Majavapassissa sitkeys palkitaan ‒ saaliina ainakin luontoelämyksiä keväisessä metsässä

Lippalakki olisi jo pipoa parempi päähine, kun aurinko paistaa vielä korkealla ja auton lämpömittari näyttää +14 astetta. Lunta on kuitenkin vielä saappaanvarren reunaan saakka ja Pyhäjoen vesi jääkylmää.

”Keväinen vuodenaika kiehtoo majavanpyynnissä”, nivalalainen metsästäjä Ilkka Peltola toteaa, kun lähdemme majavajahtiin huhtikuun toiseksi viimeisellä viikolla.

”Muu metsästys on jo ohi, ja tämä on aika spesiaali pyyntimuoto.”

Peltola on metsästänyt majavaa 1990-luvulta saakka. Hän tutustui lajiin Kainuussa, josta hän kotoisin.

Majavan pesä on rantatöyräällä ja osin veden alla. Kuva: Kai Tirkkonen

Joen ylitys pienellä soutuveneellä jännittää, mutta selviämme passipaikalle ehjin nahoin.

Peltola ja hänen pyyntikaverinsa, kärsämäkinen Jarkko Tikka ovat käyneet jo muutaman kerran tiedustelemassa majavan liikkeitä ja viemässä jyrsijälle haapasyöttejä.

Hangen päällä on lastuja ja kaksi päivää sitten viedyltä syöttihaavalta on latva poikki, joten majava on käynyt hiljattain paikalla, Tikka kertoo.

Passipaikaksi on valikoitunut alue kuusen suojassa parikymmentä metriä syöttipenkalta ylärinteeseen, josta on suora näköyhteys ja ampumalinja.

Tikka kiikaroi joelle ja Peltola on valmiina ampumaan, jos majava nousee syöttipaikalle.

Jarkko Tikka kiikaroi joelle ja yrittää havaita majavan liikkeitä. Kuva: Kai Tirkkonen

Majava voi kaataa suuriakin puita ja aiheuttaa näin tappioita metsänomistajalle. Sen rakentamat padot voivat myös nostaa veden laajalle alueelle.

Kanadanmajavaa saa pyytää koko maassa elokuun 20. päivästä huhtikuun loppuun.

Alkuperäinen euroopanmajava hävitettiin Suomesta liiallisen metsästyksen vuoksi 1800-luvulla. 1930-luvulla Suomeen istutettiin sekä euroopan- että kanadanmajavia.

Kanadanmajava on tehokkaammin lisääntyvänä ja vahvempana kilpailijana syrjäyttänyt euroopanmajavan kaikilta niiltä alueilta, joille on istutettu kumpaakin lajia.

Euroopanmajava elää nykyisin Suomessa lähinnä Satakunnassa. Myös Lappiin on levittäytynyt oma euroopanmajavakanta Tornionjoen takaa Ruotsista.

Pohjois-Pohjanmaalla elää ainoastaan kanadanmajavia.

Majavanpyynnissä Peltolalla on varusteina pienriistakivääri ja sille tuki sekä tuolireppu ja eväitä.

”Hyvät eväät ovat tärkeimmät”, hän naurahtaa. Passissa saattaa joutua odottelemaan tuntikausia ‒ eikä majavasta silti näe välttämättä vilaustakaan.

Myös lisävaatteita on hyvä olla mukana. Vaikka ilta olisi lämmin, auringon laskiessa lämpötila painuu vielä pakkaselle.

Peltola kaivaa repustaan Kainuusta pyytämänsä majavan taljan. Se lämmittää mukavasti toimittajaa, joka ei tietenkään älynnyt ottaa omaa tuolia mukaan.

Ilkka Peltola otti majavataljan mukaan todisteeksi, että saalista on joskus saatu. Talja lämmittää mukavasti takapuolen alla. Kuva: Kai Tirkkonen

Peipot ja mustarastaat laulavat. Taivaalla lentää hanhiaura. Kurjet huutavat.

Kevään etenemistä on upea seurata hiljaisessa metsässä, jossa ei muutoin tulisi liikuttua näihin aikoihin.

”Joskus pimeässä on kuulunut majavan rouskutus ja sen jälkeen valtava ryskäys, kun puu on kaatunut”, Tikka tunnelmoi.

”Majavan hännän lätsähdys on myös hieno elämys, mutta sen jälkeen saa pakata kimpsut ja lähteä kotiin”, Peltola jatkaa.

Majava väistää ihmistä, jonka se havaitsee lähinnä hajuaistinsa avulla. Pieni tuuli olisi optimaalisin. Silloin passipaikan täytyy olla tuulen alapuolella.

Jahtipäivänä ei tuule lainkaan.

Illan hämärtyessä majava yleensä käy penkalla hakemassa syötävää. Kuva: Kai Tirkkonen

Kahdeksan jälkeen aurinko painuu puiden taakse ja alkaa tulla hämärää. Kello 20.10 Tikka näkee kiikarillaan lupaavia laineita. Peltola nostaa kiväärin tähtäysasentoon.

Majava ei kuitenkaan nouse penkalle.

”Useimmiten joutuu pettymään, mutta sitkeys palkitaan”, Peltola toteaa.

Puoli yhdentoista maissa miehet palaavat veneellä autolle. Majava tulee alajuoksulla vastaan ja lätsäyttää kolmesti hännällään.

Lättähäntä oli tällä kertaa ovelampi.

Lue lisää:

Majavan korva jääkaapissa osoittaa sitoutuneisuutta