Heikosti tuottavat tulvametsät ovat jääneet vähälle huomiolle – maanomistaja voisi hyötyä niistä Metso-ohjelman kautta

Luhtakuirisammal. Kuva: Maiju Pohjanheimo

"Metsäluhdassa tarvitaan saappaat ympäri vuoden, tulvametsässä pärjää kesällä nappaskengillä."

Näin kuvailee vesistöjen rannoilla esiintyviä luontotyyppejä tutkija Krister Karttunen Suomen ympäristökeskuksesta. Hän oli asiantuntijana Metsäkeskuksen koulutuksessa Iin Kuivaniemellä keskiviikkona.

Karttusen mukaan tulvametsät ja metsäluhdat tunnetaan huonosti, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta ne ovat tärkeitä.

Lehtipuuvaltaisia metsiä on Suomessa vähän, mutta tulvivilla alueilla kuusi ja mänty eivät pärjää. Erityisesti iäkkäästä, lahoavasta lehtipuusta hyötyvät monet lajit, kuten valkoselkätikka, käävät ja hyönteiset.

Ilmastonmuutoksen vuoksi lumitalvet ovat vähentyneet Etelä-Suomessa, minkä vuoksi tulvatkin ovat vähentyneet. Myös maankohoaminen ja padot ovat vähentäneet tulvista hyötyvien eliölajien elinympäristöjä.

Metsäkeskuksen asiakasneuvoja Ville Koukkari rohkaisee ottamaan yhteyttä, jos pohtii vapaaehtoista suojelua. Kuva: Maiju Pohjanheimo

"Metsäluhdat ja tulvametsät ovat jääneet vähälle huomiolle, vaikka niille voisi hyvin hakea tukea metsien monimuotoisuutta turvaavan Metso-ohjelman kautta", Karttunen toteaa.

"Ne ovat harvinaisia ja uhanalaisia luontotyyppejä. Ne eivät käy rakennusmaaksi eivätkä ole metsän kasvun kannalta hyviä."

Monet luhdat ja tulvametsät ovat luontaisesti pienialaisia. Tulvametsiä on Suomessa 4 000–5 000 hehtaaria. Erityisesti niitä löytyy pohjoisten, rakentamattomien jokien varsilta.

Metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja Ville Koukkari Metsäkeskuksesta rohkaisee maanomistajia tarjoamaan metsäluhtia ja tulvametsiä Metso-kohteiksi.

"Alle viiden hehtaarin puustoiset kohteet voi Metsäkeskus rahoittaa kestävän metsätalouden rahoituslain (kemera) mukaisella ympäristötuella. Yli viiden hehtaarin kohteita voi tarjota ely-keskukselle", Koukkari kertoo.

Suojeluselvityspyynnön voi tehdä metsään.fi-palvelun kautta.

Koukkari muistuttaa, että aina voi olla yhteydessä Metsäkeskukseen, jos miettii, olisiko omassa metsässä potentiaalinen suojelukohde ja vapaaehtoinen suojelu kiinnostaa.

Metsänomistaja Kauko Vakkala piti Myllyojan luonnonhoitohanketta kiinnostavana päänavauksena. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Kymmenhenkinen joukko metsänomistajia ja metsäalan ammattilaisia tutustui keskiviikkona luonnonhoitokohteeseen Kuivaniemen Myllyojalla.

Maa- ja metsätalouden ojitusten vuoksi kiintoainesta valuu vesistöihin. Myös maankohoaminen on muuttanut veden kulkureittejä.

Tarkoitus on jarruttaa tulvavesien virtausta laskeutusaltain ja tulvanhallintarakentein. Kun vesi pysähtyy altaisiin, kiintoaines ehtii laskeutua pohjaan, jolloin vesi virtaa puhtaampana mereen.

Altaat myös tasaavat vedenkorkeutta.

"Nykyisin tulva voi olla kauhean kova, mutta kesällä on kuivaa", Koukkari kertoo.

Varvut ja sammalet eivät tulvametsissä viihdy. Kenttäkerroksesta löytyy heinää, kastikkaa ja lehtomaisia lajeja. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Hanke toteutetetaan 250 hehtaarin valuma-alueella ja sen kustannukset ovat 30 000–40 000 euroa, jotka menevät sataprosenttisesti kemeravaroista.

Työt alkavat tänä syksynä.

Koukkari kannustaa maanomistajia ja osakaskuntia pohtimaan mahdollisuutta myös tämänkaltaisiin, isoihin elinympäristöjen kunnostushankkeisiin.

Hankkeita voi esittää Metsäkeskukselle, jossa valitaan rahoitettavat kohteet ja niille toteuttajat.

"Luonnonhoitohankkeista ei tule maanomistajille kustannuksia", hän muistuttaa.