Aarre: 80-vuotias Sulo Onnela muistelee nuoruutensa savottoja: ”16-tuntiset uittopäivät olivat aivan mahdottoman tuntuisia nuorelle pojalle”
Sätkänsavuiset savottakämpät, raskaat moottorisahat, murhamiehet ja kuumat uittokesät kuuluivat Sulo Onnelan nuoruuden työvuosiin.
Sulo Onnela siirsi yli satavuotiaan niittykämpän Raudanjokivarresta omalle metsäpalstalleen Käyrämöön. Kuva: Kari LindholmKämpän ovi on raollaan. Keloklapeista kasattu valkea kuumottaa kuparipannun mustunutta kylkeä. Luonnonkivistä muuratun takan vierellä iskee tarinaa savotoiden konkari Sulo Onnela, 80, Rovaniemen Käyrämöstä.
”Tällä pannulla olen keittänyt savotoilla kahdet kahvit päivässä”, Sulo kertoo. ”Tinauskin on säilynyt. Sehän saattaa palaa piloille, kun pannussa sulatetaan lunta. Tinattomasta kuparipannusta kahvia juoneita on kuollutkin.”
Pulpahteleva pannu ilmoittaa veden kiehuvan. Savottamies kaivaa repustaan 60-luvulta peräisin olevan sinappituusin, joka toimittaa kahvipakan virkaa, ja hosaisee kuparikannen alle pari kourallista höystöjä. Tuoreen kahvin tuoksu täyttää 110-vuotiaan hirsikämpän, jonka mies siirsi metsäpalstalleen Siika-aavan laitaan.
Onnela joutui metsätöihin jo 15-vuotiaana, kun isäpuoli ilmoitti supistetun kansakoulun käyneelle poikaselle, ettei talossa täyttä jätkää elätetä.
”Jouduin hevosen kanssa hakkuriksi Vasakairaan ensimmäisen kerran talvella 1955–56.”
Keväällä vuorossa oli pöllinparkkausta ja tulvan laskettua uittohommia Raudanjoella.
”16-tuntiset uittopäivät olivat aivan mahdottoman tuntuisia nuorelle pojalle, siinä rupesi maa keinumaan jalkojen alla iltaa kohti.”
Rovaniemen, Sodankylän ja Kemijärven rajamailla sijaitsevat Naarmankairan ja Poojärven talvisavotoiden kämpät tulivat Onnelalle tutuksi.
”Sätkänsavua oli kämpissä niin sakeasti, ettei illalla meinannut peräseinää erottaa. Ja jos yksikin jätkä oli saanut kulkutaudin, kohta siinä olivat kaikki, vaikka naaman kohdalla oli rykimälauta.”
Lavereilla oli miestä kohden 70 senttimetriä tilaa. Myöhemmin tehtiin laudoista kerrossänkyjä. Monet kämpät olivat hataria, vetoisia ja kylmiä; kovilla pakkasilla nurkat olivat kuurassa. Ensimmäisestä tilistä Onnela hankki itselleen viltin lämmikkeeksi.
”Eivät taitaisi 16-vuotiaat pojat enää ruveta nukkumaan halko pään alla lautalaverilla, jossa ei ole edes patjaa.”
Lue lisää Onnelan vaiherikkaista savottavuosista Aarteen sivuilta.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
