Riistakeskuksen tietojen mukaan Suomessa kaadetaan metsästyskaudella vuosittain noin 30 000 hirveä. Tällä hetkellä alle kaksi prosenttia hirvenlihasta päätyy kaupallisille markkinoille.
Samaan aikaan kuluttajien kiinnostus riistalihaa kohtaan eettisenä ja ekologisena vaihtoehtona kasvatetulle lihalle on lisääntynyt.
Lauantaina 11. lokakuuta käynnistyy täysimääräinen hirvenmetsästys. Hirvijahtiin osallistuu noin satatuhatta suomalaista.
Suomen riistakeskus on myöntänyt tulevalle metsästyskaudelle 38 291 hirven, 47 383 valkohäntäpeuran, 669 kuusipeuran ja 19 metsäpeuran pyyntilupaa.
”Meidän teettämän kyselyn mukaan vastaajista kaksi kolmasosaa oli todella kiinnostunut hirvenlihasta. Hirvenlihaa on kuitenkin vaikeaa saada mistään, ellei itse tai joku lähipiiristä metsästä”, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkija Anne Matilainen toteaa.
Suurin osa lihasta menee metsästäjien ja heidän lähipiirinsä omaan käyttöön. Tämä johtuu tutkimuksen mukaan syvälle juurtuneista maaseudun perinteistä ja hirvenmetsästykseen liittyvistä käytännöistä.
”Hirvenpyynti on harrastus metsästysseuroille, eikä seuroilla tämän takia ole intressiä kaupallistaa toimintaa.”
”Ensimmäinen este on se, että hirvenpyynti on harrastus metsästysseuroille, eikä seuroilla tämän takia ole intressiä kaupallistaa toimintaa”, Matilainen sanoo.
”Metsästetyn lihan myyntiä pidetään edelleen hyväksyttävänä vain metsästyksen ja metsästysseurojen kustannusten kattamiseksi, vaikka lihan myyntiä on yritetty helpottaa.”
Toinen puoli asiaa on suhteet maanomistajiin. Metsästystä harrastetaan maanomistajan mailla pitkälti ilman korvauksia.
”Jos seurat alkavat tehdä lihalla kauppaa, tulevat maanomistajatkin helposti vaatimaan omaa osuuttaan tuloista”, Matilainen muistuttaa.
Metsästäjäliiton riista-asiantuntija Leena Kangas toteaa, että hirvestä sen liha ja sarvet hyödynnetään hyvin, nahkojakin kerätään paikoin jo järjestäytyneesti.
Hirviennahoista tehdään nykyisin muun muassa puruluita koirille, ja niitä käytetään erilaisiin design-tuotteisiin.
”Viimeaikaiset skandaalit, joissa koirat ovat saaneet vakavia oireita kiinalaisista puruluista ovat lisänneet selkeästi kotimaisten puruluiden kysyntää”, Matilainen kertoo.
Eläintuotteissa ei ole raaka-aineen lähdemaan merkintäpakkoa, jolloin on vaikea tietää, mikä on oikeasti kotimaista.
”Hirveä ei ole kuitenkaan muualta juurikaan saatavissa, joten sen ostaminen tuntuu turvalliselta. Lisäksi hirven nahasta tehtävät luut kelpaavat usein myös allergioista kärsiville koirille”, Matilainen tietää.
Matilaisen mukaan kysyntää olisi muillekin hirvennahasta tehdyille ekologisille ja uniikeille nahkatuotteille, kuten laukuille ja kengille.
”Suurin haaste on nahkojen keräily ja miten siitä saadaan taloudellisesti järkevää valmistajalle. Lisäksi ongelmaksi on tullut hirvikärpänen, joka jättää jälkiä hirvennahkoihin.”
Entäpä hirven loput ruhon osat? Ennen osa hirven luista otettiin ruokakäyttöön, mutta nykyisin harvempi keittelee luista enää soppaliemiä.
Muuten hirven muita ruhonosia hyödynnetään vielä vähän, etenkin koiranomistajien keskuudessa.
”Jonkin verran jämäluita myydään netin kautta esimerkiksi koiranomistajille. Laajamittaisempaa myyntiä on vaikeaa järjestää, sillä hirvien luiden kanssa vastan tulee ensimmäisenä säilyvyyshaasteet. Jos luita tai sorkkia aletaan kypsentää, luiden hinnat nousevat äkkiä pilviin.”
Myös Kangas näkisi hyvänä asiana, jos esimerkiksi koirien raakaruokinnassa pystyttäisiin hyödyntämään sellaisia ruhonosia, jotka siihen soveltuvat.
Matilaisen mukaan hirvet nähdään usein metsänomistajan kannalta lähinnä haittana.
”Suomessa metsät tuottavat lähinnä puuta ja se on ollut pitkään keskiössä. Monessa muussa maassa jo nyt hyvä riistakanta nähdään maan arvoa nostavana”, hän sanoo.
”Metsän voi nähdä myös laajempana resurssina, jossa tuotetaan puun lisäksi vaikkapa pakuria, sieniä ja riistaa, jota hyödynnetään eri tavoin.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
