Mitkä ovat metsätien käyttäjän ja tienpitäjän vastuut? Aarre kokosi vinkit metsäteiden kunnossapitoon

Aarteen lukijalla oli ikävä kokemus hakkuun ja puunkuljetuksen jäljiltä heikkoon kuntoon jääneestä metsätiestä. Yhtiö kunnosti tietä, mutta kevyt lanaus ei tasannut uria. Lopulta yritys ei enää vastannut hänen yhteydenottoihinsa.

Mitä metsänomistaja voisi tehdä, lukijamme kysyy. Hän ehdottaa itse, että tie kannattaisi kuvata ja vanhat urapainumat mitata ennen raskaita kuljetuksia, jotta syntyneet uudet vauriot voi osoittaa pitävästi.

Metsätien kunnolla on metsänomistajalle taloudellista merkitystä. Kysyimme tieasiantuntijoilta metsätien käyttäjän ja tienpitäjän vastuista sekä vinkkejä tien kunnossapitoon.

MTK:n Pohjois-Suomen kenttäpäällikön Seppo Miettusen mukaan moni ongelma vältetään, kun tie tarkastetaan erityisesti kevään ja syksyn jäljiltä ja tarkastuksen tulokset ja tarvittavat kunnostustyöt kirjataan ylös.

”Yleensä tiekunnat tuntevat tiensä ongelmakohdat”, Miettunen sanoo. Kantavuus tahtoo heiketä aina tietyissä paikoissa.

Tieto helpottaa ongelmien ennakointia. Tien heikkojen kohtien vahvistaminen ennen tiedossa olevaa kuormitusta ehkäisee isompia ja kalliimpia korjaustöitä.

Jos tiellä ei ole talvikunnossapitoa, tulevaa talvihakkuuta voi pohjustaa siten, että tie aurataan. Tien kantavuus paranee, kun sen pohja pääsee jäätymään.

Mikäli tien kuntoa ei seurata, saattaa käydä niin, että pidemmän ajan kuluessa syntyneitä vaurioita menee viimeisen tienkäyttäjän piikkiin.

Puunkorjuuyritykset pyrkivät Miettusen kokemuksen mukaan yleensä aika hyvin välttämään tievaurioita, ja tarvittaessa ne ovat valmiit korjaamaan syntyneet jäljet.

Tien käyttäjällä on vastuuta aiheuttamistaan vaurioista, mutta päävastuu siitä, että tie on liikennetarvetta vastaavassa kunnossa, kuuluu yksityistielain mukaan tiekunnalle.

Jos tie on hyvässä kunnossa ja liikennettä vain maltillisesti, vuosittaiseen kunnossapitoon riittää Suomen Tieyhdistyksen yksityistieasiantuntijan Teuvo Tauran mukaan vesakoiden niitto ja lanaus.

Vähän vanhempi tie vaatii lisämurskeen ajoa, jottei kantavuus heikkene. Lisäksi pitää tarkkailla tien kuivatuksesta huolehtivien rumpujen sekä sivu- ja laskuojien kuntoa.

Teitä on eritasoisia. Pienimpien metsäalueiden metsäteitä ei Tauran mukaan ole kannattavaa rakentaa kestämään kelirikkoajan puunkuljetuksia.

Vaatimuksia metsäteille on kasvattanut kuljetuskaluston suurentuminen. Vanhemmilla teillä voi olla nykykalustolle liian pienet kääntöpaikat ja niukasti ohituspaikkoja. Erityisesti energiapuun korjuussa käytetyt hakkurit vaativat paljon kääntötilaa, Miettunen toteaa.

Kovasti yleistynyt sähkö- ja valokuitukaapelien asennus voi vaatia tiekunnalta valvontaa.

Hyvä metsätie auttaa metsänomistajaa kasvattamaan puukauppatuloja. Puun ostajat maksavat puusta korkeamman hinnan, jos leimikko on mahdollista korjata kesällä. Tehtaat kun kaipaavat raaka-ainetta ympäri vuoden.

Metsäsuunnitelman mukaan leimikko voi olla kesäkorjuukelpoinen, mutta Teuvo Taura muistuttaa tarkistamaan, riittääkö myös metsätien kantavuus.

”Kyllähän tiekunnan velvollisuus on pitää tie kunnossa. Jos tietää, että on lähivuosina tulossa isoja puukauppoja, metsänomistajan kannattaa hyvissä ajoin vaatia kunnostustoimia tai jopa tien perusparannushanketta”, Taura sanoo.

Puukauppasopimuksissa tievaurioiden korjaamisesta sovitaan Seppo Miettusen mukaan hyvin vaihtelevasti. Sopimuksessa saatetaan jopa todeta, että puun myyjä vastaa vaurioiden korjaamisesta.

Joskus kelirikko voi tulla keskellä talvea. Tauran mukaan puukauppasopimukseen olisi hyvä kirjata, että kuljetuksia vältetään kelirikon aikana ja että silloin, jos korjuuaikataulu ei jousta, puun kuljettaja vastaa tiehen tulevien vaurioiden korjaamisesta.

Tarvittaessa myyjä ja ostaja voivat pitää yhteisen katselmuksen ennen kuljetuksia.

Tiekuntien vastuuhenkilöiksi on harvoin tungosta. Voi olla näkemyseroja tienpidossa ja kiistaa tiemaksuista varsinkin, jos tiellä on erityyppisiä osakkaita elinkeinonharjoittajista mökkiläisiin.

Teuvo Taura muistuttaa tiekunnan toiminnan perustuvan yksityistielakiin ja kannustaa avoimuuteen tiekunnan asioissa.

Joskus Tieyhdistykseen tulee kyselyjä, tarvitseeko esimerkiksi tiemaksun ja päätöksenteon perusteena olevaa tieyksiköintiä kertoa kaikille osakkaille. Yksiköinti ja varojen käyttö on kuitenkin lain mukaan kerrottava osakkaille.

”Yleensä oma tiemaksu hyväksytään paremmin, kun osakas pääsee näkemään, mihin tienpitorahat on käytetty”, Taura toteaa.

Maanmittauslaitoksen juuri uudistettu tieyksiköintiohje ohjaa tasapuoliseen maksujen jakoon. Jos tiekunnassa koetaan vanhan ohjeen mukainen yksiköinti oikeudenmukaiseksi, sillä voi Tauran mukaan jatkaa edelleen.

”Selkeä enemmistö tiekunnista toimii tien osakkaiden voimin”, Teuvo Taura kertoo.

Asiantuntemusta vaativa tieyksikkölaskelma saatetaan tilata asiantuntijalta, mutta kokousten pitäminen ja kunnossapitotöiden teettäminen hoidetaan itse.

Sekä Miettunen että Taura toteavat, että yksi tiekuntien yleisistä ongelmista on kokousten koollekutsuminen.

Yksityistielaki edellyttää tiekunnan kokoontuvan vähintään neljän vuoden välein. Käytännössä saattaa olla niin, että jokin tiekunta ei ole kokoontunut vuosiin, osakkaiden yhteystietoja ei ole päivitetty ja tieyksiköinti on vanhentunut.

Ilman tiekunnan päätöstä ei voida kerätä tiemaksua, eikä järjestäytymätön tiekunta voi hakea ely-keskusten tai metsätalouden tukijärjestelmän mukaisia yksityistietukia.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2023.