
”Ensimmäinen lintukirjani oli minulle hirveän rakas. Siitä opettelin ensimmäisellä luokalla tunnistamaan lintuja niin, että opettaja oli ihmeissään. Se oli niin valtavan kiinnostavaa, siksi minä niitä opin”, Martti Hanhela kertoo.
Hän istuu keinutuolissa ja katselee olohuoneen ikkunasta ulos Kiiminkijoelle. Rannassa näkyy sorsia, ja avoimista ikkunoista kuuluu lintujen laulua. Hanhela kuulostelee liverryksiä ja viserryksiä hetken ja luettelee: ”Tuo oli peipponen, tuolta kuuluu haarapääsky, ja tuo oli mustarastas.”
Martin ja hänen vaimonsa Teija Hanhelan kodin pihapiirissä Ylikiimingin Alavuoton kylässä pesii ainakin 25 lintulajia.
Martti Hanhela on koulutukseltaan koneistaja, mutta hän on tehnyt elämäntyönsä yrittäjänä, luontokuvaajana ja -äänittäjänä. Vuonna 1978 hän perusti veljensä Heino Hanhelan kanssa yrityksen Veljekset Hanhela Ky. Kymmenen vuotta myöhemmin veljekset perustivat M. ja H. Hanhela Oy:n.

Hanhelan lapsuudenkoti oli maatila. Kotitalo sijaitsi Kiiminkijoen takana niin, että sinne pääsi kesällä vain veneellä. Ensikosketuksensa erämaahan Martti sai jo lapsena, kun hän pääsi siskonsa mukaan paimeneen metsälaitumelle. Se teki häneen suuren vaikutuksen.
”Koin metsän ja erämaan jännittävänä ja pelottavanakin. En ollut vielä koulussakaan, kun aloin käydä itsenäisesti tutkimusretkillä. Kotipihasta kun seurasi metsäpolkua, niin ei eksynyt.”
Kerran hän kohtasi metsäpolulla koppelon. ”Se meinasi käydä päälle, koska sillä oli poikasia. Lintu tuntui hirveän isolta, sillä olin itse niin pieni. Juoksin äkkiä takaisin kotiin. Se oli vaikuttava kokemus.”
Toisella kertaa poika säikähti jylhästi huhuilevaa sepelkyyhkyä. ”Luulin sitä huuhkajaksi tai muuksi isoksi linnuksi ja lähdin pakoon.”
Luonto tempaisi Hanhelan niin kovasti otteeseensa, että hän halusi alkaa opiskella kaikkea siihen liittyvää. Hän sanoo saavansa luonnosta edelleen syvällisiä kokemuksia. ”Minulla on metsän eläimiin ja lintuihin vieläkin kunnioittava suhde.”
”Elän luonnon rytmissä. Kun puut talvella kantavat raskasta lumitaakkaa ja on pitkään täysin seisova, pilvinen ja hämärä sää, ne ovat minullekin raskaita päiviä. Kun taas ympärilläni on keväistä linnunlaulua ja tuulen huminaa, se ilahduttaa ja rauhoittaa mieltäni.”
Kun Martti Hanhela aloitti luontokuvaukset ja -äänitykset, eläinten äänet tallennettiin magnetofoninauhalle. Valokuvat hän otti tuolloin kinofilmikameralla. Videokuvauksen veljekset aloittivat vuonna 1986.
Alussa he äänittivät ja kuvasivat kaikki Suomessa vakituisesti pesivät sekä Suomessa vierailevat linnut. Myöhemmin he laajensivat kuvausreviiriään nisäkkäisiin, kaloihin, sammakkoeläimiin ja matelijoihin.
”Työmäärä alkoi kasvaa niin suureksi, ettei perheelle meinannut jäädä riittävästi aikaa. Silloin päätin, että teen korkeintaan kahdeksantuntisia päiviä. Sen jälkeen oli paljon helpompaa.”
Yritystensä kautta veljekset ovat vuosien saatossa tehneet monia luontoaiheisia julkaisuja, videoita ja äänitteitä. Suurin osa aineistosta on kuvattu 1980–90-luvuilla. Muun muassa Yle ja MTV3 ovat esittäneet heidän luontodokumenttejaan. Merkittäviä ostajia aineistolle ovat olleet koulut.
Kuvausretkillä on sattunut monenlaisia kommelluksia.
”Kerran olimme tulossa kaukaa ulkosaaristosta pienellä moottoriveneellä takaisin mantereelle, kun vene jysähti kiveen. Rantaa ei näkynyt, eikä silloin ollut vielä kännyköitä. Veneen kuski sanoi meille, että jos pääsemme täältä pois, ette saa kertoa tästä kenellekään. Kaikeksi ihmeeksi pääsimme omin voimin rantaan”, Hanhela muistelee.
Veljekset ovat ajan saatossa julkaisseet tuotantoaan monenlaisessa muodossa: c-kasetteina, dioina, äänikirjoina, cd-rom- ja dvd-julkaisuina sekä verkkoaineistoina. Vuodesta 2014 lähtien veljesten yritys on tuottanut luontoelokuvia 3D-kuvauksena.
Nykyään Martti Hanhela on virallisesti eläkkeellä mutta tekee vielä osa-aikaisesti töitä yrityksessään. Hänen elämäntehtävänsä on ollut jakaa ennen muuta lapsille eväitä luonnon ymmärtämiseen, sen tuntemiseen ja suojeluun. Hän haluaisi, että ihmisille syntyisi oikeanlainen kuva luonnosta.
”Tunnen ja uskon, että lapset ovat saaneet ohjelmistamme uusia kokemuksia ja että ne ovat kehittäneet heidän luontosuhdettaan.”
Jos luonto voi huonosti, ihminenkin voi huonosti, Hanhela ajattelee, ja siksi luontoa pitää suojella.
”Eläimet eivät pysty elämään ja lisääntymään saasteisessa tai muutoin epäedullisessa elinympäristössä. Kun luonto pysyy tasapainossa, se on ihmisellekin terveellistä.”

Hanhela ehdottaa, että kävisimme ulkona tutustumassa lähiympäristöön. Kodin ympärillä on havu- ja sekametsää.
”Meidän pieni rantaniittymme on luonnon kannalta käsittämättömän suuri aarre. Siellä tuoksuvat kukat ja heinät, ja siellä on monenlaista elämää. Niityllä näkee päiväperhosia ja erilaisia luonnonkukkia. Siellä sirittävät suorasiipiset. Siipiään rummuttavat myös kukkakärpäset ja muut. Voi nähdä rantasipin ja lokkeja. Kahlaajat käyvät rannassa syömässä rupikonnan toukkia.”
Martti Hanhelan aika kuluu nopeasti kukkaniityllä luontoa tarkkaillessa. Hän on kuvannut siellä myös hyönteisiä.
”Olen monet kerrat hakenut sellaista kuvauspaikkaa, jossa olisi kristallinkirkas vesi. Olen aina ihaillut puhdasta luonnon vettä, jota voi juodakin. On vaikea löytää vesistöjä, jotka olisivat puhtaita. Lähteet ovat poikkeus, ja ne antavat oivallisia kuvausmahdollisuuksia esimerkiksi koskikorennon toukkien tai erilaisten sukeltajien kuvaukseen veden pohjalta.”
Martti Hanhela toivoo, että luonnolla olisi terve tulevaisuus. Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, hänen mielestään pitäisi ottaa huomioon laaja kokonaisuus, niin ilmasto, maaperä kuin vedetkin.
”Ne kaikki kuuluvat yhteen. Suomessakin vedet pilaantuvat ja pieneliöt vähenevät maaperästä saasteiden takia. Isommat eläimet joutuvat syömään pieneläimiin kertyneen saasteen, ja lopulta ravintoketjun päässä sinnittelee ihminen.”
Hänen mielestään luonto on muuttunut sitten hänen lapsuutensa. ”Sydänmailta lintujen laulu on lähes lakannut. Kun olin lapsi ja nuori, lintujen laulu oli luonnossa huumaavaa.”
Hanheloiden pihapiirissä linnuilla on kuitenkin hyvät oltavat, niillä on ruokaa, suojaa ja pesäpaikkoja. Kotitien varrella puissa on numeroituna yli 40 linnunpönttöä, ja lisää on pihapiirissä ja rannassa.
Kun on kiinnostunut luonnosta, sen hyvinvoinnin eteen haluaa tehdä töitä, Hanhela ajattelee. Myös hänen lapsensa, jotka ovat pienestä pitäen kulkeneet isänsä mukana metsäretkillä, ovat luontoihmisiä. ”Yksi pojistani, Markus, jatkaa uraani ja tekee töitä luontokuvaajana.”
”Nyt ikääntyessäni luonnosta on tullut minulle aina vain tärkeämpi. Se puhuttelee, koettelee, neuvoo ja opettaa minua. Siinä mielessä koen, että minulla on ollut arvokas ja minulle sopiva ammatti.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2020.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
