suvun kesäpaikkaan Oulun Yli-Iihin on Helsingin keskustassa asuvalle pariskunnalle turhan pitkä ajomatka.
Mökin etsiminen Etelä-Suomesta alkoi seitsemisen vuotta sitten ja oli pitkään tuloksetonta.
”Oli jo fiilis, ettei unelma toteudu koskaan”, Katja sanoo.
Kolme vuotta sitten ”Hieroja-Leena”, pariskunnan pitkäaikainen hieroja ja ystävä Leena Sorsa, soitti ja kertoi nähneensä unta, jossa Katja ja Jussi olivat pitämässä Enäjärven kylätalolla tanssikursseja.
”Ja pian hän ilmoitti, että hänen siskollaan olisi myynnissä Enäjärveltä vanha talo.”
Taloa mentiin katsomaan, vaikka Katja arveli, ettei budjetti riitä siihen millään. Mukana oli hänen veljensä Petri Koukkula, joka ymmärtää rakennusten päälle.
”Kun astuin sisälle tupaan, ihokarvat nousivat pystyyn. Olin pakahtua”, Katja kertoo.
Vuoden päästä tähdet olivat kohdallaan ja asiat etenivät. Pariskunnalla oli mahdollisuus hankkia omakseen Siltala, joka oli aiemmin ollut aina saman suvun hallussa.
Löytöjä ja kierrätystä
Talo oli ostettaessa hyvässä kunnossa, mutta tavaraa oli kertynyt paljon. Niin kesäpaikoissa tuppaa käymään.
Irtaimisto tuli talokaupan mukana. Osa huonekaluista on käytössä uusilla omistajilla, esimerkiksi kiikkustuoli ja kaksi vanhaa sohvasänkyä sekä puusepän tekemä kaappi, jonka päällä on nyt tanssikilpailusta saatu pokaali.
Kierrätys on pariskunnalle tärkeä arvo. Esineitä saadaan ja annetaan eteenpäin, kirppareilta tehdään löytöjä. Tavaroiden lisäksi sama ohjenuora pätee pihakasveihin. Yhdeltä naapurilta tuli mustaviinimarjapensas, toinen haki pois punaherukkapensaan.
Tuvan puupöytä on valmistunut alun perin Hollannissa esitettyyn tanssiteokseen. Vinyylilevyjen säilytyspaikkana on Oulun lyseon alkuperäinen seinäkaappi, johon Jussi asensi jalat.
”Sain sen enoltani. Vaikka täällä on paljon vanhaa, mökkimme ei ole museo. Kaikki esineet ovat käytössä.”
Levysoitin pyörittää levyä puisen viinilaatikon päällä. Myös hyllyillä on samanlaisia viinilaatikkoja säilytysrasioina.
”Olemme tainneet hakea Alkosta enemmän viinilaatikoita kuin juotavaa”, Jussi arvelee ja hymyilee.
Tuvan seinällä roikkuu Eveliina Hämäläisen maalaus Katjan ja Jussin tanssiteokseen. Myös puupalapöytä on valmistettu tanssiteokseen. Kuva: Johannes WiehnKädenjälki näkyy heti
Pariskunnan ensitapaaminen oli joulukuussa 1980. Kummankin äidit olivat töissä Kelassa, ja työntekijöiden pikkujouluissa alle kouluikäisellä Jussilla oli voimistelu- ja Katjalla tanssiesitys.
”Muistan voimisteluvaatteesi, valkoiset sortsit ja sinisen paidan”, Katja sanoo ja katsoo Jussia. Tällä ei ole tapahtumasta mielikuvaa.
Myöhemmin molemmat harrastivat samassa tanssiseurassa Oulussa. Vuonna 1993 heistä tuli tanssipari, seuraavana vuonna alkoi seurustelu. Häitä tanssittiin 13 vuotta sitten.
Kilpatanssin lisäksi yhteiseen uraan mahtuu opetusta, valmennusta, koreografioita ja oman taidetanssigenren luominen. Jussi tanssii syksyllä Espoossa Glims & Gloms -ryhmän Tii-Tii-Tiitiäinen-esityksessä. Edessä on myös ensimmäinen sooloesitys Helsingin Kulttuurikeskus Stoassa.
Myös Katjalla piti olla oma sooloesitys kahden teoksen yhteisillassa Jussin kanssa, mutta hän on vakavan sairastumisen takia vielä sairaslomalla.
”Toipumiseni ehdoilla suunnittelen Jussin apuna koreografiaa Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkukseen.”
Kumpikin on tanssinut ikänsä, luonut katoavaa taidetta. Siltalassa puuhaillessa oma kädenjälki näkyy heti. Se on palkitsevaa. Kasvimaata kitkiessä ajatukset nollautuvat.
Tekemistä riittäisi, mutta yhteistuumin on päätetty, että keskeneräisyyttä pitää sietää. Asioita tehdään rauhassa sitä mukaa kuin ehditään. Ehjää ei korjata. Remonttien valmistumiseen ei ole ensi-iltoja.
”Olemme molemmat projekti-ihmisiä ja tottuneet urakointiin. Sitä yritämme välttää Siltalassa. Mökki ei saa olla työleiri. Täällä voi haahuilla rauhassa, sienestää ja polkea välillä uimarannalle”, Katja sanoo.
Polttopuuhyllyssä on paikallisesta höyläämöstä saatuja ötökkävapaita klapeja. Kaapin päällä on pariskunnan Eurovision tanssikilpailusta voittama pokaali. Kuva: Johannes WiehnElävää historiaa
Siltalan tupaa kutsutaan nykyään olohuoneeksi. Lisäksi talossa on kaksi makuuhuonetta ja keittiö. Sen ilmettä Katja on kohentanut yksinkertaisella tavalla ottamalla kaapeista ovet pois ja maalaamalla seinät.
Jussin mielestä talo on ryhdikäs ikäisekseen. Yksi ulkonurkka on korjattu. Muutama hirsi täytyy vielä kengittää ja julkisivusta vaihtaa pari lautaa. Ja sitten maalata ulkoseinät.
”Julkisivu hilseilee. Sitä jos katsoo, voi ajatella, että tämä on pelkkä rötiskö”, Jussi arvelee.
Katto on tiivis. Pärekaton päällä on kaksi huopakerrosta.
Tuvan seinässä on ilmalämpöpumpun musta sisäyksikkö, mutta se on päällä vain lämmittäessä. Hirsien välistä pursuu tilkkeeksi työnnettyä sammalta ja jopa vanhoja kalsareita.
Jussi kehuu hirttä rakennusmateriaalina.
”Ilma vaihtuu mainiosti kuumanakin päivänä. Olo ei ole tukahduttava, vaikka ikkunoissa ei ole verhoja.”
Nuohooja kertoi heille, että tuvan takka kierrättää lämpöä harvinaislaatuisella tavalla. Talon rakennuttaja oli kauppias ja edistyksellinen maanviljelijä, joka haki oppia Tanskasta. Ehkä hän oli hakenut myös tietoa lämmityksen uusista tuulista.
Sauna on vielä vanhempi kuin talo, mutta se ei ole käytössä. Katossa on reikiä, ja vettä on tullut sisään vuosikausia. Sikalasta ja navetasta on jäljellä enää kivijalat.
Pihapiirin kaksiosainen ja kolmiosainen aitta on yhdistetty aittariviksi. Aitoissa säilytetään polttopuuta ja työkaluja. Keskimmäisestä tulee Katjan jooga-aitta.
”Yhden aitan seinään on kaiverrettu vuosiluku 1789. Lueskelin hirren vuosirenkaita ja pääsin sataanviiteenkymmeneen. Rakennusmateriaali on alkanut siis kasvaa 1600-luvun alussa”, Jussi kertoo.
Pihapiirin aitat on yhdistetty aittariviksi, jossa säilytetään polttopuita ja työkaluja. Keskimmäiseen aittaan on tulossa Katjan joogastudio. Kuva: Johannes WiehnLupa leikkiä
Siltalan pihamaata raivatessa vastaan on tullut yllätyksiä, monenlaisia vanhoja perennoja ja marjapensaita. Puutarhassa puuhailu on löytöretkeilyä.
Oma tupa ja oma lupa. Sisustaessa saa leikkiä ja kokeilla, vaikkapa maalata halutessaan seinätapettiin omat kuvionsa. Sellaista Katja on suunnitellut.
Siltalassa on vietetty joulua, uuttavuotta ja pääsiäistä. Viime vuonna juhannusvieraat istuivat rinnetontin tuoleissa vinossa, joten Jussi päätti rakentaa terassin. Angervot lähtivät terassin tieltä naapurille, ja Hieroja-Leena toi mökkiläisille kaasugrillin.
”Tänä kesänä aloitin grillauksen terassilla. Olin aina ihmetellyt, miksi siitä ollaan niin mehuissaan. En ollut ymmärtänyt, miten mukavaa on laittaa ruokaa ulkona.”
Katja on pyrkinyt siihen, että kesämökillä jokainen soppi on viihtyisä. Hän tykkää pötkötellä tuvan matoilla ja eteisessä ja katsella kattoa ja seiniä.
”Aina on vähän erilainen näköala ja fiilis, missä sitten makaakin tai istuu ja missä asennossa.”
Freelancereina työskentelevä pariskunta viettää Enäjärvellä melkein kaikki vapaansa. Kotoa on lomaparatiisiin parin tunnin matka.
”Tulemme tänne aina kuin mahdollista”, Katja sanoo. ”Punavuoressa ei voi tepastella pihalla avojaloin ja aamutakki päällä.”
3 x kotirauha
Mikä mökissänne on parasta?
Katja: ”Harmonia, hiljaisuus ja oma rauha.”
Jussi: ”Luonto, rauha ja puuhailu.”
Mitkä ovat lempipaikkojanne?
Jussi: ”Pötkötyssohva ja pihan terassi.”
Katja: ”Joka paikassa on hyvä fiilis.”
Seuraava projekti mökillä?
Jussi: ”Tienpuoleisen seinän alahirsien kunnostus.”
Katja: ”Lintujen kuuntelu ja pihan katselu.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/2023.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
